Muita joiden lapsilla ei ole oikein kavereita? Mistä johtuu?

tälläinen palvelu kuulemma avattu viikonloppuna :)

Älä vaan soita vanhemmille. Moni varmasti kavahtaa soittoa. Ton ikäiset sopivat kaveriasioistaan ihan itse ja vanhemmat ei mistään ohareista edes välitä.

Omani on 8v. ja on todellakin sosiaalinen, mutta ei myöskään jaksa hankkia sitä kaveria, kun näyttää olevan rankkaa se ootko mun kaa soittelut.

Harrastekavereita ei yleensä nähdä, kuin harrastuksissa, mutta sekin on kivaa ja kunto pysyy hyvänä.

Olen huomannut, että kavereiden pitäisi asua ihan lähellä. Moni ei viitsi lähteä pitemmälle.

Keksi pojille jotain hauskaa tekemistä, kutsu vaikka HOPLOPPiin tai pidä Halloween kemut. Pyydä koulukavereita suoraan koulusta ja tarjoudu viemään kotiin. Yritä tukea ja ohjata poikia rentoon yhdessäoloon. Joudut vähän nähdä vaivaa, mutta voisit kokeilla olisiko siitä apua. Jonkin tekemisen kautta on helpompi löytää yhteinen leikki ja ole valmis aluksi näkemään vähän extra vaivaa esim. kuskaamisessa yms. jos mahdollista. Vie poika kaverinsa kanssa uimahalliin ja siitä hampurilaiselle jne. KOkeile jotain tommosta jos saisit kaverisuhteet alkuun, menevät ehkä sitten omalla painollaan eteenpäin.

Älä vaan soita vanhemmille. Moni varmasti kavahtaa soittoa. Ton ikäiset sopivat kaveriasioistaan ihan itse ja vanhemmat ei mistään ohareista edes välitä.

Omani on 8v. ja on todellakin sosiaalinen, mutta ei myöskään jaksa hankkia sitä kaveria, kun näyttää olevan rankkaa se ootko mun kaa soittelut.

Harrastekavereita ei yleensä nähdä, kuin harrastuksissa, mutta sekin on kivaa ja kunto pysyy hyvänä.

Olen huomannut, että kavereiden pitäisi asua ihan lähellä. Moni ei viitsi lähteä pitemmälle.

Jos niitä ohareita tulee usein samalta tyypiltä. Miten ne lapset ikinä oppii jos niille ei kerro ettei niin saa tehdä? Itse olen ainakin soittanut lapsen kaverin vanhemmille, kun on niin törkeästi valehdeltu päin naamaa ja tehty oharit vaikka oli sovittu leikeistä. Nyt leikit sujuvat tosi hyvin. Kaverin isä oli myös sitä mieltä ettei tuollainen käytös sovi. Oli myös kuullut, että edellisenä päivänä olivat sopineet leikeistä.

Keksi pojille jotain hauskaa tekemistä, kutsu vaikka HOPLOPPiin tai pidä Halloween kemut. Pyydä koulukavereita suoraan koulusta ja tarjoudu viemään kotiin. Yritä tukea ja ohjata poikia rentoon yhdessäoloon. Joudut vähän nähdä vaivaa, mutta voisit kokeilla olisiko siitä apua. Jonkin tekemisen kautta on helpompi löytää yhteinen leikki ja ole valmis aluksi näkemään vähän extra vaivaa esim. kuskaamisessa yms. jos mahdollista. Vie poika kaverinsa kanssa uimahalliin ja siitä hampurilaiselle jne. KOkeile jotain tommosta jos saisit kaverisuhteet alkuun, menevät ehkä sitten omalla painollaan eteenpäin.

ja on kutsuttu kavereita, kun ei muuten niitä näyttänyt tulevan ja ainakin meillä on auttanut. Ollaan pidetty ihan leffailtoja jossa on kaupasta hankittu vähän naposteltavaa joten ei vaadi paljoa ja sit on ollut halloween-kemut.

