Mitä pahaa on synnytyksen ja siihen liittyvän epiosotomian kuvaamisessa?

Jos kuvaajana on tulevan vauvan isä?



Äidille riitti kivunlievitykseksi isän painama kylmä ja märkä rätti otsallaan.



Muusta kivunlievityksestä kieltäytyi, paitsi epiosotomian paikallispuudutuspiikeistä, joihin ei kysytty lupaa. Ne vain annettiin.



Eihän sitä välilihan leikkausta isä tiennyt etukäteen tehtäväksi, mutta kuvasi sen tyynenä muun ohella, kun välilihaa sahattiin kirurginveitsellä niin että rutisi.



Kuvasi siis koko synnytyksen koko perheelle muistoksi alkaen ponnistusvaiheesta siihen, kun vauva imee äidin rinnasta ensi kerran maitoa.



Isä on nähnyt paljon pahempaakin ja julmempaa elämässään ja luottaa kätilön ammattitaitoon.





Kun kätilö ja hoitaja huomasivat, ettei isä vähästä hätkähdä, antoivat isälle verta täynnä olevan kaarimaljan ja käskivät tyhjentää sen vessanpönttöön.



Isä teki työtä käskettyä.



Sitten isä leikkasi napanuoran hänelle ojennetuilla saksilla ja sen jälkeen isä pesi verisen ja eritteisen vastasyntyneen vauvan synnytyssalin lavuaarissa ja kääri pyyhkeeseen ja ojensi äidin rinnalle hetken päästä.



Kätilöopistolla tapahtunutta.



Haikaranpesässä seuraavan neljän vuorokauden aikana isä hoitaa kaikki vauvan pesut ja vaipanvaihdot ja hakee tuoreelle äidille ruoat tarjottimella sängyn viereen.



Ihmettelen vaan näitä synnytyksen aikana pyörtyileviä isiä, joille tarjoillaan konjakkia, kun haukkovat paniikissa happea.



Ei niistä ole isiksi, nössöjä mammanpoikia sellaiset ovat.