Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuumetta, kuinka pitkään?
04.12.2011 |
Kuinka pitkään kuumeilitte ennenkuin päätitte alkaa yrittämään lasta? Itse henkilökohtaisesti olen kuumeillut nyt suurin piirtein vuoden verran mutta mies ei suostu jättämään kondomia pois. Hän opiskelee tällä hetkellä, opinnot yli puolen välin, ja haluaa itse elättää perheensä käymällä töissä. Minulle ei ole niinkään väliä millään merkkituotteilla, kirpparilta ja ystäviltä todennäköisesti ostan muutenkin vauvan kamppeet. En vaan jaksaisi enää tätä kuumeilua. Käyn kokopäivätöissä ja minulla on ammatti alla ja olen valmis sekä henkisesti että fyysisesti ryhtymään äidiksi. Rakastan miestäni, mutta en tiedä mitä tekisin. Vinkkejä, anyone samassa tilanteessa olleet??
Kommentit (3)
Kiitos, tiedän itsekin asian olevan näin. Ystäväpiirissä monella jo lapsia joten korvatulehduskierteet ja allergiat on tuttuja juttuja. Olen itsekin sosiaali- ja terveysalalla töissä. Kait vaan tarvitsen jonkun ulkopuolisen sanomaan asian oikean laidan. Sitä vaan alkaa miettimään että onko jotakin vikaa itsessä kun mies ei halua lasta plaaplaaplaa tyhmää. Kummankin vanhemmat ovat hyvin halukkaita tulemaan mummeiksi ja vaareiksi, eikä heidän painostus auta :D mieheni opiskelut ovat onneksi hyvällä mallilla, yli puolessa välissä ja hän tekee koulutehtäviään siihen malliin etten ihmettele vaikka valmistuisi etuajassakin. Pitääpä keskustella tuosta yrittämisajankohdatas, se toisi jotakin valoa tunnelinpäähän (jos nyt niin voi tälläisessä asiassa sanoa) ja seksielämämme taatusti paranee kun kummallakaan ei ole syyllinen olo. Kiitos tuesta ja viisaista sanoista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi lapsi ja opiskeluja jäljellä vielä 2 vuotta. Hirmuinen kuume on ollut kyllä minulla. Mieheni toiveen takia opiskelen vielä ainakin vuoden ennen kuin alamme lasta yrittää.
Jos hyvä tuuri käy, tulen raskaaksi heti ja opintojen viimeistely jää sitten vauva-ajan jälkeen. Toisaalta, jos ei heti tärppää, saatan ehkä ehtiä valmitua tai jopa mennä vähäksi aikaa töihin ennen lapsen saamista. Ei sekään, mikään tyhmä juttu olisi
että taloudellinen turva on kyllä ihan mukava juttu. Onneksi, siis ONNEKSI esikoinen oli helppo vauva ja lapsi, ei sairastellut, nukkui loistavasti ja söi mitä eteen laitettiin. Silloin ei ollut rahaa, mutta pärjättiin. Silti välillä tuntui siltä, ettei enää jaksa kytätä tarjouksia, hamstrata alekoreista ja pelätä, irtoaako rattaista se viimeinen rengas, kun se tiskikonekin räjähti juuri ja mihinkään ei ole varaa. Onneksi tosiaan kaikki meni ok.
Toinen lapsi syntyi taloudellisesti vakaaseen tilanteeseen ja ONNEKSI niin. Saatiin nimittäin pahasti allerginen lapsi, jonka hoitoihin upposi jo ensimmäisen elivuoden aikana useamman ulkomaanreissun verran rahaa, siis ihan valehtelematta tuhansia euroja. Ei esikoisen kanssa olisi mitenkään saatu raavittua noita rahoja kasaan, eikä oltaisi voitu viedä lasta yksityiselle hädän hetkellä.
Aina ei voi tietää, millainen lapsi tai elämäntilanne sieltä syliin tupsahtaa. Ymmärrän miestäsi, joka haluaa kantaa vastuun ja valmistua rauhassa ennen lapsiperheen arkea (esim. korvatulehduskierteestä kärsivän lapsen kanssa se opiskelukin voi tökkiä ja viivästyä tosi paljon, kannattaa sekin muistaa). Ymmärrän sinuakin, että hinku on kova. Ehkä voitte sopia yrittämisen aloittamisesta sitten kun opinnot alkavat lähestyä loppua? Jos miehesi on hyvä ja luotettava, haluaa kanssasi lapsia ja suunnittelee tulevaisuuttanne, niin sinuna odottaisin rauhassa. Muutama vuosi ei vielä merkkaa mitään, jos olette nuoria.