Sori, mut en voi ymmärtää miten pph voi kärsiä burn outista
Ja moni muukin tuttu, joka on sairastanut työuupumuksen vähän ihmetyttää. Heidän työnsä ei oikeasti ole mitään kovin raskasta. Jotkut ihmiset varmaan uupuu tekivät mitä vaan tai vaikka eivät tekisi mitään. Siis ylipäänsä se, että OVAT TYÖELÄMÄSSÄ uuvuttaa jotkut.
Kommentit (7)
ja omassa kodissa kainken aikaa. Ymmärärn oikein hyvin. En itse ikinä alkaisi pph:ksi!
Sori, mut en voi ymmärtää miten pph voi kärsiä burn outista
Vierailija - 24.11.11 09:22 (ID 13785505)
Ja moni muukin tuttu, joka on sairastanut työuupumuksen vähän ihmetyttää. Heidän työnsä ei oikeasti ole mitään kovin raskasta. Jotkut ihmiset varmaan uupuu tekivät mitä vaan tai vaikka eivät tekisi mitään. Siis ylipäänsä se, että OVAT TYÖELÄMÄSSÄ uuvuttaa jotkut.
Ensinnäkin kaikki mielenvaikeudet/sairaudet ovat monien osatekijöiden summa, mikään, tai ainakin kovin harva, yksittäinen asia ei aiheuta esim burnoutia.
Toisekseen mitä sinä tiedät esim pph-työstä?
Siinä ei pahemmin ole lupaa sairastella, ei itsellä eikä omilla lapsilla koska varahoitojärjestelmät usein niin heikkoja eli homma kusisi liikaa niiden asiakkaiden suuntaan=syyllisyys siitä jne.
Kolmanneksi pph päivät yleensä tod pitkiä, se 10h työpäivä aivan normia. Siihen päälle kodin siistimiset, kunnostamiset, seur päivän ruokien esivalmistelut, askarteluiden, retkien ym suunnittelut.
Neljänneksi voisin kuvitella, että se jatkuva omassa kodissa oleminen oli sitten työssä tai vapaalla on rassaavaa...
kyllä jota lasten vanhemmat aiheuttaa. Tullaan ja mennään kun itselle sovitaan, ei ilmotella muutoksista ja lasten puutteelliset varusteet sään mukaan.
Mä uupuisin taatusti pphna. Voin rehellisesti myöntää, ettei minusta olisi siihen työhön. Eikä kyllä suurimmasta osasta ihmisiä tulisi hyviä perhepäivähoitajia.
Burnoutista tulee kuva, että uupuu älyttömästä kiireestä, paineista, kovasta tulosvastuusta, haastavista ongelmanratkaisutilanteista jne. Boreout on minusta usein kuvaavampi sana. Ihmiset vain menettävät kipinän (voi johtua myös henkoht elämästä), leipiintyvät, tylsistyvät, turtuvat arkeen ja rutiineihin. Oireet voivat olla silti samanlaiset molemmissa 'vaivoissa', mutta parannuskeinot erilaiset. Ekassa tapauksessa kun pitää pyrkiä rauhoittamaan tahtia ja elämää. Ehkä vähentämään töitä. Toisessa taas pitäisi etsiä virikkeitä ja sitä, mistä tulisi vaihtelua ja kipinää elämään ja työelämään.
Ei se työn vaativuus vaan ne tunnit.
Itse teen töitä 3-4 tuntia päivässä ja sekin joskus väsyttää. Ja kyseessä on itsenäinen työ, jonka saa tehdä ihan omaan tahtiinsa. Pph taas joutuu koko ajan repeytymään moneen hommaan ja lapset ovat aika rasittavia jos olet sattunut huomaamaan.