stigmasta

mitä jos yrittää päästä ns. stigmastaan eroon mutta silti ei pääse. Missä sitten vika ja mitä tehdä? Tuo pulla vinkki olikin hyvä juttu.

Itse huomaan käytöksessäni valtavasti puutteita vaikka tiedän ongelman ja tiedostan sen ja yritän paljon tehdä töitä sen eteen mutta silti jotkut asiat vaan pysyvät.

tuomioistuimessa. Tähän on syynä ihmisen oma käyttäytyminen. Jos tuomioistuin määrää sakot, niin silloin stigma eli rekisterimerkintä häviää 5 vuoden kuluttua, mutta vankeustuomiosta saatu stigma (ehdollinen tai ehdoton) ei poistu rekisteristä koskaan.



Epävirallisemmin ihminen voi stigmatisoitua, jos jokin hänen elämässään poikkeaa merkittävästi yleisesti hyväksytyistä tai tapana olevista käyttäytymisnormeista. Aina tämä ei kuitenkaan ole ihmisen omaa syytä. Esim. psykoottisesti käyttäytyvä ihminen voi leimaantua sosiaalisesti, vaikka myöhemmin paranisikin kokonaan. Riippuu ihmisestä, ympäristöstä ja leimaantumisesn syystä, kuinka pysyvä stigma on.



Sen sijaan mitään yliluonnollista pahaa karmaa tai stigmaa en usko olevan olemassa vaikka joskus ihmisestä saattaisikin siltä tuntua, jos tulee kohdelluksi vihamielisesti ympäristön taholta, tai jos hän tulkitsee ympäristön olevan vihamielinen, vaikkei näin todellisuudessa olisikaan.

Mä epäilen itselläni stigmaa työ-sosiaalisissa ympäristössä. Jotenkin minut koetaan ehkä uhkana ja ns. halutaan antaa minulle ns. sairaan stigma. Tämä toistunut useasti. Ei voi olla niin että sellainen ihminen joka ei puhu pahaa toisista tai lavertele omia juttujaan tai on hiljainen (kuten moni muukin on) niin olisi jotenkin yhtään sen sairaampi kuin moni muukaan.



ap

epäilen, että syy löytyy peiliin katsomalla.

Persoonallisuushäiriöistä kärsivät ihmiset eivät usein tunnista itsessään vikaa vaan näkevät vian olevan muissa ihmisissä.

Tsemppiä!

Ehkä et tykkää työpaikkasi väestä, eivätkä ne tykkää sinusta. Siitä tulee paska fiilis.



Menee vainoharhan puolelle puhua asiasta "stigmana". Tietysti paska fiilis saattaa seurata mukana muihin ympyröihin jos ei kykene saamaan itseään paremmalle tuulelle, mutta ei se mikään "stigma" silloinkaan ole.



Ehkä kannattaisi yrittää suhtautua ihmisiin avoimemmin ja ystävällisemmin. Jos yrmyilet nurkassa olet liian helppo kohde. Tiedän tämän kun itsekin olen entinen yrmyilijä, nääs. Sitä luulee että eivät muut välitä minun meiningeistäni, voin rauhassa yrmyillä, mutta kyllä sillä on väliä.



Leivo vaikka pulla ja vie töihin tai ole muuten vaan mukava. Pulla tms. yleensä kelpaa vaikka sen tuonut olisi vähän oudompikin tyyppi.