Lapsi päivähoitoon heti vanhempainvapaan jälkeen
Löytyykö tältä palstalta yhtään tällaista kaltaistani huonoa äitiä, joka aikoo viedä / on vienyt lapsensa päivähoitoon heti vanhempainvapaan päätteeksi? Kun tuntuu että täällä mesoavat mammat ovat kaikki jotain täydellisiä kotiäitejä ja joka keskustelussa meidät työssäkäyvät äidit tuomitaan tunteettomiksi hirviöiksi. Surettaa lukea näitä juttuja, enkä tiedä miksi silti teen niin :(
Olisi siis mukava kuulla kokemuksia alle vuoden ikäisen lapsen päivähoitoon laittamisesta. Miltä se tuntui? Miten vauva on pärjännyt? Ja jos tuosta on jo kulunut aikaa, onko lapsesi jotenkin mielestäsi "kärsinyt" aikaisesta päiväkotiin menosta? Itselläni tämä töihinpaluun hetki on vielä edessä (vauva nyt 3kk) mutta nyt jo tunnen hirvittävää syyllisyyttä ja huonommuutta tuon asian suhteen, vaikka en ketään maailmassa niin paljon rakasta kuin lastani.
Kommentit (29)
Mulla on todella moni lapsi aloittanut hoidon heti vanhempainvapaan jälkeen. Ihan täysipäisiä nuoria ja koululaisia heistä on tullut. Nyt on hoidossa 5-vuotias lapsi, joka aloitti hoidon 10-kuisena, ja 2-vuotias, joka tuli hoitoon 9-kuisena. Alkuun hoitajilla teettää enemmän töitä pienet hoidokit, kun päivärytmi on erilainen kuin isommilla, mutta aika kuluu nopeasti ja pian he ovat jo ihan täysivaltaisia ryhmän jäseniä. Aikaisin hoidon aloittaneisiin lapsiin syntyy hoitajallakin aika lailla erilainen suhde kuin esim. vasta 3-vuotiaana hoitoon tulleisiin.
Hoitajatkin sanovat, että tämä lähinnä nukkuu ja syö päiväkodissa. Nukkuu siis kahdet päiväunet ja kai aika pitkät ne ensimmäiset on. Ihan iloiselta ja tyytyväiseltä näyttää, ei itke koskaan. Hänellä on omat vaunut päiväkodissa ja niissä sitten nukkuu päiväunet joko sisällä tai ulkona.
Ystäväni laittoi 1v2kk:n ikäisen kolmeksi päiväksi päiväkotiin ja sekin sujui hyvin.
Tutustumisvaihe on ollut tärkeä näissä asioissa eli se, että se lapsi tottuu paikkoihin, hoitajiin ja muihin lapsiin.
Ja olen nykysin täydellinen kotiäiti.. ;)
Mutta joskus olen palanut töihin rahan takia töihin kun lapsi oli 10 kk, pidin ensin kesälomani ja sitten lapset hoitoon.
Ihan hyvin sujui ja lapset tykkäsivät tarhasta.
Sitten tulin raskaaksi ja lapset jäi kotiin.
Jos lapset ei olisi tykänneet olla hoidossa niin olisin jäänyt hoitovapaalle. Mutta sitä kokeiltiin ihan että tienaan välillä itsekin. Olin ollut kotona joitain vuosia ja suunnitelmissa oli kolmas lapsi.
Molemmat lapset (nyt 6v. ja 3v.) ovat lähteneet heti vanhempainvapaan jälkeen hoitoon. Tosin olen halunnut heidät perhepäivähoitajalle. Ensimmäisen kanssa kärsin enemmän, oli haastavaa jättää vauva hyvin nopeasti, ilman pitkiä jäähyväisiä hoitoon. (hoitaja neuvoi toimimaan näin) Toisen kanssa osasinkin sitten olla reippaampi. =) Meillä oltiin 5pv/vko hoidossa, lapsen oli helpompi sopeutua siihen. Jos joskus oli vapaapäiviä, niin yritin pitää ne viikonlopun jatkoksi.
