5 vuotiaalla tyttärelläni on hörökorvat ja nyt pk:ssa alettu kiusaamaan :(

Korjausleikkaukset pyritään tekemään ennen kouluikää, jotta vältyttäisiin koulukiusaamiselta. Harvoin leikkaus on välttämätön ennen viiden vuoden ikää. Aikuisilla leikkaus voidaan tehdä milloin tahansa.



Pienillä lapsilla leikkaus tehdään nukutuksessa. Yli 10 vuotiailla ja aikuisilla käytetään yleensä paikallispuudutusta ja tarvittaessa rentouttavaa lääkitystä.



Leikkauksen jälkeen potilaalla on pään ympärillä sidos noin viikon ajan. Sidos poistetaan kontrollikäynnillä ompeleiden poiston yhteydessä. Tämän jälkeen korvalehdet tuetaan öisin esim. urheilupannalla parin viikon ajan.



Urheilu on kielletty ompeleiden poistoon asti. Uimaan voi mennä parin viikon kuluttua leikkauksesta.



Lapsilla KELA korvaa osan lääkärinpalkkioista. Aikuisilla korvausta ei myönnetä, joten tukisidoksen käytön ajan on oltava poissa töistä esim. vuosilomalla.

Itse olen opettaja, ja minun tunneillani ei todellakaan kiusata tuollaisista asioista. Jos yhtään tulee huomauttelua kenenkään ulkonäöstä tms., puutun siihen välittömästi ja kysyn huomauttajalta, miltä hänestä itsestään tuntuisi jos luokka naureskelisi, että näyttää apinalta tms.



Jos tilanne toistuu, kotiin viestiä ja tieto luokanvalvojalle. Jos edelleen jatkuu, asia menee rehtorille ja kuraattorille.



Hyvin on uskottu.



Kiusaamiseen voi ja pitää puuttua.

on aivan eri asia, vaikka hieno ajatus onkin. En muista sellaista kuukautta, että joku ei ole tahallaan loukannut lastani tarhassa tai koulussa, mutta mun lapsi on onneksi aika topakka pakkaus luonteeltaan.

auts

on hdellä mallillakin hörikset, ei haittaa. lapset on sairaita. nippuria niille jotka haukkuu.

Aikuiset useammin. Lapset ovat usein tahdittoman rehellisiä. tyttärelläsihän on hiukan hassut korvat. Leikkaamalla helposti korjattavissa.

Yksi koulukaveri leikkautti vasta aikuisiällä, häntä tosin en KOSKAAN kuullut kiusattavan.

Olethan jutellut asiasta päiväkodin henkilökunnan kanssa? Jos et vielä ole jutellut, tee se heti huomenna. Ja kysy onko päiväkodilla kiusaamisen ehkäisyn suunnitelmaa ja miten he aikovat toimia tällaisessa tilanteessa. Tällaista ei tarvitse hyväksyä vaan asialle on tehtävissä paljonkin sekä päiväkodissa että kotien puolella. Tyttäresi kanssa kannattaa jutella siitä, että jokaisen ihmisen korvat, suu, nenä jne. on erilaisia. Hän on silti hyvä juuri sellaisena kuin on eikä ole mitenkään ansainnut tulla kiusatuksi korviensa vuoksi.



Lämmin halaus sekä äidille että tyttärelle!

Tuossa iässä lapset enimmäkseen kyselee vielä, että miksi. Sitten alkaa se opettajan selän takana ei niin korrekti kommentointi, että vähäks tylsää, sulla on rillit.



Mä korjauttaisin. Elämä on tarpeeksi vaikeaa muutenkin, että pitäisi vielä ehdoin tahdoin käydä tuokin läpi. Rillejä ei voi poistaa, joten onneksi lapseni on hyvin sosiaalinen.

ihan kamalan julmia. Ihmisiä lapsetkin ovat. Ja ihanan idealistinen kollega, kyllä minäkin kiusaamiseen aina puutun kun sitä huomaan, mutta en minä ole aina jokaista sanaa kuulemassa.



Lapsi voi kyllä oppia pärjäämään erilasenkin piirteen kanssa, jos saa kasvatettua kyllin vahvan itsetunnon. En tiedä, mitä itse tekisin. Leikkaus tuntuisi toisaalta helpolta, toisaalta en haluaisi antaa sitä viestiä, että lapsi ei kelpaisi ihan sellaisenaan.

Aikuiset useammin. Lapset ovat usein tahdittoman rehellisiä. tyttärelläsihän on hiukan hassut korvat. Leikkaamalla helposti korjattavissa.

niin väärässä kuin olla voi. Osa lapsista puhuu tuollaisia silkkaa ilkeyttään. Pistää vaan miettimään mistä sellaiseen on malli saatu.

