Eivätkö polut enää vain kohtaa?

Minua on pitkään vaivannut asia tuttavapiirissä.



Ennen oltiin paljon tekemisissä, juhlittiin ja tavattiin lasten synttäreillä (meillä ei silloin ollut vielä omia)oltiin läheisiä ja paljon tekemisissä.



Ajan saatossa saimme 2 lasta, jonka aikana tuttavat rupesivat katoamaan, osa erosi, osa ei enää edes juttele / moikkaa kun törmätään..osan kanssa puhutaan pintapuolisesti kun nähdään.



Itsellä on elämä paljon muuttunut, on varmasti toisillakin..mutta he keskenään ovat kuitenkin erittäin läheisiä, me ollaan vaan miehen kanssa niin out kaikesta.



Onko se siis meidän syy vai mitä tässä välillä on voinut käydä? Toisaalta riipaisee sydäntä nähdä kun keskenään fb:ssä ovat myötätuntoisia toisten huonoista päivistä / iloitsevat hyvistä..mutta meidän kummankaan seinille eivät kommentoi mitään..vaikka meillä toisaalta elämäntilanne missä kaivattaisiin ystäviämme.



Vai onko se vaan pakko myöntää, että entinen ei enää palaa ja on katsottava eteenpäin, etsittävä uusia ystäviä? Se on vaan toisaalta aika vaikeaa.