Lapseni eivät ole kärsineet tilanteesta, molemmat ovat oppineet toimimaan ryhmässä, jakamaan, odottamaan vuoroaan..ja molemmilla on hyvin selkeä päivärytmi. Kiitos siitä kuuluu perhepäivähoidolle! Lisäksi lapset ovat päässeet tekemään/kokemaan asioita, joita ei olisi ollut mahdollista tehdä kotona - kun ikäseuraa ei ole ollut tarjolla.
melkein heti vanhempainvapaan jälkeen.
Tosi hyvin meni. Reipas pikkupoika on tullut ja nyt pahimmassa uhmaiässä.
Nyt ollaan taas kotona vauvan kanssa ja olen päättänyt jäädä ainakin vuodeksi kotiin kituuttamaan. Poden todella huonoa omaatuntoa, koska minusta tuntuu että kaikki muut menee heti töihin.
Pelkään työpaikkani puolesta, onko minulla enää osaamista tai mitään annettavaa työelämälle kun menen takaisin.
kun pidin vanhempainvapaan jatkoksi säästövapaat ja lomat pois. Eikä ollut ryhmänsä ainoa alta vuoden ikäinen. Ja minusta pärjäsi hyvin koska osasi silloin jo kävellä.
Nyt on jo kohta 6-vuotias eskarilainen ja edelleen samassa tarhassa, ja eipä tuosta näytä kärsineen.
Huonoa omaatuntoa en ole potenut 5 vuotta sitten enkä pode edelleenkään sanoi kuka mitä hyvänsä. Elämä on valintoja.
Se oli mulle ihan hirveätä, mutta lapsi sopeutui nopeasti. Suurin hankaluus oli siirtyminen yksiin päiväuniin (=väsymys ja kiukuttelu). Nyt (3v) haluaa viikonloppuisinkin päiväkotiin, kun siellä on niin kivaa :) Meitä kyllä helpotti, kun lapsi on ollut koko ajan max5h/pv hoidossa ja ryhmis on tosi pieni ja syliin pääsee edelleen halutessaan.
Sinusta tuntuu, että kaikki tuomitsevat sinut huonona äitinä, jos viet lapsen heti vanhempain vapaan jälkeen hoitoon?
Kuka tuomitsee?
Miksi tunnet huonoa omaa tuntoa jo nyt asiasta?
Mistä epävarmuutesi ja väärin tekemisen tunteesi tulee?
Kaikkein tärkeintä elämässä on kuunnella päätöksissään omaa sydäntään. Silloin voi elää tekemiensä valintojensa kanssa hyvällä omalla tunnolla, sillä silloin tietää tehneensä oikeat ratkaisut. Oli asia mikä hyvänsä. Jos teet vastoin sydämesi ääntä, omatuntosi ei jätä sinua rauhaan, vaan soimaa sinua valinnasta jatkuvasti Et voi olla onnellinen, sillä silloin tiedät, että valintasi ei ollut oikea.
Iloista syksyä sinulle ja vauvalle!
on ihan sama, mitä muut asiasta ajattelee. Vain sillä on merkitystä, että olet tekojesi ja valintojensi kanssa sinut itsesi kanssa, ja teet, niin kuin sinusta on parasta.
Kiitos vaan pirusti. Itse kitkutellut kotona useamman vuoden khuella. Nyt lapsi hoidossa. Todella "hauskaa" tietää että pph:t luo paremman suhteen näihin vauvana tulleisiin ja eivät oikein muita lapsia ehdi hoitaakaan kun paapovat sitä 10kk vanhaa
Mulla on todella moni lapsi aloittanut hoidon heti vanhempainvapaan jälkeen. Ihan täysipäisiä nuoria ja koululaisia heistä on tullut. Nyt on hoidossa 5-vuotias lapsi, joka aloitti hoidon 10-kuisena, ja 2-vuotias, joka tuli hoitoon 9-kuisena. Alkuun hoitajilla teettää enemmän töitä pienet hoidokit, kun päivärytmi on erilainen kuin isommilla, mutta aika kuluu nopeasti ja pian he ovat jo ihan täysivaltaisia ryhmän jäseniä. Aikaisin hoidon aloittaneisiin lapsiin syntyy hoitajallakin aika lailla erilainen suhde kuin esim. vasta 3-vuotiaana hoitoon tulleisiin.
