Kolmen alle 3-vuotiaan kanssa liikkuminen.

ja esikoinen kävelee tai seisoo laudalla

Minulla yhden vauvan päästessä kotiin esikoinen oli 2v. Todella menevä kaksivuotias, eikä edelleenkään kolmevuotiaana kuuntele käskyjä, vaan mennä viipottaa minne sattuu aivan huolimatta siitä, pyydänkö pysähtymään tavallisella äänellä vai karjunko keuhkojani pihalle pysähtymään käskiessäni. Olen siis liikkunut porukan kanssa lähinnä puistoon ja takaisin. Busseihin, kauppakeskuksiin ja muihin sellaisiin menen vain, jos on ihan pakko.



Kerrankin olin kauppakeskuksen lastenhoitohuoneessa vaihtamassa vauvan kakkavaippaa, olin varannut esikoiselle useamman leluauton, jottei hän rynnistäisi minnekään. Autot jaksoivat kuitenkin kiinnostaa ehkä minuutin ja sitten karjunnastani huolimatta poika avasi oven ja juoksi ulos hoitohuoneesta. Juoksin perään kakkainen vauva käsivarrella. Sain pojan kiinni vähän ennen kassoja. Lastenhoitohuoneen ovi oli tietysti sitten taas lukossa ja kaikki kamani siellä sisällä. Sain odotella useamman minuutin, ennen kuin henkilökunta ehti avaamaan ovea.



Samaten bussissa, kun esikoinen ei voi olla seisomalaudalla (missä pysyy sentään vähän paremmin paikallaan) saattaa juosta minne vain. Kerran bussin pysähtyessä poika lähti juoksemaan ja juoksi etuovesta ulos, ennen kuin kuski ehti sulkea sen. Rynnin äkkiä takaovesta perään vaunujen kanssa ja onneksi poika ei ollut hyvin vilkkaalla autotiellä. Tässä saisi omistaa neljä kättä ja silmää, jotta saan tuon pojan paimennettua elävänä aikuisikään saakka. Tämä kaikki siitä huolimatta, että olen todella yrittänyt saada poikaa tottelemaan ja ennen tuota bussimatkaakin kotona käytiin keskustelua siitä, miten bussissa käyttäydytään.



Vauva sentään on rauhallinen tapaus. Kiljuva koliikkivauva (saatikka kaksi) hankaloittaisi taas osaltaan kodin ulkopuolella liikkumista entisestään.

Mulla kyllä kahden kanssa on menemiset sujunut hyvin, tosin ei ole yhtä vilkas tapaus tämä meidän vanhimmainen, kuin edellisellä kirjoittajalla :)

Vaunut seisomalaudalla tahi tuplarattaat ja kantoreppu. Karkailija aina repulla selkään. Kädet pysyy vapaana kahden muun vahtaamiseen. Sujuu. Ei nyt helposti, mutta ihan ok. Silleen, että viitsii ja jaksaa kuitenkin ihan päivittäin jonnekkin lähteä.



Lyhyet matkat menen joskus niin, että isoin kävelee itse käsi minun kädessä, pienin on liinakyydissä edessä ja keskimmäinen repussa selässä. Näin pääsee sinnekkin, minne vaunuilla ei ole asiaa.



Meillä siis 2v 10 kk, 1v 6kk ja vauva 3 kk. Reppuna Manduca ja taaperokokoinen Tuli, liinana Girasol ja joku ties mikä kudottu. Etenkin Manduca on mainio, siinä voi kantaa ketä tahansa lapsista. Jossain puistossakin on helppo nostaa vauva vaunuista siihen ja pääsee juoksemaan kahden isomman perässä huoletta.

Monesti, jos ei pysty täydellisesti seuraamaan alle kolmivuotiasta ja käskee hänen pitää sisarusta kädestä, hän kyllä pitää. Samalla tavalla kadun varrella, kun lapsia laitetaan autoon, eikä esim. ovet ole vielä auki pyydän auttamaan pitämään ovesta kiinni sillä aikaa kun laitan pienempiä, ostoksia tms. Ei sen ikäinen kysy miten hän auttaa, vaan auttaa oikein mielellään. Sitten yhdessä avataan ovi, jotta hän saa kokea tehneensä jotain.



Lähinnä kun keksii isommalle jotain, jossa voi olla apuna ja kiittelee siitä avusta, hän kyllä yleensä uhmaikäisenäkin auttaa.