Itse olen kärsinyt lievistä höriksistä koko ikäni. Sukulaistytön korvat leikattiin muistaakseni alakouluaikana. On aika nopea leikkaus nykyään.



5-vuotias on ehken liian nuori leikkaukseen, mutta heti kun tuntuu siltä, että lapsi sen kestää, leikkauttakaa ne.

Hyvän itsetunnon voi rakentaa muutenkin.

Leikkauttakaa ne, ehdottomasti. Olet sen velkaa tytöllesi.

leikkauksessa nukutuksessa on aina riskinsä ja en halaisi sitä riskiä ottaa. Mitä voisin tytölle sanoa, jotta ei välittäisi tuollaisista sanomisista.

mietitään samaa 4,5v tytön höristen kanssa. En oikein tiedä mitä mieltä olisin.



Pari kommenttia tyttö on saanut muilta lapsilta, mutta ei ole itse ollut moksiskaan. Tai hänen kohdallaan on puhuttu ennemminkin keijukaisen ja menninkäisen korvista kun ovat ylhäältä suipot hörökorvat :) Minusta suloiset, mutta kaipa ne on korjattava jos alkavat muodostua tytölle itselleen ongelmaksi. Sitä ennen en lähtisi leikkelemään.

sanottu 9! Olen aikonut puhua pk:n kanssa asiasta, mutta mies vie hänet hoitoon tällä viikolla. Sanoinkin tytölleni kun tästä eilen aamulla kertoi, että sinulla on tuollaiset korvat, minulla tällaiset korvat ja "Irinalla"sellaiset korvat. Kaikilla meillä on erilaiset korvat, mutta silti nätit korvat. Tuntuu kuitenkin, että enemmänkin voisin sanoa. Toisaalta en halua asiasta jankata, jottei siitä tule hänelle vielä isompaa juttua.

ap

Olethan jutellut asiasta päiväkodin henkilökunnan kanssa? Jos et vielä ole jutellut, tee se heti huomenna. Ja kysy onko päiväkodilla kiusaamisen ehkäisyn suunnitelmaa ja miten he aikovat toimia tällaisessa tilanteessa. Tällaista ei tarvitse hyväksyä vaan asialle on tehtävissä paljonkin sekä päiväkodissa että kotien puolella. Tyttäresi kanssa kannattaa jutella siitä, että jokaisen ihmisen korvat, suu, nenä jne. on erilaisia. Hän on silti hyvä juuri sellaisena kuin on eikä ole mitenkään ansainnut tulla kiusatuksi korviensa vuoksi.

Lämmin halaus sekä äidille että tyttärelle!

Mulla on topakka rillipää, mutta mä veikkaan, että se on enemmän temperamentista ja kielillisestä lahjakkuudesta kiinni, kuin siitä mitä vanhemmat ovat sanoneet. Jos lapsi on valmiiksi arka ja ujo ja vähän tosikko, siinä ei äidin sanomiset oikein auta. Tottakai on tärkeää, että vanhemmat tukee, ymmärtää ja rakastaa sellaisena kuin lapsi on.



Mä en alistaisi silti lastani tolle, koska jo parin vuoden kuluttua, se menee pahimmassa tapauksessa pahemmaksi. Jo tokaluokkalaiset osaavat oikeasti olla todella kamalia!

siis ap

leikkauksessa nukutuksessa on aina riskinsä ja en halaisi sitä riskiä ottaa. Mitä voisin tytölle sanoa, jotta ei välittäisi tuollaisista sanomisista.

"Sä haiset"



Poikani provosoituu kyllä tästä lällätyksestä ja joku päivä lähitulevaisuudessa saan lukea Wilmasta, että ovat tapelleet.



Vai pitäisikö laittaa opelle viestiä?



Hämmentynyt ekaluokkalaisen äiti

"Sä haiset"

Poikani provosoituu kyllä tästä lällätyksestä ja joku päivä lähitulevaisuudessa saan lukea Wilmasta, että ovat tapelleet.

Vai pitäisikö laittaa opelle viestiä?

Hämmentynyt ekaluokkalaisen äiti

Voit vaikka kysellä miten ne sosiaaliset kuviot siellä on sujuneet ja kertoa, että poikaasi vaivaa tällainen asia. Usein toistuvana tuollainen "sä haiset" -kommentointi on kiusaamista. Opettajan olisi hyvä olla tietoinen tällaisista puheista.

Niissä ryhmissä, joissa opettajalla on kiusaamista hyväksymätön asenne, kiusataan vähiten. Opettajallakin siis on mahdollisuus vaikuttaa ilmiön olemassaoloon.