Miksi ihminen ratkeaa syömään liikaa?
Musta tuntuu, että mä olen kuin alkoholisti. Ainoa ero on se, että alkoholin tilalla mulla on ruoka. Kaikenmaailman juttuja olen kokeillut, että saisin itseni syömään terveellisesti ja normaalisti, mikään ei toimi. Joko ahmin viikko-kuukausikaupalla tai sitten olen syömättä kokonaan.
En ole löytänyt syytä moiseen, mutta jo lapsuudessa nautin syömisestä, vaikka määrät olivatkin ihan minimaalisia silloin verrattuna nykyaikaan. Mulla on kaikki asiat tosi hyvin, rakastava aviomies, terveet lapset, rahaa riittävästi ja saan olla kotona kuten olen aina halunnutkin. En ole kunnianhimoinen enkä todellakaan kaipaa työelämään. Mutta tuohon syömiseen tarvitsisin todellakin muutosta. Onko terapeutteja, jotka ovat erikoistuneet tälläiseen ongelmaan?
Kommentit (11)
ksi samanlainen.
Karppauksella ja liikunnalla olen saanut vähän nälän ja mielitekojen hallintaa aikaan. Eli kaikki hiilarit minimiin, n. 30 g/vrk. Mulle se auttaa.
tavoite ei ole vähä syöminen, vaan NORMAALI syöminen.
Sitä helpommin ratkeaa, mitä enemmän koittaa paastota, toisin kuin alkoholisti, jolla repeää, jos saa tipankaan.
Säännöllinen ateriarytmi ja riittävän suuret ateriat pitävät nälän poissa, ja ehkäisevät ahmimaan repsahtamista nälän vuoksi.
Se, että ruokaa käyttää tunteiden hallintaan, on ongelma, johon pelkällä ruokavalion muutosyrityksillä ei välttämättä pysty puuttumaan. Omalla kohdallani tarvittiin psykoterapiaa.
Omia lapsiani en koskaan hemmottele ruualla pahan mielen yllättäessä, vaan herkut kuuluvat juhlahetkiin ja karkkipäiviin normaalin arjen lomassa. Pahaan mieleen tarjotaan syliä ja kuuntelevaa korvaa ja paljon sympatiaa ja ymmärrystä.
ongelman. Nyt sun pitää vain sanoa itsellesi kuin alkoholisti, OLEN SYÖPPÖ ja sen mukaan yrittää elää. t. itsekin samanlainen ja vaikeaa se on
MUlla ainakin ongelma on hiilihydraatit... en haluis olla mikään fanaattinen karppaaja. Mutta todennut tän: kun annat pikkusormen se vie koko käden.. olin 3kk hyvin niukka hiilihydraattisella ruokavaliolla ja syöminen ei kuin taikaiskusta ollut enään ongelma. sitten tuli yhden yön ulkomaanmatka, jossa, sitten vasten tahtoani ensin söin burgeri aterian ja loman ajan muitakin hiilareita... nyt suomessa oltu n. viikko ja ihan sairaat mieliteot koko ajan.. yritän juuri kamppailla, ja jatkaa niukka hiilihydraattista ruokavaliota, koska vihaan sitä tunnetta, että on ahmittava koko ajan jotain. siinä kun kestää jonkun aikaa, ennen kuin mieliteot pysyy sit poissa.
ennen kuin asia on tutkittu. Syy voi olla hormonaalinen (liittyen esimerkiksi leptiinin eritykseen) tai voi olla että syöt liian vähän rasvaa ja proteiinia, jolloin verensokeri heilahtelee aiheuttaen hallitsematonta nälkää jne. Myös liian vähäinen liikunta voi heikentää tervettä syömisen säätelyä.
Syyt voivat olla myös psyykkiset; voit kuitenkin olla jollain lailla tylsistynyt, tai ehkä et saa nukkua riittävästi. Joskus ihmisillä on myös tapa, jolla syömisellä hallitaan tunne-elämää ja koetetaan nostaa vireystasoa.
etkö voisi keksiä itsellesi niin paljon muuta tekemistä ja menemistä, että et ehtisi syömään niin paljon?
Kun ahdistaa - jääkaapille. Kun pelottaa - jääkaapille, Kun kaipaan lohtua - jääkaapille...
Olen ruokaholisti. Koko aika kauhea nälkä ja kun syömään rupean en pysty lopettamaan ennen kuin olen ihan ähky. Vihaan itseäni ja antaisin mitä vain jotta saisin anoreksian tämän tilalle.
Olen ruokaholisti. Koko aika kauhea nälkä ja kun syömään rupean en pysty lopettamaan ennen kuin olen ihan ähky. Vihaan itseäni ja antaisin mitä vain jotta saisin anoreksian tämän tilalle.
mutta niihin sain unilääkettä, joka ei vaikuttanut, mutta kun lopetin ne, niin pääsin kuin itsestään takaisin normaaliin unirytmiin.
Kaikenlisäksi mulla on myös tunnesyömistä, mutta syön joka tunteeseen. Suruun, iloon, onnistumisiin jne.
Mä olen siivonnut kuin viikkokausia kaappeja, varastoja sun muita, että en söisi koko aikaa ja juuri eilen sanoin miehelleni, että nyt mun pitäisi palkita itseni ja huomioida oma hyvinvointi ja lopettaa mässääminen, mutta se ei ole niin helppoa.
Rakastan ruuan makua ja oikeastaan on kaikkein paras olo, kun on niin täynnä, että pahaa tekee. En tiedä ovatko aivoni jotenkin riippuvaisia kylläisyyden mielihyvästä.
Syön myös palkinnoksi, syön lohdutukseksi, syön seurassa, syön juhlan vuoksi, syön salaa. Se on kuin alkoholismia, todellakin.
Yritän tällä hetkellä lähestyä syömistäni psykologisesti ihan eri tavalla kuin ennen. En anna itselleni ruokaa palkkioksi, vaan koitan laittaa syömisen "sivuseikaksi" joka pitää tehdä siinä kuin ripustaa takkinsa naulakkoon.
Teen päivän ruuat valmiiksi rasioihin jääkaappiin enkä ota muuta. Yritän hakea enforfiinini muualta. Tulin juuri uimasta kilometrin. Se ei tunnu yhtä hyvältä, mutta parempi kuin ei mitään.
103,5kg