Näin kahden narsistin liitto toimii. (pitkä ja huolellinen selostus)
Toinen narsistipuoliso on dominoiva, toinen alistuva persoona.
Aivan kuten homo- ja lesbosuhteissakin useimmiten toinen on hallitseva osapuoli ja toinen alistuva.
Master ja sub siis, näin kinkykielellä.
Oma narsisti-isäni oli äärimmäisen väkivaltainen heikkotahtoista, mutta silti narsistista äitiäni kohtaan. Hänen jokapäiväinen lauseensa oli äidilleni: joku päivä mä tapan sut vielä, silloin kun äitini ei maannut tajuttomana lattialla hakkaamisen seurauksena tai sairaalassa aivoleukkauksessa aivoverenvuodon saatuaan isäni iskettyä hänen päänsä pianonkulmaan. Isäni oli aina selvinpäin, kun teki tällaista.
Samanlaista kohtelua minä sain isältäni täysi-ikäiseksi saakka, kunnes opettelin puolustamaan itseäni ja annoin samalla mitalla takaisin karatea ja punttisalia vuosikausia harrastettuani.
Narsistiset piirteet ilmenivät äidissäni muulla tavoin, hän oli äärimmäisen laiminlyövä minua kohtaan, hienosteleva ja suuruudenhullu yli varojensa ostelija ja seksiaddikti ja krooninen pettäjä.
Kaikki hänen käyttämänsä termistö on kuninkaallista, ihan alkaen arkihuonekaluista ja itseään hän tituleeraa kartanonrouvaksi ja maatiaiskissallaan on aatelinen nimi.
Narsistiukkini (äidinisäni) oli äärimmäisen tyrannimainen persoona ja tykkäsi alistaa ihmisiä. Työssään talousjohtajana hänen kaikki alaisensa pelkäsivät häntä.
Kotona hänen puolisonsa eli mummuni, joka on myöskin narsisti, ei saanut puhua lainkaan, jos hän avasi suunsa, niin ukkini karjaisi: OLE HILJAA! EI SANAAKAAN!
Tästä hänelle kehittyi kurkkuvika, hänen oli vaikea niellä ruokaa ja oli usein tukehtua ruokaan ruokapöydässä.
Edes syömään ei mummuni uskaltanut miestään pyytää, vaan lähetti minut lapsena sanomaan: syömään! hänen huoneeseensa. Ensin koputin oveen varovasti.
He nukkuivat ja asuivat 55 vuotta eri huoneissa. Kummallakin oli oma kirjahylly ja oma TV huoneessaan.
Mummuni teki jatkuvasti kiusaa miehellensä eri tavoin. Milloin osti kanssani kaupasta vanhaa lihaa miehelleen ja tuoretta naudan sisäfilettä itselleen ja rotukissalleen, jolla oli aatelinen nimi ja jota hän kohteli kuin kuningatarta. Kissa oli itse ylhäisyys, minä pelkkä nolla hänelle.
Milloin tunki ukkini lohisopan täyteen kalanruotoja, jolloin ukkini karjaisi: MINÄHÄN EN TÄLLAISTA ROSKAA SYÖ, VAAN PIDÄN PAASTOPÄIVÄN, KUTEN ISÄNIKIN TEKI KERRAN VIIKOSSA! ja poistui huoneeseensa vihaisena.
Mummuni myös haukkui miestään minulle joka päivä,kun olin lapsi.
Mummuni sanoi minulle, että sinua ei kukaan rakasta, en edes minä. Minä rakastan ainoastaan kissaani. Mummuni ei pitänyt minua kertaakaan sylissä, ei edes vauvana, kuten ei äitinikään.
Äidilläni on kaksi sisarusta, joista toinen on äärimmäisen voimakastahtoinen narsisti ja toinen keinoja kaihtamaton psykopaatti-liikemies.
Mummuni on ollut jo lapsesta asti äärimmäisen hienosteleva ja hienoja tittelejä joka lauseessa viljelevä kehuskelija. Myös hänen seksielämänsä miehensä kanssa hän selosti minulle yksityiskohtaisesti lapsena, aivan kuten äitinikin tekee minulle puhelimitse. Molemmat seksiaddikteja.
Ukkini ollessa sairaalassa kuolemaisillaan, hän kysyi mummultani, onko tämä ollut mielestäsi hyvä avioliitto? Minun mielestäni on, hän sanoi. Mummuni vastasi, ei ole! ja poistui sairaalasta koskaan enää menemättä katsomaan miestään.
Kun ukkini kuoli, mummuni kirjoitti päiväkirjaansa saman päivänä: VAPAAPÄIVÄ!
Ukkini kuoltua mummustani kuoriutui varsinainen tyranni, jonka kanssa oli lähes mahdotonta olla tekemisissä. Hän haukkui kaikki lapsensa, minut, puolisoni ja meidän lapsemme. Aivan kuten äitinikin haukkuu lapseni ilman syytä joka puhelussa.
Mummuni meni grandiositeettipiirteissään lähes psykoottiseksi, mm. hakkasi itselleen mustan silmän, ilmeisesti jollain paistinpannulla ja sanoi minulle: Nyt lähdetään kauppaan, minä kerron koko kylälle, kuinka sinä olet hakannut minut! samalla vahingoniloisesti nauraen.
Kerran hän viilsi kissansa pyytämän naarashiiren vatsan auki ja kaivoi sieltä esiin sikiön, jota tunki eteeni sormet veressä ja hullu kiilto silmissään ja huusi: Katso, tällaisia ovat sinun lapsesi!
