Olisiko ok? Uusperhe asiaa...

Aina ei voi voittaa.



Varsinkaan uusperheissä.

Tehän olette perhe. Eikö silloin tuollaiset juhlat juhlita yhdessä?

Niitä on siis useampi..?



Älä nyt sitten ainakaan erehdy enää siksi ties kuinka monenneksi lastensa äidiksi ryhtymään jos meininki on tuo.

Veiskö mies siis myös uussisaret pois sinun lapsesi syntymäpäiviltä? Eikö miehen lapset ole kutsuttuja, eivätkö halua tulla paikalle, jos niin miksi ei?

Juu, ei olis ok.



Ja eivät ne todella ole hänen lapsensa synttärit, mutta eihän mies sitten oleta sinunkaan osallistuvan millään lailla omien lastensa juhliin? Sinähän voit lähteä vaikka risteilylle, kun miehesi lapsella on vaikka rippijuhlat..



Meillä juhlitaan perheenä lasten synttäreitä, ja todella oletan sekä mieheni, että hänen lapsensa olevan paikalla minun lapseni juhlissa. Samoin velvoitan omat lapseni osallistumaan kanssani miehen lapsen juhliin.

jossa käsitykset perheestä ovat erilaiset. Nainen haluaa, että ollaan perhe, mutta mies ei.

Meillä on poikapuolen synttäreitä juhlittu koko popopoo ja pojan äitikin ollut mukana kakkukahveilla, samaten minun vanhemmat. Aivan älytön tilanne tuollainen olisi.

Enkä osaisi olla henkilön kanssa joka noin tekisi.



Voihan kaukasemmankin sukulaisen luokse mennä synttäreille! Puhumattakaan PERHEENJÄSENEN.

Meillä uusperhe ja joskus jakaudutaan kekkereiden takia, mutta ei todellakaan omien lastemme kohdalla. Esimerkiksi parin viikon päästä on kummilapseni synttärit 220 kilometrin päässä ja en ota mukaan miehen lasta. Mieskään ei lähde, koska hänellä on menoa sinä päivänä ja "lapsi" on taas jo 16-vuotias. Eihän hän ole ikinä edes nähnyt tuota kummilapseni perhettä, kun niin harvoin nähdään ylipäätään. Menen yhteisen lapsen kanssa kaksin.

Suku olisi minun ja lapsen biologisen isän sukua, joten mies ja hänen lapsensa varmasti viihtyisivät paremmin muualla.

tavallisinta olisi juhlia koko perheen voimin. Joskin äitinä ja äitipuolena voin sanoa, että aina se ongelmallisin suhtautuminen ei ole vanhemmilla vaan isovanhemmilla! Esim. äitini on uskomattoman vaikea suhtautua lapsipuoliini, jotka kuuluvat meidän perheeseen. Lasten äitihän on ihan enkeli, vaikka olisi mitä tehnyt, kun taas kaikki mieheeni ja hänen sukulaisiinsa liittyvä on jotenkin paholaisesta. Äitini käy meillä pari kertaa vuodessa yhteisten lasten synttäreillä, muuten hän ei tähän taloon kykene tulemaan. Lapset käyvät ahkerasti hänen luonaan. Välit ovat sinänsä ok, mutta lieneekö sitten tavallinen tuo asenne vanhemmilla ihmisillä, että uusperhettä on vaikea ymmärtää. Lisättäköön vielä, että noin muuten meitä pidetään varmaan aika tavanomaisena perheenä, eikä eroon mieheni osalta liittynyt mitään ilkeää eli olisi esim. karannut minun mukaani tms.

Ollaan kaikki yhtä perhettä, ei ole väliä ollaanko tultu mukaan avioliiton, adoption tai muun kautta, meillä kun lasketaan ei-sukulaisetkin (siis esim. hyvät ystävät) mukaan perhekööriin. Hermothan siinä menisi, jos aina pitäisi miettiä, että kenelle ollaan sukua ja ketkä nyt tällä kertaa saavat osallistua. :O