Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni tyttö, joka ratsastaa, toteuttaa äidin unelmaa?
07.10.2011 |
Kun katselee suurinta osaa tyttöjä talleilla, ei heitä kiinnosta laji tai hevonen ja niistä oppiminen yhtään. he vain "ratsastavat" ja siinä koko juttu.
Eikö yleensä harrastuksen tulisi kiinnostaa kokonaisvaltaisesti ja olisi halu oppia kaikki harrastukseen liittyviä asioita?
Enemmän pohdintaa tuntuu aiheuttavan, millaiset vaatteet on päällä kuin se, että miten hevosen hyvinvointia pidetään yllä ja kuinka tulisi toimia, että kehitytään; riittää, että kavutaan kerran viikossa selkään, istutaan siellä ja sitten potkitaan hevosta kylkiin ja annetaan raippaa kun taidot eivät riitä liikuttamaan hevosta pohkeilla ja istunnalla eikä niitä taitoja edes kiinnosta oppia!
Kommentit (20)
tulee sellainen olo että se lapsi on vaan tekosyy äidin päästä vanhan rakkaan harrastuksen pariin. Ehkä se kynnys mennä ihan aikuisena sinne ilman lasta on jotenkin isompi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tyttö on ihan pienestä asti tykännyt poneista ja hevosista. Siitä hän lähti ensin pienten ponikerhoihin, sitten hoiti "omaa" ponia, kokeili hevosia välillä ja nyt ratsastaa ja touhuaa monta kertaa viikossa noiden otusten kanssa. (ikää nyt 12v) Ja minä en tykkää hevosista yhtään. En edes voi sanoa, että varmasti erottaisin ponin, hevosen ja aasin. Alkuaikoina piti olla mukana kaikissa raveissa ja ponijutuissa ja ne meni aina niin yli hilseen, että ihan tuskaa oli. Nyttemmin kyllä osaan jakaa tytön ilon, vaikken todellakaan mene lähellekään itse otuksia. En ole itse myöskään lapsena halunnut hevostella tai kaivannut omaa ponia tai muutakaan aiheeseen liittyvää, en edes tiedä mistä tyttö on innostuksensa saanut.
Minä ratsastin mutta yksikään neljästä tytöstä ei vaikka sukulaisella on hevostila.
Minä (äiti) en ole ikinä ollut hevosen selässä enkä ole kiinnostunutkaan.
Voit olla ap varma etten maksaisin hirvittäviä tuntimaksuja, ellei tyttö itse nauttisi hevosen hoidosta ja ratsastuksesta niin paljon.
Meillä on kyllä alkusysäys harrastukselle on tullut äidin taholta, mutta luulisin huomaavani jos lasta ei kyseinen harrastus itseään kiinnostaisi. Tuskinpa tuo olisi vuositolkulla omaa ponia kinunnut vain mun mieliksi ja roikkuisi 90% vapaa-ajastaan tallilla poninsa kanssa puuhastellen.
Mutta voi tietenkin tuollaisia ap:n kuvailemia harrastajiakin olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä hän ole koskaan ollut mikään hevosihminen.
Silti hän jaksoi aina kannustaa minua harrastukseni parissa.
Enpä ole moiseen törmännyt kuin sinä ap.
KErran esteratsastuskisoissa osaa ottivat taitamattomat sisarukset joiden äiti omisti hevoskasvatustilan.
Oli todella kamalaa katsottavaa. Taidot eivät selvästikään riittäneet moiseen. Repivät ratsujaan suusta ja iskivät raippaaa kun hevonen alkoi "hyytymään"..
Ehkä olen sitten vain tavannut "vääriä" ratsastajia...
Ajatus nousi vahvasti pintaan taas viime viikonloppuna kun 9 v ratsastaja oli kisoissa itkuisena ja äiti seisoi kentällä käsiään taputtaen.
Lisäksi lapsi ratsasti 8 v ponilla, jolla säkää kuitenin noin 140 cm! Pelkäsin lapsen puolesta ihan tosissani ja pala kurkussa seurasin radalta suoritumista.
