Lue keskustelun säännöt.
Jo isompien lasten imetyksestä
21.11.2011 |
Mulla on lapset 2v, 4v, 5v, 7v ja 9v. Kaikki ovat juoneet rintamaitoa vähintään kolme vuotta, osa paljon pidempäänkin. Nykään tissillä käy noin kolmesti päivässä 2v, aamuin illoin 5v, illoin 4v ja toisinaan myös (uskokaa tai älkää) 7v. 9v lopetti 5-6-vuotiaana. Kun maitoa kerran tulee "nuorinta varten" niin miksei antaa sitä isommillekin? Ekaluokkalainen nauttii myös joskus harvoin siitä, että voi tulla äidin syliin ja ottaa iltahuikat. Kai se voisi ihan vain olla sylissäkin, mutta imettäessä tuntuu jotenkin läheisemmältä, tai niin otaksun. Imetän kaikkia niin kauan kuin haluavat, mutta kyllä se kiinnostus jossain kohtaa lakkaa;)
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päättävätkö myös, kuinka usein ja missä?
Pääseekö syliin ilman maitohuikkia? Vai ovatko nämä maitohuikat jotenkin tekosyy päästä syliin? Juovatko tavallista maitoa? Annatko d-vitamiinia vai hoituuko se noista huikista?
Mistä muista asioista saavat itse päättää? Syövätkö milloin sattuu? Päättävätkö itse nukkumaanmenosta? Opetitko pukemaan vai oppivatko lapset itsestään? Oletko opettanut periaatteessa lapsillesi mitään vai ovatko he itse saaneet päättää, milloin jokin asia on loppunut tai alkanut?
Yritän kovasti nähdä pääsi sisälle, mutta en vain ymmärrä. Tajuan kyllä sen, että sisaruskateus pakottaa 7-vuotiaan maitohuikille, kun nuo pienemmätkin saavat äidin noin onnelliseksi tuolla. En vain käsitä, miksi nöyryytät lastasi noin. Hän on iso lapsi, koululainen. Hän ottaa vastuuta jo isoista asioista. Voidakseen olla äidin pikkukulta, hänen on otettava maitohuikkia. Ehkä hän ei tiedä, miten muuten olla äidin silmissä pieni ja tehdä äiti onnelliseksi. Ehkä hän ei tiedä, miten muuten saada sitä läheisyyttä.
Mitä 9-vuotiaasi tai hänen koulutoverinsa ajattelevat 7-vuotiaan iltahuikista? Vai onko tämä asia, joka pidetään visusti ovien takana? JOs siitä ei voi puhua ääneen, onko se oikeasti normaalia.
Olen pahoillani isompien lastesi puolesta. Ehkä he löytävät tavan saada hellyyttä tai sitten kovettavat itsensä, mutta on oikeasti aika nöyryyttävää laittaa noin iso lapsi pikkuvauvan asemaan. Jos puhutaan ihmisistä eläiminä ja vedotaan imetyksen luonnollisuuteen sitä kautta, niin silloin kai pitäisi myös tajuta, milloin siitä ihmispennusta on päästettävä irti. Minä en kuitenkaan pidä eläinvertailusta. Eläimet jättävät jälkeläisensä tietyn vaiheen jälkeen yksin selviytymään. Minusta ihmisten tehtävänä taas on aina huolehtia jälkeläisistään hiukan ikätasoon nähden arvostavalla tavalla.