Myös isäni kaksi veljestä ovat narsisteja ja silmittömän väkivaltaisia ihmisiä toisiaan, minua ja muita kohtaan. Samoin isäni molemmat vanhemmat olivat narsisteja.
Kun kysyin suomenruotsalaiselta ystävältäni, joka opettaa psykologiaa Harvardissa, miksi kaksi narsistia menee keskenään naimisiin, vaikka tietävät toistensa olevan narsisteja, niin vastaus kuului "lika barn läka bäst".
Ja vielä lopuksi, eniten narsisti nauttii vallasta ja tekee mitä tahansa saadakseen sitä.
Loppuukohan nyt täällä esitetyt väitteet, että kaksi narsistia ei voi olla parisuhteessa?
Kommentit (11)
että kaikki lähisukulaisesi eivät kuitenkaan ole narsisteja? Kaikenlaista muuta luonnevikaa ja mielenterveydenhäiriötä heissä ehkä esiintyy, mutta mikään kammottavassa kertomuksessasi ei viittaa narsismiin.
Toivot varmasti itse, että olet adoptiolapsi tai edes synnytyslaitoksella vaihtunut? Moisia geenejä en todellakaan itselleni haluaisi (jos tarina on tosi).
että kaikki lähisukulaisesi eivät kuitenkaan ole narsisteja? Kaikenlaista muuta luonnevikaa ja mielenterveydenhäiriötä heissä ehkä esiintyy, mutta mikään kammottavassa kertomuksessasi ei viittaa narsismiin. Toivot varmasti itse, että olet adoptiolapsi tai edes synnytyslaitoksella vaihtunut? Moisia geenejä en todellakaan itselleni haluaisi (jos tarina on tosi).
Itse olen kiltti ja lapsirakas ihminen.
ap
millä pätevyydellä olet diagnoosiin päätynyt.Ilmiselvää tarinassasi on myös se et kukaan tarinassa ei taida olla narsisti,eihän.
Taitaa olla ihan normi settiä sisäsiittoisessa suvussa.Vanhempasi ovat sisaruksia tai jotain.
Sä jankkaat täällä niin säännöllisesti et on ilmiselvää ettet sinäkään terve ole.En tiedä kuka teki ja mitä mut sun kannattais katkaista välit sukuusi,mennä hoitoon ja samalla varmistaa omien lasten tulevaisuus.MIelenterveysongelmat periytyy todella vahvasti äidiltä pojalle,äidiltä pojalle ja äidiltä pojalle.
Mitä mieltä sun vaimo on sun suvusta ja siitä rasitteesta teidän lapsille????
Miksi annat äitisi haukkua sun lapsia???Perintöäkö odottelet?
vaan siltä, että alistettu ja masentunut ihminen tarvitsee jonkun keinon purkaa oloaan, kun sitä ei keskustelemalla voi tehdä. Tuo shoppailu esimerkiksi viittaa usein masennukseen. En tosiaankaan usko narsismiin tässä kohti.
Samoin mielestäni tuo mummusi on luultavasti mennyt vähän raiteiltaan eläessään pelossa ja alistettuna, ja ihan vaan seonnut. Veikkaan, että psyykenlääkitys olisi auttanut aikalailla...
Tosin mummoni oli oikein mukava, eikä ollenkaan narsistinen.
Ja kyllä tais ap tietää mistä puhuu. Mun isälläni on ihan diagnoosi mm. narsistinen persoonallisuushäiriö. Meillä oli kanssa niin railakasta hakkaamisien, puukkottamisien yms. kanssa, että kun vanhempani etsivät ratkaisua tilanteeseen psykiatrin kanssa, niin kyllä ihan molemmat sai diagnoosin. Äiti tosin paljon lievemmän, sillä he olivat avioliittoneuvonnassa, ja äiti oli hakattu uhri.
Meillä vanhemmat tosin erosi, mutta kyllä oli silkkaa helvettiä elää vain veljeä rakastavan äidin kanssa. Minähän olin syypää sekä äidin, että isän nuoruuden menetykseen. Olin nimittäin vahinkolapsi, jonka he saivat 3-kympin kynnyksellä.
Koko lapsuuteni mietin keinoja, miten pääsisin lastenkotiin. Valitettavasti laki, joka kielsi lasten ruumiillisen kurituksen tuli voimaan vasta 84. Olin silloin jo 14 ja syönyt itseni niin suureksi, että äitini ei enää pystynyt pitelemään kiinni ja hakkaamaan millä tahansa käteen osuvalla esineellä.
Kun muutin kotoa, aloitin terapian, sillä pelkäsin olevani narsisti ja skitsofreenikko, kuten minulle oli terveydenhuoltoalan vanhemmat sanoneet.
Olinkin "vain" kovin ahdistunut, mutta ihan terve, pahaa syömishäiriötä lukuunottamatta.
Nyt minulla on täysin väkivallaton perhe ja aika etäiset välit vanhempiin. Äitini ja isäni ovat molemmat ottaneet uudet puolisot, jotka ovat vain alistujia.
diagnogoimassa... Esim. tää kuulostaa minusta aika lailla tunne-elämältään epävakaalta, mahtaakohan ihan narsistisen persoonallisuushäriön kriteerit täyttyä. Mutta sama se tietysti, häiriintyneitä ihmisiä joka tapauksessa.