Miten saan lapset siivoamaan huoneensa, vai saanko?

Kuinka homma on toiminut tähän asti? Onko mitään sääntöjä tms. ollut? Jos ei, niin edessä on tietysti aikamoinen taistelu mutta suosittelen kyllä sen käymistä yhdessä tytön kanssa.



Ensinnäkin: tyhjennätte huoneen kokonaan. Siis ihan oikeasti kaikesta tavarasta ja kaikki pois huoneesta. Myös kaapit ja hyllyt tyhjennetään. Sitten siivoatte pinnat eli imuroitte ja pyyhitte kostealla. Voi olla että huoneessa muhii jos jonkinlaista pöpöä jos on pitkään ollut siivoamatta. Verhot + matto pesuun ja patja ym. vuodevaatteet tuuletukseen.



Sitten jaottelette kaiken tavaran seuraavasti:



1) pidetään

2) lahjoitetaan pois (sukulaisille, UFF:iin ym.)

3) myydään

4) heitetään roskiin



Pidettävät tavarat laitetaan takaisin ja kaikille tavaroille on oltava paikka. Ota tyttö mukaan säilytysratkaisujen suunnitteluun. Käykää vaikka yhdessä shoppaamassa uusia laatikoita ja muita kivoja juttuja.



Kun kaikki on valmista, ota esim. viikkorahan ehdoksi se että huone on siisti ja määrittele vielä mikä on siisti.



P.S. Hanki tytölle oma pyykkikori huoneeseen --> ajelehtivat pyykit eivät ole enää ongelma.

Ja jos ei siivoa niin kännykkä pois, tietokonekielto ja viikkorahan peruutus. Lisäksi ulkonaliikkumiskielto, kunnes huone on siisti.



Luulisi toimivan.



Ei minusta ole oikein antaa elää paskan keskellä vain siksi, että on lapsen oma huone. Kasvatukseen kuuluu myös siisteyskasvatus, oli sitten mikä huone tahansa. Meillä lapset (7 ja 9) osallistuvat muutenkin kodin taloustöihin, omista huoneista puhumattakaan.

on ollut tähän syksyyn asti varsin siisti, oman huoneen sai vuosi sitten kun muutettiin. Ajattelin, että hän ainakin pitää sen mielellään siistinä.



Tänä syksynä homma on repsahtanut käsistä, esim. monen päivän vaatteet lojuvat pitkin lattiaa , mutta eivät sentään kylppärin lattialla, kuten pikkuveljen. Keväällä petasi vielä oma-aloitteisesti sängyn ym.



On vaikea komentaa yhtä lasta, ja antaa toisen olla. Legot ovat nimittäin pitkin poikin kaiken aikaa, paitsi sen hetken, kun imuroidaan - eikä siellä legohuoneessa kovin usein.



Toisaalta 18-vuotiaan kummipojan huoneessa näytti myös olevan koko viikon vaatekerta pitkin lattioita. Takin 10-vuotias sentään laittaa naulakkoon, 8-vuotias ei sitäkään. En jaksa niuhottaa, välillä laitetaan sitten ehkä yhdessäkin huonetta järjestykseen.

tyttö kotona, että ei auta, vaikka kuinka kirjoittaisi ylös tingit, kiristäisi viikkorahan maksamatta jättämisellä tai neuvoisi kädestä pitäen...



Eli joo, kyllä se siivoaa, kun oikein jaksan naputtaa. Mutta huone on parin tunnin sisällä taas sekaisin. Ei vaan NÄE sitä, mikä mättää eikä muista panna mitään paikalleen.



Toisin sanoen kyse ei ole kurin puutteesta, koska lapsi siivoaa käskettäessä - huone vaan ei PYSY siistinä hetkeäkään, kun elintavat on niin siivottomat.

siinä vaiheessa kun alkaa seurustella.



Meillä lukion ensimmäisellä ja huone pysyy kunnossa kun poikakaveri on meillä usein.

- huone on yhteinen siistimmän isosiskon kanssa

- meillä hävisi kirjastonkirjoja, kouluvihkoja, liikkakamoja tai niiden etsimisessä tuli kiire. Vanhempana kuitenkin olen viimekädessä vastuussa lapsestani ja hänen koulunkäynnistään. En vain jaksanut aamulla hirveässä hädässä tavaroitaan seulovan lapsen parkua ja omaa hikeentymistäni, kun aina kaikki oli vaan kateissa. Ajattelin, että kyllä se oppii kun parikertaa joutuu etsimään vaikka lempiharrastuskamojaan mutta ei oppinut. Aina vaan sama juttu.

kiristys on hyvä keino. Ei tietokonetta, kännykkää, kavereita yms jos ei siivoa huonettaan.