Ettei saa tulla kuin yksi kaveri kerrallaan.

meillä kanssa 8-vuotias tyttö ollut aikalailla omissa oloissaan mutta tuon uuden lapsellekaveri -sivuston kautta löydettiin pari uutta perhettä ihan läheltä. Ei varmaan aina tuo ratkaisua mutta kannattaa kokeilla ainakin.

Aikuisillakin on välillä vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja kavereiden löytymisessä. Nyt kerrot, että lapsesi käy eri koulua kuin muut lapset, välimatkaa on ja lähipiirin lastenkaan kanssa ei oikein synny leikkiä. Aika yksin jätät 9-vuotiaan selviämään.

Mä sinuna kutsuisin niitä koulukavereita teille leikkimään ja sopisin kuljetusjärjestelyistä.

Naapurien lapsien kanssa voi ihan hyvin järjestää vielä aikuinenkin treffejä ja voit ihan hyvin puhua vanhemmillekin, että sopiiko, että teidän poika pääsee leikkiin.

Uskon, että harrastuksiin on vaikea mennä jos kotoa on vähän tukea.

Aikuisetkin välillä tarvitsevat esittelyitä ja vähän työntöä, että ystävyyssuhteet toimivat, nyt sitten odotat, että 9-vuotias hoitaisi asian suvereenisti itse ilman mitään apuja.

Komppi tälle. Ei niitä syitä tarvitse lapsesta etsiä, vaikka tämä ujo olisikin, vaan mainitsit ne jo itse. Eri koulu kuin alueen muilla lapsilla, jotka sopivat menonsa kotimatkalla. Hankala on ystävystyä tuossa tilanteessa, ja todellakin tarttee aikuisen apua. Miksi muuten lapsesi käy toista koulua? Kielen vuoksi? Tsemppiä teille, varmasti se kaveri/ niitä kavereita löytyy kun vaan saatte pelin auki!

kirjauduin elokuussa lapsellekaveriin, on muuten hauska väline löytää yhteyksiä lähiseudulta

Samat sanat ja samassa veneessä ollaan. Koulussa on kavereita, mutta vapaa-ajalla vähemmän. Toisaalta tiedät, missä lapsi on. Kyllä sitä ehtii ystävystyä. Luotetaan siihen :)

siedettävä esim alle 3 km. Laita poika sopimaan koulussa treffeistä itse, sano, että voit viedä ja hakea omaa lasta esim iltaisin, niin että matka ei muodostu ongelmaksi. Kun saat jonkun tulemaan teille ja vähän mietitte pojan kanssa etukäteen, mitä voisivat leikkiä tai muuten puuhastella, niin hyvinkin saattaa homma aueta. Niihin koko luokan staroihin ei kannata yritä tutustua, vaan hiukan rauhallisempiin tyyppeihin, ei heilläkään välttämättä ole kauheasti kavereita.

johtuu siitä etteivät he halua oikein kavereita. Ovat perineet minulta hyvin introvertin luonteen ja viihtyvät itsekseen, asioita miettien ja mielikuvitellen. En ole asiasta ollenkaan huolissani koska itsekin olen oikein hyvin pärjännyt elämässäni vaikken kovin sosiaalinen ole koskaan ollutkaan.

kanssa samassa koulussa? Itse juuri siitä syystä haluan ehdottomasti, että omani on juuri tämän asuinalueen lähikoulussa. Olisihan niitä kaikkia erikoiskouluja kauempana ja "hienompiakin", mutta sosiaalisten suhteiden takia juuri tähän viereen. Koulussa ne kaverisuhteet muodostuu. Siksi monilla erityislapsillakin on vaikeaa, kun ne viedään johonkin erityiskouluun kauas ja mitään kavereita ei ympäristöstä siksi löydy.

