viiltely gallup

Mikä ihmeen kysymys tämä oiken on?

ja terapia, mutta ennen kaikkea lääk.



Kai

Mikä ihmeen kysymys tämä oiken on?

ap

jolloin oli tosi alamaissa. Huomasin, että oli pari kertaa viillellyt rannettaan. Tästä yritettiin keskustella, mutta ei suostunut pihahtamaankaan asiasta sen kummemmin. Tyttö pyöri tuona synkistelyaikanaan yhden pojan kanssa ja he "seurustelivat". Tähän liittyi sydänsuruja ja tytön raju laihtuminen. Olin jo jossain vaiheessa todella huolestunut ja kävimme terapeutin luonakin juttelemassa tytön kanssa. Jouduin hänet puoliksi pakottamaan mukaan, eikä hän suostunut enää toista kertaa lähtemään. Vaihetta kesti melkein kuusi kuukautta ja sitten se yhtäkkiä loppui. En tiedä miksi ja miten, mutta ihan muutamassa viikossa tyttö muuttui valoisaksi ja iloiseksi itsekseen. Se oli hämmästyttävää.

En usko, että hänellä oli varsinaisesti mielenterveysongelmia, mutta jonkin sortin lievä masennus kyllä selvästi. Oli koulussa jutellut kuraattorillekin, kun pelkäsi olevansa masentunut. Onneksi nämä juttelut ilmeisesti auttoi, koska kotona hänen oli vaikea asiasta keskustella. Kaikesta muusta jutteli kyllä ihan avoimesti.

minulla ollut mt-ongelmia. Halusin provosoida vanhempiani, mikä onnistuikin. Kyllä meidän koulussa monikin viilteli tuolloin 90-luvulla.

minulla ollut mt-ongelmia. Halusin provosoida vanhempiani, mikä onnistuikin. Kyllä meidän koulussa monikin viilteli tuolloin 90-luvulla.

Väitätkö sinä, että terve ihminen satuttaa itseään vain provosoidakseen? Näitä "terveitä" nuoria kyllä makaa mielisairaalassa ihan tarpeeksi.

Kummallinen koulu teillä oli, jos siellä viiltely oli ihan yleinen harrastus. Onneksi omien lasteni kouluissa ei tuollaisia sekopäitä ole.

Itse ainakin olin niin vihainen kun mies jäi kiinni pettämisestä, että otin vain haarukan pöydältä ja vetelin sillä käsivarsiini kauheat urat.



Olin tällöin yksin kotona, ja en vieläkään tajua miksa niin tein, ennen tapahtumaa tai sen jälkeen, en ole koskaan ollut väkivaltainen itselleni tai toisille.



Käsivarsista tuli yhdestä kerrasta niin pahat, että viillot näkyy niissä vuosienkin päästä. Haarukka oli sellainen mummon vanha tosi teräväpiikkinen.

minulla ollut mt-ongelmia. Halusin provosoida vanhempiani, mikä onnistuikin. Kyllä meidän koulussa monikin viilteli tuolloin 90-luvulla.

Väitätkö sinä, että terve ihminen satuttaa itseään vain provosoidakseen? Näitä "terveitä" nuoria kyllä makaa mielisairaalassa ihan tarpeeksi.

Kummallinen koulu teillä oli, jos siellä viiltely oli ihan yleinen harrastus. Onneksi omien lasteni kouluissa ei tuollaisia sekopäitä ole.

Olen tosiaankin ihan terve, vaikka viiltelin itseäni. Murrosiän kapinointi oli minulla aika voimakasta, mutta mielenterveysongelmia en kyllä itsestäni mitenkään löydä. En ole masentunut, parisuhde on kunnossa, hyvä ammatti on, lapsia on, sukulaissuhteet kunnossa, kavereita on, olen suurimmaksi osaksi onnellinen ja elämääni tyytyväinen.

Viiltelevistä koulukavereistani ne, joiden myöhempiä vaiheita tiedän, ovat kaikki pärjänneet myös ihan hyvin. Ovat työelämässä ja kaikilla sattuu olemaan lapsiakin. Yksi valitettavasti pettää miestään ja toinen tuli äidiksi jo 17-vuotiaana, mutta eikös se ole ihan normaalien ihmisten elämää sekin.

jolloin oli tosi alamaissa. Huomasin, että oli pari kertaa viillellyt rannettaan. Tästä yritettiin keskustella, mutta ei suostunut pihahtamaankaan asiasta sen kummemmin. Tyttö pyöri tuona synkistelyaikanaan yhden pojan kanssa ja he "seurustelivat". Tähän liittyi sydänsuruja ja tytön raju laihtuminen. Olin jo jossain vaiheessa todella huolestunut ja kävimme terapeutin luonakin juttelemassa tytön kanssa. Jouduin hänet puoliksi pakottamaan mukaan, eikä hän suostunut enää toista kertaa lähtemään. Vaihetta kesti melkein kuusi kuukautta ja sitten se yhtäkkiä loppui. En tiedä miksi ja miten, mutta ihan muutamassa viikossa tyttö muuttui valoisaksi ja iloiseksi itsekseen. Se oli hämmästyttävää.

En usko, että hänellä oli varsinaisesti mielenterveysongelmia, mutta jonkin sortin lievä masennus kyllä selvästi. Oli koulussa jutellut kuraattorillekin, kun pelkäsi olevansa masentunut. Onneksi nämä juttelut ilmeisesti auttoi, koska kotona hänen oli vaikea asiasta keskustella. Kaikesta muusta jutteli kyllä ihan avoimesti.

tuollaiset viiltelyt ja synkistelyt voivat kuulua ikään ja kehitykseen, itsensä etsimiseen. Eivät ole välttämättä merkki mielenterveysongelmista tai huonoista kotioloista.

ap

minulla ollut mt-ongelmia. Halusin provosoida vanhempiani, mikä onnistuikin. Kyllä meidän koulussa monikin viilteli tuolloin 90-luvulla.

Väitätkö sinä, että terve ihminen satuttaa itseään vain provosoidakseen?

se kamalasti satu. Pomonikin on näköjään viilelly ja on ihan tohtori ja ties vaikka mitä.