Itse muistan lapsuudesta, miten ahdistavaa oli, kun äiti nalkutti ja huusi siivoaisesta. Olisi ollut jotenkin paljon helpompaa ja järkeenkäyvää, jos se olisi ihan kädestä pitäen näyttänyt, miten homma toimii. Aikuiselle moni asia on tosi helppoa ja itsestäänselvyys, mutta lapsi ei välttämättä hahmota juttuja samalla tavalla eikä siis vaan osaa.



Toinen juttu on, että tytölläsi on ehkä ihan yksin kertaisesti liikaa tavaraa.

huoneen siivouksen kanssa mutta lapset on vasta 3 ja 7 vuotiaita. Minä havahdun asiaan ennen kuin huone on pommin jäljiltä, joten urakka ei ole vielä "tehtävä mahdoton". Ton ikäisen kanssa ottaisin jo tiukemman linjan. Saako lapsi viikkorahaa? Viikkorahan saamisen edellytyksenä voisi olla aina huoneen siivous. Ja esim. joka ilta ennen iltapalaa likaiset vaatteet pyykkikoppaan. Tietyt rutiinit kun ottaa käyttöön niin asiat sujuu yleensä helpommin.

(siis yritin että antaa olla, omapahan on huoneensa, mutta en kestänyt sitä sekasotkua + siitä aiheutuvia pulmia muissa asioissa = vaatteet, uimapuku, monot yms milloin mitäkin kaikki kateissa ymsymsyms)

Siis: Joka päivä sama sääntö: koulun jälkeen välipala, tee läksyt, pakkaa reppu, siivoa työpöytä. Joka ilta ennen iltapalaa; kerää lelut yms askarrukset ja siivoa jälkesi. Joka keskiviikko: Siivoa vaatehuoneesi, oma huone pölyjen pyyhkimis&imurointi kuntoon. Torstai: Vie kaikki roskikset koko kodista, vie matot (meillä ei ole montaa) terassin kaiteelle, imuroi koko yläkerta oman huoneesi lisäksi, pyyhi pölyt ja pinnat omast huoneestasi.

Tästä ohjeesta seurasi älytön itku ja hammastenkiristys, mutta vähitellen homma on alkanut sujumaan. Alussa tosiaan purnausta oli että enhän minä voi enää tehdä muuta kuin siivota koko ajan. Mutta aika nopeasti se vaihe meni ohi ja tyttö huomasi, että kun siistii jälkensä aina niin työpöydän siistimiseksi riittääkin että nostaa ne kirjat reppuun ja pyyhkii kuminmuruset roskikseen.

Minulta tämä vaati sen, että kirjoitin koko tarinan keittiön seinälle lappuun ja tytölle itselleen ylös ja pidän aina huolen, että no oletko tehnyt jo jutut. Samoin iskä on oppinut, että iltapala on kohta onko maalaukset tai mitkä milloinkin kerätty.

olen samaa mieltä tuon 5 kanssa, eli riittävän selkeät ohjeet tytölle, niin siivouskin alkaa sujumaan.



Ja toki se silti vaatii hieman tappelua, mutta helpottaa.



Eli kirjoitatte yhdessä, mitkä asiat kannattaisi tehdä joka päivä: työpöytä siistiksi ja likaiset vaatteet pyykkikoppaan, näillä pääsee jo pitkälle.

Vaikka torstaisin huoneen lattia edellisten lisäksi tyhjäksi (tavarat oikeille paikoilleen).

Perjantaisin imurointi ja pölyjen pyyhitä (vie oikeasti vain hetken.

Ja sunnuntaisin nopea siivous, jotta huone olisi kunnossa kouluviikkoa varten.



Yms. Itse käytän tätä kotona, koska olen kamalan laiska sivoomaan ja meillä on aina tai ainakin nopeasti sekaista.

Teen siis pieniä juttuja päivittäin enkä stressaa koko asunnon siivoamisesta. Mutta jossain vaiheessa viikkoa koko asunto on aina siivottu, eikä hirveää sotkua pääse syntymään.



Ja jos joku ilmoittaa tulevansa kylään ihan hetken kuluttua, saamme kortimme nopeasti siihen kuntoon, että viraita saa tulla.

surkuhupaisaa on se, että kysyin tätä samaa asiaa parisen viikkoa sitten äitipuolena ja sain kuulla olevana tiukkapipoinen natsi, joka ei ymmärrä lasta kun odotan hänen siivoavan jälkensä.



Surullista, että samasta asiasta ollan näin eri mieltä kun kysyjänä on biologinen äiti. Toisaalta, ei se mikään yllätys ole.