Joka hetki ei voinu tolla varma kumpi vei kumpaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tyttö 9 v on ollut ihan pienestä asti superkiinnostunut hevosista, kun oppi lukemaan alkoi ahmia kirjoista tietoa hevosen hoidosta ja eri hevosroduista ja kantaa kirjastosta sellaisia järkäleitä opuksia kotiin ja lukee niitä.
Vinkui ja kinui ratsastamaan, mutta koska itselleni se maailma on niiiiiin vieras koin sen harrastuksen aloittamisen tosi vaikeaksi, en edes tiennyt ainoatakaan tallia jossa voisi harrastaa. Vuoden verran sitä aneli ja halusi, mutta koska tytöllä on toinenkin aikaa vievä harrastus niin se aina vaan vähän jäi.
Nyt on vuoden alusta käynyt vakiotunnilla kerran viikossa kivalla pienellä tallilla ja viimein itsekin olen vähän innostunut. Tunnin jälkeen haluaa varata aina vähintään 30 min että saa viimeisen päälle hoitaa ponin jolla ratsastaa (se ei yleensä koskaan mene enää seuraavalle tunnille jossa ratsastaa pääosin aikuisia).
Vaatteet on "ihan sama", pitkään ratsasti kumppareissa ja suunnilleen tavallisissa vaatteissa. Ainoat asiat joita olen vaatinut ovat olleet kunnon kypärä ja turvaliivi. Pikkuhiljaa on sitten vaateuskin asettunut kohdalleen - se on sitten enemmän se äidin juttu :)
Mutta meidän taitoluistelukoulussa on just tuollaista. Ihan pienet 4 vuotiaatkin yrittävät jaksaa jäällä, ja äidit ja isit kannustavat "yritä nyt edes vähän luistella, menee ihan hukkaan 150€n luistimet, nouse nyt ylös, kyllähän sä nyt luistella osaat, ei sulla voi olla kylmä" Monesti miettinyt, että sosiaaliviranomaisten tulis jalkautua lasten harrastuspaikoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sain 20 tikkia, neljään eri otteeseen ja kun olin Töölön tapaturmaklinikalla kolmanteen otteeseen, lääkäri sanoi olevansa aika kypsä heppatyttöjen paikkaamiseen.
Hevonen on pako- ja vaistoeläin, sekä painaa 12 kertaa enemmän kuin tyttäreni, joten en aio ikinä päästää lastani ratsastamaan. Päässyt pari kertaa talutusratsastukseen ja on onneksi todella allerginen.
Ei ikinä.
Ja yritän sievästi ohjailla muihin harrastuksiin joista on kiinnostunut. Tanssi ja urheilu.
Itsellä takana piiitkä hevosteluhistoria. Kuten kaikki hevosihmiset tietävät että usealle siitä muodostuu elämäntapa.
Juu, kiitos ei enää hevostelua tälle äidille ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta meidän taitoluistelukoulussa on just tuollaista. Ihan pienet 4 vuotiaatkin yrittävät jaksaa jäällä, ja äidit ja isit kannustavat "yritä nyt edes vähän luistella, menee ihan hukkaan 150€n luistimet, nouse nyt ylös, kyllähän sä nyt luistella osaat, ei sulla voi olla kylmä" Monesti miettinyt, että sosiaaliviranomaisten tulis jalkautua lasten harrastuspaikoille.
enemmän tuohon kyseiseen lajiin. Jos luistelukoulussa huimaa, niin näkisitpä kilpailevien ryhmien vanhempien toimintaa :) Varsinkin jos juuret on itänaapurista, niin "piiskaus" on melkoista, ei riitä harjoituksissa käynti, pitää myös ravata ympäri lähiseutuja yleisöluisteluvuoroilla joissa sitten 7-vuotias itkee ja luistelee ja äiti sopottaa venättä ja mankasta pauhaa ohjelmamusiikki. Meilläpäin näitä on melko monta tapausta.Onneksi loppui tuo harrastus viime vuonna.
