Huonoimmat puolesi äitinä! Paljastuksia, kiitos!

Oma paheeni on olla nalkuttava äiti. Natkutan ja nalkutan turhankin paljon milloin lojuvista leluista milloin petaamattomista pedeistä. Natkuti sitä ja natkuti tätä. Taidan olla välillä jopa marttyyriäiti..

Tosin lapset tähän osaavat suhtautua hyvin; huumorilla. Ja olen tasan tarkkaan heille se coolein äippä vikoinenni päivineni =))

Olen tosi usein vain koneella tai telkkarin ääressä enkä jaksa leikkiä lapseni kanssa. 1,5v.



Tunnen syvää vihaa itseäni kohtaan tästä syystä.

Saatan hyös joskus huutaa, mutta onneksi harvemmin.

Liialla huumoritajulla ja pilkesilmäkulmassa kasvateillu lapsilla rupee olemaan yläkouluikäisinä vähän ongelmia opettajien kanssa, jotka ei osaa vastata huumorilla.

ja kun riitelen 12-vuotiaan pojan kanssa, niin joskus huomaan vajoavani jonnekin 5-vuotiaan tasolle. Sitten meitä on siinä kaksi 5-vuotiasta huutamassa toisilleen ja siitähän hyvä tulee...

mutta ei se, että vahingoittaisin lastani fyysisesti.



Meillä on huonoa ruokaa epäsäännöllisesti, huonoa seuraa, huonoja esimerkkejä mm. alkoholin käytöstä, lapsi on liikaa yksin ja hänellä on liikaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan.



Oikeastaan ihmettelen, että miksi mikään lastensuojelutaho ei ole ikinä ottanut meihin yhteyttä.

olen stressaantunut, itkuinen ja pääni hajoaa kohta täällä kotosalla. Aina en jaksa välittää kaikista lasten riidoista ja jutuista, kun niitä on loputtomana virtana aamusta iltaan joka päivä.

Kiihdyn nollasta sataan nopeasti ja sen kyllä sitten kuuleekin :(



Eli huudan lapsilleni. Paha tapa.

Ruoka ei maistu minulle kovin hyvin. ap

Itse en laita oikeastaan koskaan ns. kunnon ruokaa. Eineksillä mennään. Saarioisten äidit tekevät meille sapuskat. En myöskään useimmiten istu lasteni kanssa alas syömään vaan he syövät keskenään. Joskus otan kupin kahvia seuraksi.

Voiko jossakin perheissä olla näin, mitä itse syöt, herkkuja varmaan nälkääsi ja olet lihava? Minä väännän 4:lle lapsellemme lounaan ja päivällisen ja kyllä syödään kaikki yhdessä. Outoa...

Enkä ole oikeastaan koskaan leikkinyt lasten kanssa. En tiedä, se on jotekin epämiellyttävää (parempaakaan sanaa ei tullut mieleen). En tunne oloani kovin luontevaksi kun en vain osaa leikkiä heidän kanssaan.

Toki jos pyytävät, menen leikkimään hetkeksi.

Huudan myös liian helposti. Pinna siis palaa todella nopeasti. Tässä vuosien varrella olen onneksi saanut pinnaa lisää enkä räjähdä enää niin helposti.

Yleensä niin käy, kun vuorokauden kokonaisunimäärä on jäänyt alle kuuden tunnin. Periaatteessa oloni on ok ja levännyt, mutta noista onnettomuuksista sitten huomaa, etten ollutkaan skarppina. Syvä uni katkeaa melkein joka yö vähintään kerran, kun lapsi alkaa yhtäkkiä itkeä hädissään. Kadehdin heitä, joiden lapsi herää syömään eikä huutaen, sillä siihen herätään yleensä ähisten eikä suoralla huudolla.



Haluaisin olla sellainen supernainen ja -äiti, joka pystyy reippaassa univajeessakin pitämään lapsensa turvassa.

ei ole säännöllisiä aikoja ruoan ja nukkumaan menon suhteen.

ja toivon sydämestäni, että kaikki muutkin äidit voisivat kokea näin!

Kyllä mäkin olen tyytyväinen itseeni äitinä, vaikka tuollainen pikkupahe löytyykin :) ap

Itse en laita oikeastaan koskaan ns. kunnon ruokaa. Eineksillä mennään. Saarioisten äidit tekevät meille sapuskat. En myöskään useimmiten istu lasteni kanssa alas syömään vaan he syövät keskenään. Joskus otan kupin kahvia seuraksi.

Voiko jossakin perheissä olla näin, mitä itse syöt, herkkuja varmaan nälkääsi ja olet lihava? Minä väännän 4:lle lapsellemme lounaan ja päivällisen ja kyllä syödään kaikki yhdessä. Outoa...

Ruoka ei maistu minulle kovin hyvin. ap

Itse en laita oikeastaan koskaan ns. kunnon ruokaa. Eineksillä mennään. Saarioisten äidit tekevät meille sapuskat. En myöskään useimmiten istu lasteni kanssa alas syömään vaan he syövät keskenään. Joskus otan kupin kahvia seuraksi.

Voiko jossakin perheissä olla näin, mitä itse syöt, herkkuja varmaan nälkääsi ja olet lihava? Minä väännän 4:lle lapsellemme lounaan ja päivällisen ja kyllä syödään kaikki yhdessä. Outoa...