Kyllä olisi kaikkein järkevintä saada lupa lapsien hankintaan, kun jo noinkin yksinkertainen asia voidaan pilata.

Te olette todella huonoja kasvattajia.

Meillä on 3 lasta, joilla jokaisella oma huone, mutta en koskaan siivoa niitä enkä aseta mitään siisteysvaatimuksia. Jos teillä koirat syövät tytön vaatteet, niin miten olisi, jos laittaisitte oven kiinni huoneeseen, jonne ei saa mennä? Ja koirat olisi kannattanut aikaa sitten opettaa siihen, että ihmisten alapään eritteet eivät kuulu heille.



Sinä nautit siisteydestä (niin minäkin), mutta lapsen huone on lapsen huone. Se saa olla juuri siinä kunnossa, kuin lapsen mielestä on hyvä. Yhteiset tilat siivotaan yhdessä, joten lapsi tietää, miten nihkeällä pyyhitään, mistä pölypallot saa imurilla jne. Omassa huoneessa saa siivota tai olla siivoamatta.



Tällä metodilla minulla on 1 täysnipo siivousnatsi, jolla kirjat ovat aakkosjärjestyksessä ja vaatteet viivasuorasti, 1 perussiisti, joka petaa aamulla sänkynsä, mutta jonka kirjoituspöytä on täynnä "tärkeitä papereita" ja yksi 5v, jonka huone on ikuinen legotyömaa.

tarkoitan siis, että jonkinlainen siisteystaso pitää huoneessa olla, ja kuvaamaasi tilanteeseen pitääkin puuttua, mutta siisteydessä ei välttämättä kannata pyrkiä sille tasolle, mikä sinusta tuntuisi parhaalta. (Varsinkin kun sanot, että itse nautit siisteydestä, lapsi ei luultavasti nimittäin välitä.)



Selkeys siitä, minne tavarat kuuluvat, olisi ensimmäinen asia. Pyykkikori huoneessa on hyvä juttu, onko muillekin tavaroille vastaavasti omat paikat?



Voit myös siivota lapsen kanssa huonetta yhdessä, se voisi auttaa ainakin pääsemään alkuun.



Siivouksesta pitäisi tehdä siis aika selkeää ja vaivatontakin, tärkeämpää olisi saada aikaan jonkinlainen siivousrutiini, jota lapsi sitten aikuisenakin noudattaisi, kuin ehdottoman siisti huone.

Hän riisuuntuu loska-aikaan kylppärissä aikä ryntäile likaiset kengät jalassa ees taas. Kun leikitään, niin ehdoton edellytys on, että uutta leikkiä ei aloiteta, jos ei vanhoja ole kerätty pois.



Samalla oppii itsenäistä siivoamista. Joskus, kun tyttö on jotain tavaraa etsiessään levittänyt tavaraa pitkin poikin, niin sanon, että nyt pitää auttaa äitiä ja laitetaan tavarat nyt paikoilleen.



Eipä taida auttaa vanhempaa lasta, mut jos jollekin ois jotain apua...?

Mutta selkeät systeemit pitää olla. Kaikille tavaroille paikat, ja selkeät säännöt ja neuvot miten toimitaan. Siivotkaa ensin yhdessä se huone ja katsokaa että kaikille tavaroille on paikat olemassa. Sitten opetat lapselle ylläpitosiivousta, ja valvot että se tulee tehtyä niin ettei huone pääse räjähtämään.

No minun lapseni kyllä siivoaa mutta ei hän usein siivoa miten voi olla mahdollista 3.lk ei jaksa siivota huonettaan hän vaan sotkee ja kolmen kuukauden päästä siivoaa! Paska soikoon hän lukee Aku Ankkaakin ja mikäo on tulos - hän pitää niitä huoneensa lattialla kuinka saan hänet siivoamaan useammin?

Jätä se sika! Ainiin, se on sun lapsi niin et voi jättää. No, opeta se siivoamaan. Jos ei tottele niin kotiarestiin niin kauaksi aikaa että huone kiiltää.

Minä taisin siivota huoneeni neljä kertaa koko aikana: rippijuhliin, siskon lakkiaisiin ja kun muutin pois. 

Kun tavaraa ei ollut yksin asuessa niin siivouskin oli helppoa. Nyt kun on lapsi, ärsyttää kun kaikki on levällään ja hukassa, noistakin enemmän se että kaikki on aina hukassa, itse tiesin omassa kaaoksessani tasan missä mikäkin oli. Vaan eipä minulla pysy vieläkään työpöytä siistinä eikä oikein osaa vaatia lastakaan siivoamaan keskeneräistä hommaansa pois.

Mieskin jossain vaiheessa totesi että meidän pitäisi löytää vaimo...