ymmärrättekö parikymppisiä tyttöjä joille yksikin kirjain väärin omassa nimessä o

on yleensä tapana oikaista, jos heidän nimensä sanotaan väärin. Tietysti av-mamma loukkaantuu siitäkin. Esim. mua yksi tuttu sanoi ennen jatkuvasti Anneksi (koska muistutan erästä hänen Anne-nimistä tuttuaan), vaikka mun nimi on Anna. Anne ei ole mun nimi, joten totta kai oikaisen.

kun ´ne oli pieniä, äiti älähti jos joku sanoi nimen väärin. Ennen ei ollut niin väliä.



Sitä paitsi mun naapurin vähän nuoremmilla sisaruksilla on kaksoisvokaalinimet kirjoitettuna yhdellä ja he sanovat aina että ihan sama kuinka lausutaan.

Minä olen Pia ja on se vähän ärsyttävää kun suurin osa kirjoittaa Piia. Minun nimeni ei ole Piia.



No alanpa tästä lähtien kutsua ystävääni Marjua Markuksi. Ei se varmaan haittaa!!

koska mun nimi on Niina, ei Nina. Ne on kaks ihan eri nimeä!



Mua on ärsyttänyt nimien väärinkirjoittaminen aina, ja olen nyt 37-vuotias. Varmasti ärsyttää hautaan asti, sillä mun mielestä se on epäkohteliasta ja osoittaa välinpitämätöntä suhtautumista toista kohtaan.



Vieraille ihmisille en tietenkään asiasta harmistu, mutta kyllä mä nyt oletan, että sukulaiset, ystävät ja työkaverit osaavat kirjoittaa mun nimen oikein. Kirjoitanhan minäkin heidän nimensä oikein.

Eeroa Aaroksi? Anttoa Antiksi? Jeroa Jereksi? Sannaa Hannaksi? Miinaa Minnaksi? Minusta ei.

Minä en oo mikään parikymppinen, vaan kolmevitonen ja jos joku mua Hannaksi sanoo, niin oikaisen kyllä. Siis tietysti.

mutta en aina jaksa. Suuttunut en ole koskaan, tottunut olen, että puolet ihmisistä kuulee nimeni väärin.



Minulle sillä ei ole juurikaan väliä, mutta toki korjaan jos olisi hyvä, että nimeni kirjoitetaan ihan oikein.

kun kerta toisensa jälkeen oma nimi kirjoitetaan väärin, se käy hermoille



t. katariina joka on kypsynyt olemaan katriina ja ikääkin jo yli 40

jos sinusta Marju on rinnastettavissa Markkuun samalla tavalla kuin Pia Piiaan

Mun nimi on Merja ja elämäni aikana mua on kutsuttu satoja kertoja Merviksi. Minun itsetuntoni ei ole siitä kärsinyt enkä ole yleensä edes jaksanut korjata. Läheiset osaa kyllä oikean nimen.

Minä olen Pia ja on se vähän ärsyttävää kun suurin osa kirjoittaa Piia. Minun nimeni ei ole Piia. No alanpa tästä lähtien kutsua ystävääni Marjua Markuksi. Ei se varmaan haittaa!!

Pia. Haluatko oikeasti että nimesi lausutaan pia?? Ilmeisesti naapurin poika on sitten Jack (eikä Tsäk niin kun tähän asti..)

loukkaukseksi sanoisi, mutta kyllä minä oikeisen aina väärän nimen, oli se sitten jotenkin väärin muodostettu tai vaikkapa vanha sukunimi.



Ihan jo siksi, että se helpottaa viestintää muutenkin, sähköpostiosoitteet, puhelinviestintä, jne.

