Vietän tosi paljon aikaa lapseni kanssa.

Hoidan kotona taaperoani siihen saakka, kun hän täyttää kolme, jonka jälkeen palaan töihin. Mies löytyy. Vietän lähes kaiket päivät lapsilähtöisesti; ulkoilemme, retkeilemme, elämme tuttua rytmiä. Leikin lapseni kanssa joka päivä, teemme yhdessä ruoat, puuhaamme ym. Koska sukulaisia ei ole auttamassa ja mies tekee reissutyötä, lopputulema on, että vietän tosi paljon aikaa lapseni kanssa.



Onko tämä nyt mielestäsi hyvä malli vai piileekö tässä riskejä? Olenko kasvattamassa lapsestani pientä tyrannia, joka vääjäämättä tulee hemmotelluksi?