Kiitos vaan pirusti. Itse kitkutellut kotona useamman vuoden khuella. Nyt lapsi hoidossa. Todella "hauskaa" tietää että pph:t luo paremman suhteen näihin vauvana tulleisiin ja eivät oikein muita lapsia ehdi hoitaakaan kun paapovat sitä 10kk vanhaa
Kiva, kun ymmärsit asian ytimen.
vanhempainvapaan päättymistä, sillä kertaan vaan työtehtävät vaativat niin. Eikä pahaa sanaa sanottavana päivähoidosta tai lapsen sopeutumisesta, oikein hyvin meni ja perhepäivähoitopaikka oli ihana. Esikoinen taas meni hoitoon 15 kk:n ikäisenä eikä mitään ongelmia ollut. Nyt molemmat ovat kivoja teini-ikäisiä 14 ja 17 v jotka pärjäävät hyvin koulussa ja vaikuttavat muutenkin niin fiksuilta ja ongelmattomilta, ettei siitä palstalla voi edes kertoa. Kerran kerroin ja mut nimettiin kusipäiseksi natsiäidiksi joka alistaa lapsiaan.
Nuorimmainen oli 11kk kun meni hoitoon. Oli siihen asti todella arka ja vieraisiin epäluulonen. Itse pelkäsin paljon, että miten se sitten sielä hoidossa. Nyt kun ollut päivähoidossa vähän yli vuoden, tyttö on tosi sosiaalinen ja niin reipas ja omatoimisuuttakin löytyy tosi paljon.
Älä tunne huonoa omatuntoa siitä, että laitat lapsesi hoitoon, ku se on niin pieni.
Itse palasin vanhempainvapaalta suoraan töihin ja mies piti isyyskuukauden; sen verran olivat pidempään kotona.
Hyvin on menneet; me valittiin perhepäivähoito ja oltiin siihen tyytyväisiä :) Eskariin ovat siirtyneet päiväkotiin
Kun katsoo tämänkin palstan viestejä ja äitien oksennuksia palstalle, niin tulee mieleen, että mitä aikaisemmin moni lapsi menisi hoitoon pois vanhemmiltaan, sitä paremman elämän lapsi saisi.
Kiitos teille kanssasisaret ihanan kannustavista viesteistä! Niin paljon vain kuulee ja lukee joka tuutista siitä että kuinka julmaa on viedä pieni vauva hoitoon. Siitä siis pääasiassa johtuu huono omatuntoni jo nyt kun oikein noita vastapuolen kommentteja ei taas sitten missään olekaan saatavilla.
Uskon kyllä sydämestäni että tyttö tulee pärjäämään ja luotan maamme päivähoitojärjestelmään sen verran etten usko sen olemassaolon tarkoituksena olevan lasten kidutus ;) Nämä kannustavat kommentit vahvistivat tuota olettamustani, joten kiitos siis niistä vielä kerran :)
Ap
Kun katsoo tämänkin palstan viestejä ja äitien oksennuksia palstalle, niin tulee mieleen, että mitä aikaisemmin moni lapsi menisi hoitoon pois vanhemmiltaan, sitä paremman elämän lapsi saisi.
Enkä ole ap.
ja siskoni menimme aikoinamme (70-luvulla)hoitoon tosi pieninä, yksityiselle pph:lle. Ja vieläkin muistelen lämmöllä tuota aikaa (olin siellä 4v asti)! Yhteyttä pidimme hoidon päätyttyäkin, hoitaja oli jopa häissäni! Meillä oli siis enemmän kuin loistava tuuri hoitajan suhteen! =O)
rahatilanteen takia. Tietääkseni meni aika hyvin (ei olla läheisiä kavereita, mutta tuttuja), mutta sitä valitteli, että poika ei tahtonut jaksaa vain yksillä päiväunilla. Perhepäivähoitajalla varmaan tuollainen pieni voisi pärjätä paremmin, kun on mahdollisuus nukkua sitten pidempään vaunuissa, kun muut ulkoilevat.