Se mitä aikanaan näin, kun oma tyttö harrasti, niin kyllä ne pienet tytöt odottelivat ihan intopiukeina, että pääsisivät hepan selkään. Toista se sitten on tuolla poikien jääkiekkokaukaloiden laidalla... Siinä voi sanoa, että huh huh. Kyllä meilläkin pojan isä käyttäytyi ihan käsittämättömän ala-arvoisesti, kun poika halusi lopettaa harrastuksen. Onneksi ei asuta saman katon alla, eikä pojan tarvinnut jatkaa vain isäänsä miellyttääkseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratsastus yksi vaarallisimmista harrastuksista
Ratsastusharrastuksen suosio on ollut nousussa jo pitkään. Nykyään lajia
harrastaa noin 150 000 suomalaista, joista lähemmäs 80 000 on aikuisia.
Hevonen on kuitenkin arvaamaton eläin ja sen selästä putoaminen saattaa
johtaa vakavaan loukkaantumiseen.
Hevosen kanssa on aina muistettava riskien olemassaolo. Saaliseläin saattaa
säikähtää tai pillastua yllättävistä ympäristön muutoksista, joita ihminen ei
välttämättä tiedosta. Myös muiden liikenteessä liikkuvien varomattomuus saattaa
aiheuttaa vaaratilanteen.
Ratsastusonnettomuuksien yleisimmät syyt ovat hevosen pillastuminen,
autoilijan liian suuri tilannenopeus, ympäristön aiheuttama huono havaittavuus ja
osapuolien vähäinen kokemus liikenteessä toimimisesta.
– Ratsastus on amerikkalaisen jalkapallon jälkeen vaarallisin laji, toteaa
korvausasiantuntija Tiina Juvonen Vahinkovakuutusyhtiö Ifistä. Vaarallisuus
perustuu ratsastusonnettomuuksista koituneiden vammojen vakavuuteen.
Mutta tällä hetkellä kyseessä on kyllä ihan vaan lapsen oman unelma
ratsastuskurssille. Onhan se sen verran kallis harrastuskin, että ei luulisi vanhempien siihen painostavan.
Kyllä se hevosten hyvinvointikin todella kiinnostaa.
ei varmaan ole ajatellut asiaa kuin Kyra Kyrklundin ja Piia Pantsun kautta ja surkeana omasta menestyksestään tuntiratsastajana, mutta ei sen kautta, että kyseessä on todella vaativa laji, jossa vammautumisriski on lähes yhtä suuri kuin amerikkalaisessa jalkapallossa.
Kaikki tytöt eivät sovi ratsastajiksi. Minä esim. olin hyvä hoitaja, mutta huono ratsastaja.
Naapurin tytölle tehdään nyt 8-vuotiaana olkapäähän kolmatta leikkausta, kun kellahti hitaassa vauhdissa hepon selästä. Minähän en sellaista riskiä omalleni halua ottaa. Kädestä nimittäin ei välttämättä koskaan tule täysin kunnollista.
Joo, joo, toki voi kaatua vaikka kotona, mutta niin kauan kuin poni tai hevonen painaa kymmenkertaisesti tyttäreni verran, riski on aika paljon suurempi.
Olen myös nähnyt kun hevonen laukkaa autojen välistä tai hyppää ojaan haistettuaan hirven. Molemmilla kerroilla selvittin mustelmilla. Ei kiitos.
Ehkä olen sitten vain tavannut "vääriä" ratsastajia...
Ajatus nousi vahvasti pintaan taas viime viikonloppuna kun 9 v ratsastaja oli kisoissa itkuisena ja äiti seisoi kentällä käsiään taputtaen.
Lisäksi lapsi ratsasti 8 v ponilla, jolla säkää kuitenin noin 140 cm! Pelkäsin lapsen puolesta ihan tosissani ja pala kurkussa seurasin radalta suoritumista.
Joka hetki ei voinu tolla varma kumpi vei kumpaa.
ap
Minäkin tiedän yhden vastaavanlaisen tapauksen. Tyttö ei selvästi hallitse ponia ja on monta kertaa pudonnut useamman kerran niin että on sattunut. Vähän aikaa sitten ratsukko myös kaatui kisoissa :( Silti pitää yrittää niitä "isoja" luokkia, 70cm+, poni kaahottaa hulluna eteenpäin ja tyttö selässä ohjista repien. Aivan järkyttävää katsottava. Joku kerta vielä sattuu pahemmin... Tässä tapauksessa tosin tyttö itse haluaa hypätä
suurin osa on innoissaan ratsastamisesta, ja monella on myös oma hoitohevonen...