Mies menee jouluaterialle anopille.
Kuten kaikki vuodet, jotka olemme olleet yhdessä. Minä syön aikuisten lasten kanssa, ja he lähtevät sitten koteihinsa. Mies tulee iltamyöhällä. Minusta tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta näköjään muiden mielestä on. En viitsi edes työkavereiden kyselyihin joulunvietosta vastata, koska he pitävät perhettämme hulluna. Onko se tosiaan niin harvinaista? Anoppia on pyydetty meille, mutta ei tule, vaikka muulloin käykin.
Kommentit (3)
anoppiaan kun se ei pidä tissiliivejä jouluna ja on ostanut liian halpoja lahjoja, eikä yhtään reimatekkiä lapsenlapsille.
Mies taas haluaa silti viettää aikaa äitinsä kanssa.
Anoppini on hieno ihminen, yli 80-vuotias. Miehenikin arvostaa äitiään paljon, ja haluaa syödä aattoaterian hänen kanssaan. Appi on ensimmäistä jouluaan sairaalassa, ennen hänkin on toki ollut kotona. Minusta jouluun kuuluu rauha ja oma koti. Siksi olen kotona ja nautin hetkestä, kun lapset ovat menneet eikä mies ole vielä tullut. Laitan muuten miehen mukaan ruuat.
yksin äidin luo jouluna syömään.
Miksi teistä vaan toinen lähtee?
Meillä vissiin tehtäisiin niin että me molemmat lähdetään, lapset tapanina kotiin syömään?
Tai jos joulua tahdotaan kotona viettää niin mies voi vaikka hakea äitinsä jos tämä tulee, jos ei niin sitten ei.