Lue keskustelun säännöt.
Ei ihmekään että mulla on mt-ongelmia, kun oli tällainen lapsuus:
05.10.2011 |
- Vanhemmat jättivät mut mummolaan hoitoon ekaa kertaa "vasta" (äitini sanoin) ollessani 1v. Kahdeksi viikoksi. Itse menivät lomalle etelään. Äitini kertoi nauraen, että olin haahuillut mummolan pihalla ja itkenyt äitiä. Tämän jälkeen olinkin mummolassa kesäisin hoidossa kun vanhempani viettivät parisuhdelomaa ulkomailla vähintään se 2 viikkoa. Useimmiten olin lähes koko kesän mummolassa, leirillä tai jossain pois vanhempien jaloista.
- Menin pph:lle 2v. Onneksi en sentään päiväkotiin? Jokatapauksessa pph rankaisi siitä että itkin vanhempieni perään lukitsemalla pimeään komeroon. Tästäkin vanhempani nauraen vitsailivat.
- Rankaisukeinona meillä kotona käytettiin mm. jääkylmää suihkua, luunappeja ja piiskaa. Äitini taas naureskeli, että nykyään noista joutuisi sakkoja makselemaan hehheh.
Tuntui että olis läiskitty märällä rätillä naamaan. Tämä siis 80-luvun alussa. Onneksi nykyään on hiukan eri meininki. Ja kuulemma vanhempieni ystävät olivat ihmetelleet miten ovat niin kiinni lapsessa, esim. tuo että hoitoon mummolaan vasta 1v, päivähoitoon vasta 2v ja sekin pph:lle.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Kommentit (6)
olin kans pph:lla jossa koin väkivaltaa.
Koin väkivaltaa myös kotona. Hakattiin, potkittiin , heitettiin portaat alas.
En saanut ruokaa. Suuri aggressiivinen koira piti myös pelossa ja nuhteessa.
Syliä ei saanut. Kerran minulle ei kukaan puhunut ½ v . Jatkuvasti sain kuulla olevani pikkupillu ja huora.
No mielenterveys onkin palasini ja tuskin koskaan tulen kuntoon.
Itsellä lapsia. Rakastan heitä, mutta toisaalta harmittaa sillä he ansaitsivat paremman äidin kuin minä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
karmaisevaa luettavaa. =(
Mun isä oli myös alkoholisti, löi mua joskus kännissä. Mutta ajattelin, ettei mulla muita lapsuuden traumoja olekaan. Nykyään puhutaan kiintymyssuhteista ja varhaisesta vuorovaikutuksesta paljon ja että lasta ei sais liian pienenä jättää yöhoitoon ym.
Ap
Itsellä lapsia. Rakastan heitä, mutta toisaalta harmittaa sillä he ansaitsivat paremman äidin kuin minä :(
=(
Ehkä me kuitenkin tiedetään omasta lapsuudesta, miten ei kannata toimia ja meidän lapsilla on parempi lapsuus?
-Ap
Mikä sinusta tekee huonon äidin? Mitä kamalaa SINÄ teet lapsillesi?
Minullakin on ollut väkivaltaa lapsuudessa ja se on ihan täysin vanhempieni asia. Ei minun.
Jos lapsi kokee väkivaltaa, syy ei ole hänessä vaan aikuisissa.
Jos äitini nauraisi lapsuuden asioita minulle niin vetäisin yhteyden häneen poikki. Lapsi on monesti voimaton mutta aikuinen voi tehdä erilaisia asioita itsensä ja perheensä puolesta.
Minä olen rakentanut omilla voimillani kaiken mitä minulla on!
Tämä kaikki on minun aikaansaamistani. Ei vanhempieni. Minä olen vastuussa itsestäni ja vanhempani on vastuussa omista toimistaan.
Anteeksi voi tietysti antaa ja koittaa ymmärtää vanhempiaan joilla ei ole ollut voimavaroja toimia oikein, osa meistä elänyt toki aikanakin kun lapset juoksee vapaana. Siskoni kävi 4- vuotiaana yksin kaupassa: äiti kirjoitti kauppalapun ja antoi rahan. Kaupassa vaan myivät 4- vuotiaalle mitä lapussa lukee.
Maailma osin siis muuttuu mutta ottakaa elämä haltuun, muuttakaa vaikka toiselle puolelle maata jos ei muuten saa rauhaa.
ettei mulle mitään traumoja lapsuudesta tms jäänyt. Itselläni myös lapsia, ja joskus 30v hujakoilla sitten romuttui mun jaksaminen ja mielenterveys alkoi reistailemaan. Siihen asti tiesin olevani lapsilleni huippuäiti. Nyt on toisin, ja koen erittäin huonoa omaatuntoa lasteni puolesta, itsellä niin ei ole väliä...
Huoh! On erittäin rankkaa ja haastavaa koettaa saada elämää kuosiin, mutta ehkäpä se tästä. Nuorimmaiseni oireilee näkyvästi, esikoinen ehkä vain sisäisesti.
- 2 -
jo kolmi kuisena, eikä millekään pph:lle, kesät olin isovanhempieni luona, jonne vanhemmat tulivat omalla lomallan maks. kolmeksi viikoksi. Talvisin olin isovanhemmilla 2 vkoa hoidossa, kun vanhemmat lomailivat yhdessä.
Isäni oli alkoholisti, ei pahasti väkivaltainen fyysisesti, mutta henkisesti sitten sitäkin pahempi.
Teininä koetin paeta kaverin perheeseen, jossa sitten päädyin perheen isin petiin väkisin.
Äidiltä sitten vaadin, että ostaa mulle viinaa, kun v-käyrä oli niin kurjalla tolalla, ja sehän osti, kun on parempi niin, ettei vierailta lähde hakemaan...
Että sellainen lapsuus ja nuoruus.