Ketään muita joita ahdistaa lahjojen

Itse köyhästä perheestä ja joulun voisin vieläkin hypätä yli. Meillä ei lapsuuden perheessä kerta kaikkiaan ollut varaa lahjoihin. Miehen perheessä lahjoja tavattu vauhtaa myös aikuisiällä ja olihan se kivaa kun nuoria, köyhiä aikuisia oltiin ja saatiin pienet kodinkoneet, lakanat ja pyyhkeet joululahjoina. Mutta sitten alkoi kyllästyttää, etä eikö vois tästä pakkopullasta luopua, kun ikää jo 35 niin haluaisi nukkua itse valitsemissan lakanoissa! Joitain astioita ja lakanoita olen antanut suoraan pois, jos meillä ei ole ollut käyttöä, kun ei ole säilytystilaa. Nyt kun meillä on lapsia, niin nyt on muutaman vuoden pelannut hyvin, se että ovat kysyneet, mitä on listalla. Kiva että toimii, kun en halua, että lapset tottuvat älyttömään tavaravuoreen vaan saavat maltillisesti ne muutamat lahjat, jotka toiveena on. Ja aikuisten lahjat on vähentyneet samalla maltillisiksi eli tyyliin kirja+suklaata.

Että missään nimessä ei kysytä toiveita. Eikä niitä voi ehdottaa. Lapsillekin mä mielelläni hommaisin itse, jos haluavat maksaa, joitain kirjoja vaikkapa.

Mutta ei, aina vaan niitä surkeita parittomia pussilakanoita ja flanellipaitoja, ja lapsille lisää krääsää.

Koska saatte lahjoja, olette jotain velkaa?



Mä en ole saanut appivanhemmiltani koskaan yhtään mitään. Eikun kerran sain kynttilän.

Appiperheellä on aina ollut tapana lahjoa aikuisetkin ja omassani taas joulu on lasten lahjomista varten. Ajattelin ehdottaa ettei aikuisten kesken vaihdettaisi mitään (siis meille ei ostettaisi mitään). Mekin niin pienissä rahoissa olemme nyt ja hyvä kun lapsille saadaan parit lahjat.

Jotenkin vuosien saatossa lahjojen miettiminen ja hankkiminen on kaatunut mulle, vaikka on miehen sukulaisista kyse. Siihen vielä päälle kummilapset, kaveriperheet ja päiväkotitädit. Ahdistus sentään.