Kannattaako erota eroaisitteko itse?
Yhdessä jo oltu kauan ja lapsiakin on 2, enempää ei tulossa tähän suhteeseen. Näissäkin paljon hommaa.
Mies hyvä isä ja hoitaa lapsia, siivoaa. Mutta itse on aivan retuperällä. Oman itsensä hoitaminen ei kiinnosta mitenkään. Ei ole koskaan kiinnostanut tai ehkä joskus hetkellisesti.
Minulla tunteet viilentyneet täysin. Alussa ihastuin seksiin ja siihen että sitä oli paljon. NYt viimeksi oli keväällä. Jotenkin seksin aikana kuvittelen jotain muuta ja en voi miestä katsoa.
Jotenkin tuntuu että olenko liian pinnallinen?
Mies on aikaisemmin ollut vähän narsistinenkin, nyt hiukan pehmentynyt mutta vieläkin suuttuu jos sanoo jotain hänelle negatiivista ja kääntää sen heti koskemaan sinua.
Lapsille on hyvä isä ja lapset odottavat aina isää kotiin. Minä hoidan rutiinit.
Toiset miehet kiinnostavat minua mutta ei mitenkään silleen, että suhdetta voisin kuvitella kenenkään kanssa.
Olen ihan hajalla ja masentunut koska minun pitää päätös tehdä. =(
Joudun lisäksi luopumaan kauniista ja uudesta kodista.
Kommentit (6)
siis jos vähänkin ajattelet asiaa lastesi kannalta.
siis jos vähänkin ajattelet asiaa lastesi kannalta.
Millä perustelet tuon? Onko parempi uhrata oma elämä? Elää lasten kautta..
ap
Täällä samanmoisia mietteitä. Kaksi pientä lasta on yhdessä hankittu, mutta nyt mietn eroa.
Hakeuduin ammattilaisen juttusille oman alati ahdistuneen olotilani vuoksi, ja yllätyksekseni terapeutin arvio tilanteesta oli, että miehessäni on todella paljon narsistisia piirteitä. Itse olen "kilttinä tyttönä" kääntänyt ongelmat aina omaksi syykseni ja koittanut miellyttää miestäni, mutta nyt ovat voimat loppumaisillaan.
Meillä ei riidellä kovin rajusti, jos jaksan olla mieliksi, ja ulkoisesti elämä on mallillaan. Nyt punnitsen, kumpi kriisi on lapsille kevyempi, huonosti voiva äiti vai ero isästä. Meilläkin mies on ilmoittanut, ettei luultavasti tapaa lapsiaan ennen rippijuhlia, jos ero tulee. :(
Edeelleen ero mielessä päivittäin. Kommunikointi vähäistä. Mies lasten kanssa ja minä nyt koneella. =/ Tälläistäkö elämän pitää olla?
Haluaisin samanlaisen miehen kuin itse olen, joka tykkää samoista asioista. Me olemme miehen kanssa vastakohdat toisillemme. Kumpi pahempi lapsilta koti ja kaverit ja isä vai äiti joka katkeroituu hyvää vauhtia?
ap
En lukenut muuta kuin otsikon, mutta nousin juuri tuosta sohvalta jääräpäisen äijänkäkkänän viereltä, ja vastaan KANNATTAA, ehdottomasti ja samantien. Eroaisin.
No, ei tästä tämän enempää, täytyy laskea varmaan sataan ja hengitellä vaan rauhallisesti, jospa tämä kuohahdus menisi ohi.