Lue keskustelun säännöt.
Huono äiti
02.12.2011 |
Meillä oli viime viikolla riita appiukon kanssa siitä, kun en jaksa kokoajan miettiä mitä kaikkea vahinkoa meidän melkein 2-vuotiaalle voi sattua. Tällä kertaa olisi pitänyt pultata seinään kiinni lattialla oleva kaijutin, koska se saattaa kaatua pojan päälle. Voi mennä luita poikki. Siis ei kaikkeen voi millään varautua. Pitääkö just mun lähipiirissä olla tuollainen ylisuojeleva gurlingpappa.
Odotan toista lasta, jonka pitäisi syntyä ensi vuoden toukokuussa. MIksi en saa tuntea iloa raskaustakaan. Miksi sen yhden pitää kokoajan olla vaan maalaamassa piruja seinään ja pilaamassa iloa.
Toinen juttu on kun olen jo alkanut käyttää pojalla hoidossakin toppahaalaria. Käytin vielä kuukausi sitten välikausihaalaria, mutta luovuin siitä, koska hoidassa ei laitettu alle mitään villapukua. Poika oli ihan selvästi kylmissään. Nyt siellä hiukan kysellään tarkeneekohan se poika talvella kun nyt jo on toppahaalarit. Onhan nyt jo joulukuun alku. Eikös se ole yhtäkuin talvi, vaikka mnuutama lämpöaste onkin.
Kommentit (8)
Olen kyllä arvannut etten ole asiassa yksin. Väillä vaan tuntuu siltä että nyt riittää. Eikö mullaki ole oikeus olla onnellinen. Kävin viime kevään juttelemassa sellaisen masennushoitajan luona, kun tuntui että pää leviää justiin. Pitää vissiin taas varata aika.
Olen tässä sen viime viikkoisen episodin jälkeen pohdiskellut pitääkö tällaista tosiaan kestää. Olen aina ollut sitä mieltä että parempi laiha sopu kuin lihava riita. Mutta pitääkö vaan hyväksyä että jollakin ihmisellä on oikein tehdä jatkuvasti minusta onneton. Voiko ottaa appiukosta loppulisen loman. Niin ettei kertakaikkiaan olisi enää tekemisissä.
En ole halunnut tällaista elämään. Haluaisin vain olla onnellinen. Kun ajattelen elämääni taaksepäin tuntuu siltä etten ole ollut onnellinen pitkään aikaan, vaikka minulla on ihana mies ja maailman suloisin poika.
Ehkä elämä vielä voittaa? Toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna niiden sanojen tehdä sinusta onnetonta, ihminen itse voi vaikuttaa omaan onnellisuuteensa, joten älä ota niin vakavasti hänen puheitaan, päästä puheet menemään muualle.
Appivanhempasi, että sinulla on masennusta? Ehkä he luulevat, ettet sen takia kykene huolehtimaan lapsestasi tarpeeksi? Ehkä sinusta saa sen kuvan tai jotain.
Jos mielestäsi kotisi on turvallinen, ei ole portaita ilman porttia, ei korkeita hyllyjä joita ei ole pultattu seinään, ei pikkuesineitä kuten kolikoita lattioilla, niin ei kai sitä enempää voi tehdä. Kyllä lasta pitää välillä vähän kieltää, ettei kiipeile joka paikkaan tai hypi pää edellä sohvalta, mutta kyllä lapsen pitää myös voida välillä purkaa energiaa kunnolla, vaikka sitten ulkona, leikkipuistossa, metsässä jne..
Minusta jokaisella vanhemmalla on vastuu omista lapsistaan, ei isovanhemmilla. Toki isovanhempi voi puuttua asioihin jos lapsen etu sitä oikeasti vaatii, muttei pikkuasioissa. Pistä appiukolle luu kurkkuun.
kuulostaa nyt vähän siltä, että annat appiukon sanoille aivan liian ison painoarvon. Ethän sä voi tuommoisten sanomisten antaa viedä elämäniloasi!!?? Ettei vaan olisi masennus taas vaivanasi? Kannattaisi ehkä käydä juttelemassa siellä hoitajalla taasen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat appivanhempani ovat myös päällepäsmäreitä. Olemme ottaneet yhteen joitain kertoja, koska työntävät nokkaansa asioihin, jotka eivät kuulu heille. he todellakin kuvittelevat meidän olevan tilitysvelvollisia kaikessa. Emme myöskään osaa hoitaa lapsiamme tarpeeksi hyvin. Ehdotukset tulevat käskymuodossa "teidän pitää tehdä näin ja noin". Mieheni taantuu vanhempiensa edessä tai on vain tottunut heidän huseeraamiseen, joten todellakin hermot ovat ajoittain koetuksella. Toisaalta ymmärrän heidän haluavan hyvää, mutta en jaksa olla koko ajan suodatin päällä heidän seurassaan.
kuulostaa nyt vähän siltä, että annat appiukon sanoille aivan liian ison painoarvon. Ethän sä voi tuommoisten sanomisten antaa viedä elämäniloasi!!?? Ettei vaan olisi masennus taas vaivanasi? Kannattaisi ehkä käydä juttelemassa siellä hoitajalla taasen.
ottaa herkästi itseensä "vanhemman ja viisaamman" pätemisestä. Jaksamisia ap:lle, toivottavasti miehesi osaa laittaa appiukon ruotuun. Vähennä appiukon vierailuja, jos kovast ahdistut niistä.
nro 9
Mun appivanhemmat ovat myös tosi ylisuojelevia. Se kieltämättä ärsyttää välillä mutta yritän antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joskus onnistuu, joskus ei :)
Ovat kyllä todella hyviä isovanhempia. Lapset tykkää heistä ja he lapsista. Ja jaksavat olla ja hömpöttää lasten kanssa tosi paljon.
Mutta jos he saisivat päättää niin lapsille laitettaisiin villasukkaa jalkaan ja välikerrosta haalarin alle jo + 10 asteessa. Ilman hanskoja autoon meneminen + 5 asteessa aiheuttaa samantien keuhkokuumee jne.
Samoin mökillä ollessa hyvin kävelevää melkein 3-vuotiasta pitäisi muka koko ajan taluttaa ettei se vaan kaadu kun on kiviä ja muuta metsäistä maastoa. Voitte kuvitella 3-vuotiaan reaktion kun talutetaan kuin vauvaa... :)
Hyppiä ei saa mistään yli 10 cm korkeammalta, leikkipuiston telineissä ei juurikaan saa kiipeillä ettei vaan kukaan tipahda jne jne...
Eli jos meillä isovanhemmat saisivat päättää niin lapset käärittäisiin pumpuliin. Itse yleensä kyllä ihan nätisti aina huomautan, että mitäs luulet, että miten ne lapset pärjää pakkasella jos nyt laitetaan jo villaa päälle. Tai miten ne lapset oppivat liikkumaan jos niiden ei annan harjoitella. Joskus kun on hermo kireällä, niin saatan tokaista vähemmänkin nätisti.