Mikä on sinun mielestäsi laatuaikaa lapsesi kanssa?

Usein koko perheen kesken, mutta välillä toinen vanhempi yhden lapsen kanssa. Yleensä se on jotain todella tavanomaista: vaikkapa lihapiirakat kauppatorilla, polkupyöräretki, kalastusreissu tai vaikkapa vaan sitä löhöilyä sohavalla ison karkkipussin kanssa.

Että lapsi saa välillä sen jakamattoman huomion, rauhallisessa tilanteessa. Ei ole kiire minnekään, aika ja paikka on vain siinä. Meillä se on joka ilta, kun äiti tulee pussailemaan ja juttelemaan lapsen kanssa ennen nukkumista lapsen sänkyyn, ja jutellaan ja halaillaan, ja luetaan iltasatu/Akkaria (lapsi 7-v).



Lapsellehan tekee kuitenkin hyvää, että ei ole aina ja joka hetki, se keskipiste, eli normaali, tavallinen, säännöllinen, tuttu arki on lapsen psyykkeelle se paras, kun vanhemmat tekevät välillä kotitöitä, syödään ruoka yhdessä ja siinä lomassa ollaan lapsen kanssa, normaalia yhdessäoloa. Eikä niin, että joka hetki keskitytään lapseen ja lapsi on kaiken napana (ei koske pikkuvauvoja). Näin ainakin psykologi-tuttavani kertoi

olen elänyt heidän kanssaan arkea ja juhlaa.



Laatuaika on sellaisten vanhempien aikaa lastensa kanssa, jotka kärsivät huonosta omasta tunnosta liian väheisestä läsnäolosta, yrittävä laadulla eli viihdekeskuksena toimimisella, korvata läsnäoloa.

Esimerkiksi kirjan lukeminen, junaradalla leikkiminen, metsässä kävely. Yleensä on aina kiire tai vauva keskeyttää leikit, joten mulle kiireettömyys on tärkein laatuajan kriteeri.