Stressaisitko työttömyydestä jos taloudellinen tilanteesti

jotenkin tai ainakin oma kokemus sellainen oli kun olin työtön, ap

nauttisin vaan olostani. yritän tehdä niin joka tapauksessa vaikka rahapula välillä vaivaakin.

Olen stressaajatyyppi. Stressaisin tulevaisuudesta, miten pärjäsin loppuelämäni, saisinko ikinä töitä, enhän sitten tienaisi eläkettäkään, jne, jne. Olisin kauhuissani ja hermoromahduksen partaalla, vaikka tämän hetkinen taloudellinen tilanne olisikin hyvä.

miehen tulojen varaan ei kaikkea kannata laskea,sen olen huomannut lähipiirissä sattuneiden tapausten myötä.

Siksi en heittäytyisi kotirouvaksi tms

Nyt stressaan sitä, että joudun töihin ja että joudun sen jälkeen järjestelemään lasten hoidot ja että lasten täytyy olla yksinään ym. ja ettei minulla ensi kesällä tule olemaan lomaa ja miten sitten järjestän lasten hoidon?



Ja olen nyt huomannut, että tunnen itseni välillä toisen luokan kansalaiseksi, kun tapaan esim. vanhoja opiskeluaikaisia kavereita.



Taitaa luterilaisuus istua tiukassa... Ihmisen arvostus tulee työn kautta...

työttömänä, niin ei paljoa ympäristön mielipiteet kiinnostais. Jos kerran olisi rahaa omasta takaa, niin en kärkkyisi muiden verorahoja tukien muodossa. Eipä se elämäntapani silloin muille kuuluis.

muutimme ulkomaille 5 vuodeksi, mutta minulla ei ole täällä työlupaa. Lapset on koulussa, ja nautin tästä ajasta :)

ettei tarvitsisi olla työkkärin asiakas, niin en stressaisi, sillä silloin voisi perustaa yrityksen tmv. tavoilla hankkia pieniä lisätienestejä.



Jos taas pärjääminen onnistuisi vain työkkärin korvauksilla, niin sitten stressaisin, koska niiden mukana menee itsemääräämisoikeus omaan elämäänsä.

Talo maksettu jne. Mies töissä, mä hoidan nyt kotia ;)

Muut ihmiset varmasti kuvittelevat, että sinnittelemme velkataakan alla, mutta ei sinne päinkään! :).

Talo maksettu jne. Mies töissä, mä hoidan nyt kotia ;)