Mutta tyttöni kaveri Julia oli vasta alakoululainen kun kutsuin sitä Juuliaksi. Kauheen napakasti sieltä tuli että "minä olen Julia, en mikään Juulia"

Okei, muistetaan :)



Mulla on myös Miia ja Pia, Nina ja Niina nimiset kaverit, vähän vanhempia ihmisiä ja ei ne ole koskaan takertuneet tohon miten niiden nimet lausutaan.

itse olen Rosa joka lausutaan Roosa (joo, ei ole oma valinta). Totta kai se tuottaa hankaluuksia säännöllisesti, että nimi kirjoitetaan eritavoin kun lausutaan. Mutta ei tosiaan minusta ole syy loukkaantua jos joku ääntää tai kirjoittaa nikeni väärin. Toisinaan jaksan korjata, toisinaan en.

koska mun nimi on Niina, ei Nina. Ne on kaks ihan eri nimeä!

Olen siis NINA enkä NIINA. :D Isän äiti ei 27 vuodessa oppinut mun nimeä oikein, puhumattakaan monesta muusta... Ja nyt mun täti kirjoittaa pojan nimen aina väärin, kahdella e:llä vaikka niitä on vain yksi... Huoh.

Eikös tuo nyt on melkein se ja sama. Olen 4-kymppinen.

Mulle on ihan sama, miten nimi lausutaan, kunhan se on kirjoitettu oikein. Eihän sähköpostitkaan tule perille, jos kirjaimia on väärä määrä. Mutta jos joku kirjoittaa nimen väärin, ja sitä kyllä tekevät jatkuvalla syötällä niin uudet kuin vanhatkin tutut ja sukulaiset, niin huomautan kyllä, vaikka monta kertaa samalle ihmiselle. Nimi on nimi ja se kirjoitetaan tietyllä tavalla, minä en ole Niina eikä Maria ole Marja. Ei ole iästä kiinni! Ehkä nykyisin annetaan enemmän ns. hankalia nimiä, joita kukaan ei osaa kirjoittaa ja siksi huomautuksia tulee enemmän kuin ennen. Ja juuri siksi annoin omille lapsilleni sellaiset nimet, että niitä ei voi kirjoittaa väärin!

kun ´ne oli pieniä, äiti älähti jos joku sanoi nimen väärin. Ennen ei ollut niin väliä.

Sitä paitsi mun naapurin vähän nuoremmilla sisaruksilla on kaksoisvokaalinimet kirjoitettuna yhdellä ja he sanovat aina että ihan sama kuinka lausutaan.

Hän on syntynyt 50-luvulla. Kun äitini oli pieni, olivat tutut puhutelleet häntä usein Eliinaksi. Mummoni oli AINA korjannut, että Elina YHDELLÄ iillä.

..suomalainen voi olla näin yksinkertainen.



Tottakai se LAUSUTAAN Piia mutta kirjoitetaan Pia. Ulkomailla se kyllä lausutaankin Pia.

kirjoitetaan Anton mutta en todellakaan revi pelihousuja siitä jos joku kirjoittaa Antton.

antaa kirjoittaa. virallisissa papereissa on sitten oikea kirjoitusmuoto:)

ihan vain siksi että haluan että minua kutsutaan nimelläni, eikä melkein sinnepäin.

Vielä kun sattuu olemaan sellainen nimi johon ei usein törmää, niin olen monesti ihmisten mielestä jonkun muun niminen.



Sanotaan että nimeni on vaikkapa Nilla. Jos joku sanoisi minua Millaksi, korjaisin kyllä, että "Anteeksi mutta nimeni on Nilla". Kaksi eri nimeä kuitenkin.



Mulle nyt vain ei ole se ja sama millä nimellä minua kutsutaan.



Onhan se nyt ihan peruskäytöstapojakin että viitsitään opetella toisen ihmisen nimi.

Ja ei, en raivoa niille jotka sanovat nimeni väärin, sanon asiallisesti että mikä nimeni on. Jos joku (kuten ap) ottaa tuosta korjaamisesta herneet nenäänsä, niin silloin voi katsella hetken peiliin että mikä on syynä.

Ehkäpä ap:n ongelma onkin ne "parikymppiset" ja se että hänen sanojaan korjataan niiden parikymppisten toimesta.