Meillä kuskataan jopa n. 30 km päähän tarvittaessa illaksi leikkimään. Mä ainakin koen, että tuon ikäisen lapsen elämässä kaverit on yleensä ne kaikkein tärkeimmät. Ja olen nähnyt muutakin vaivaa kavereiden hankkimiseksi; esim. sopinut leikkitreffejä vanhempien kanssa, kutsunut uimaan ja HopLoppiin ym. Ja useampi lapsi saa tulla vaikka yökylään ihan jo sen takia, ettei käy niin että mun lapsi on se, joka jää ilman kaveria jos vaan yksi saa tulla. Nyt vaan, ap, aktiivisuutta ja ideoita sekä rohkeutta kehiin; kukaan vanhempi tuskin loukkaantuu jos lasten asioissa soittelet.

tuo lapsellekaveri.fi vaikuttaa hyvältä jutulta, voisi oikeasti auttaakin ainakin samassa tilanteessa olevien lapsiperheiden löytämisessä läheltä

Todella vaikea päästä porukkaan mukaan, kun toiset jo koulussa on yhdessä.



Lapsen pitää yrittää löytää kavereita sieltä koulusta ja te vanhemmat kuskaatte. Niin se valitettavasti meillä ainakin toimii. Me vanhemmat haetaan jostain kaverilta ihan toiselta puolelta pääkaupunkiseutua.

Mutta siis MIKÄ neuvoksi, jotta kavereita löytyisi? Itselläni on 11-v. poika ja kavereita ei oikein ole, ja jos joku välillä onkin, löytävät aina kohta jonkun muun kaverin ja häipyvät. Ilmeisesti poikani ei ole kovin taitava sosiaalisesti, kun tätä tapahtuu toistamiseen. Poikaani myös selvästi syrjitään eli ei oteta mukaan porukoihin. Minkä sillekin mahtaa.

Sitä tietysti toivoisi, että vanhemmat olisivat yhteisvastuullisia lasten kaveruuksien suhteen, eli kasvatettaisiin siihen ettei ketään syrjitä, mutta todellisuushan on jotain muuta.

Muiden vanhempien kanssa asiasta puhuminen ei todellakaan auta, vaan voi olla haitallista. Nämä nimittäin saattavat puhua suoraan poikiensa kanssa tyyliin "X:n äiti kinuu pojalleen seuraa".

Ikävä kyllä poikani ei myöskään ole mikään urheilumies, eli joukkuepelit ym. ei onnistu. On aika vilkas, kiinnostunut luonnosta, pelaa tietsikalla ym. Missä ihmeessä siis voisi kohdata muita kaverittomia varhaisteinejä??? Heitä kun kuitenkin varmaan on aika paljon. Meidän vanhempien pitäisi ehkä täällä pk-seudulla järkätä jotain tapaamisia...ääh, en tiedä mitä tehdä.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2012 klo 20:47"]

johtuu siitä etteivät he halua oikein kavereita. Ovat perineet minulta hyvin introvertin luonteen ja viihtyvät itsekseen, asioita miettien ja mielikuvitellen. En ole asiasta ollenkaan huolissani koska itsekin olen oikein hyvin pärjännyt elämässäni vaikken kovin sosiaalinen ole koskaan ollutkaan.

[/quote]

Kuin minun kirjoittamani teksti. Omat poikani ovat tosin jo lähellä aikuisikää. Mutta, heillä on 1,5 vuoden ikäero ja tulevat hyvin keskenään toimeen. Jotenkin tuntuu hengenheimolaiset puuttuvan. He ovat rauhallisia, silti urheilullisia, mutta eivät esim. välitä joukkuelajeista. Minäkään en jaksa isoja porukoita kerralla.

Pojilla tuo kaveruus on vielä paikkasidonnaisempaa kuin tytöillä. Poikien kaverit on aina jostain hyvin läheltä.

Muuten tiedän kaksi lapseni ikäistä tyttöä, joilla on kaveripulaa ja tässä oma arvioni niistä:
- piinallisen hiljainen, menee lukkoon äkillistä tilanteista. Jos lapseni soittaa hänelle, niin ei ikinä halua olla yhdessä, koska kysymys tulee liian nopeasti. Tekstari on parempi, koska ehtii harkita ja rauhoittua, ja sitten ehkä innostuu tunnin päästä. Oikeasti kaipaa kavereita ja omani on hänen parhaita ystäviään, mutta se on kuin hohtimilla kiskoisi. Aina lapset ei jaksa sitä, että toinen vetäytyy jatkuvasti kuoreensa ja torjuu, ei mitään oma-aloitteisuutta, ei koskaan itse kysy tai soita. Sitten kääntöpuolena kaipaa kyllä ja omanikin on erittäin rauhallinen ja aika hiljainen, niin heillä on ihan hauskaa sitten, kun saa tuon tytön mukaan. Sanoo suoraan, että tykkää siitä tosi paljon, mutta kun se ei ikinä halua leikkiä, kun kysyy... Sitten äitinsä suree, kun lapsi kärsii yksinäisyydestä ja aina pyytää meidän tyttöä heille.

- toinen on sitten ihan toisessa ääripäässä. Tosi tänttärä ja tomera tyttö. Kova tutustumaan ihmisiin. Ongelma on taas heillä äiti. Tuo tyttö on kova saamaan riitoja toisten kanssa ja syrjimään. Sitten valittaa koko ajan kotona, kuinka häntä kiusataan ja äitinsä huutaa ja raivoaa muille vanhemmille, soittelee kouluun, sosiaalitoimistoon jne. Olen itsekin monesti todistanut sen lapsen touhua, jossa tosiaankaan ei jää kenellekään toiseksi. Oma nynnyni pelkää tuota tyttöä. Silti äitinsä mukaan on täydellinen ja kiltti lapsi, ja kaikki muut vaan syrjii. Tyttö valehteleekin äidilleen vaan saadakseen huomiota. Lopputuloksena muut vanhemmat on kieltäneet lapsia olemasta tuon tytön kanssa, koska jokainen 5 minuuttia yhdessä johtaa siihen, että tuo äiti meinaa käydä päälle ja haukkuu muut lapset. Omani onneksi on säilynyt tuolta, koska on niin erilainen. Enemmän seuraan sivusta muiden touhua.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 16:55"]Mutta siis MIKÄ neuvoksi, jotta kavereita löytyisi? Itselläni on 11-v. poika ja kavereita ei oikein ole, ja jos joku välillä onkin, löytävät aina kohta jonkun muun kaverin ja häipyvät. Ilmeisesti poikani ei ole kovin taitava sosiaalisesti, kun tätä tapahtuu toistamiseen. Poikaani myös selvästi syrjitään eli ei oteta mukaan porukoihin. Minkä sillekin mahtaa.

Sitä tietysti toivoisi, että vanhemmat olisivat yhteisvastuullisia lasten kaveruuksien suhteen, eli kasvatettaisiin siihen ettei ketään syrjitä, mutta todellisuushan on jotain muuta.

Muiden vanhempien kanssa asiasta puhuminen ei todellakaan auta, vaan voi olla haitallista. Nämä nimittäin saattavat puhua suoraan poikiensa kanssa tyyliin "X:n äiti kinuu pojalleen seuraa".

Ikävä kyllä poikani ei myöskään ole mikään urheilumies, eli joukkuepelit ym. ei onnistu. On aika vilkas, kiinnostunut luonnosta, pelaa tietsikalla ym. Missä ihmeessä siis voisi kohdata muita kaverittomia varhaisteinejä??? Heitä kun kuitenkin varmaan on aika paljon. Meidän vanhempien pitäisi ehkä täällä pk-seudulla järkätä jotain tapaamisia...ääh, en tiedä mitä tehdä. [/quote]

Luonnosta kiinnostunut poika partioon. Tai sitten voisi alkaa itse miettiä jotain; yhdistys on Suomessa helppo perustaa ja kerho vielä helpompi. Vaikka joku luontokerho, ehkä valtakunnallisesta löytyisi joku, johon voisi perustaa alajärjestön tai kerhon?