Äitini sanoi lapselleni että "täti tuli", kun tulin kotiin! Kuulemma
halusi vaan narrata lasta, kun lapsi kysyi oven käydessä "kuka"! Haloo, lapseni on vähän reilun puolitoista vuotta vanha!!
Mulle tuli taas mieleen, että äitini ei kestä että olen oman lapseni äiti, ihan aikuisten oikeasti ja että hän haluaisi olla ykkösäiti lapselleni.
Asuin lapsen ollessa vauva jonkin aikaa äitini naapurissa ja kun muutin pois, niin äitini sanoi, että mun olisi pitänyt tehdä abortti kun en saa kuulemma mitään aikaiseksi (en ollut sisustanut tätä asuntoa loppuun asti kun ei kodilta tuntunut) ja että mun pitäisi jättää lapsi hänelle. Itse on olevinaan korvaamaton ja paras ja rakastavin jne. Ja kaiken lisäksi kauhea marttyyrin...
Kommentit (27)
ja mun oli pakko mennä luennoille. En itse pidäkään enää äitiini mitään yhteyttä, poikani käy silloin tällöin mummin luona kylässä. Nyt oli vaan pakko pyytää.
Joo, ei ymmärrä leikinlaskua eikä sitä, että hänelle nauretaan kun vaikkapa kiukuttelee tai itkee turhautumistaan. Mut ilmeisesti pienen lapsen mielenilmaukset ovat hassuja.
ap
mut (toisen naisen vuoksi) kun vauva oli 2 kk ja muutin tämän miehen luota äitini naapuriin. Lapsi oli yllätys ja mietin ihan viimeisiin päiviin saakka mitä teen raskauden kanssa. No tietty ainut oikea vaihtoehtohan se oli pitää, mutta pelästyneenä sitä mietti kaikenlaista. Äitini tiesi näistä ajatuksistani ja tyhmyyksissäni kysyin jopa hänenkin neuvoaan.
Eron jälkeen olin todella raunioina ja sellaisessa tilanteessa äitini oli sitä mieltä, että mun olisi sittenkin kannattanut tehdä abortti...
Voi helvetti että mulla on jäänyt kaikki hampaankoloon!!
ap
Uskon, että saatat olla oikeassa tuossa analyysissäsi. Äitisi ei tietenkään myönnä käyttäytymisensä syitä, mutta vähintäänkin alitajuisesti hänen asenteensa valuu puheisiin ja tekoihin.
Mutta sinä olet kuitenkin lapsen äiti, ethän anna oman äitisi syödä itsevarmuuttasi siinä asiassa? Olet itse asiassa hyvin vahvoilla nyt kun TIEDÄT mikä agenda äidilläsi on. Voit itse valita antaa sen mennä toisesta korvasta ulos. Turha siitä on ainakaan alkaa äidin kanssa väitellä... hän ei tule ikinä myöntämään mitään.
Äidissäsi - kuten kaikissa ihmisissä - on hyvät ja huonot puolensa ja hyvät ja huonot hetkensä. Joinain hetkinä ja jollain osalla itsestään hän on valmis tukemaan sinua ja reilu. Toiset osat ovat pimeämpiä... Keskity suhteessasi niihin parempiin puoliin. Jos ei äitisi aivan mahdottomaksi rupea, niin voitte edelleen olla väleissä ja voit ottaa hänen apunsa vastaan, koska oikeasti tarvitset sitä!
Huokaile sitten kavereille tai vaikka meille tänne, mitä sammakoita on taas päässyt äidin suusta.
ärsyttää ja jouduin lähtemään evakkoon kotoa, kun äiti tuli hoitamaan taas lasta...
Tätä ennenkin, äiti on puhunut minusta lapselleni aina "Ritvana": "käy viemässä Ritvalle, näytä Ritvalle, jne" kun lapsella on ollut jotain asiaa.
Jos hänelle sanoisin asiasta, niin hän ihmettelisi ja paheksuisi, eihän hän nyt mitään tuolla tarkoita! Ja heittäytyisi marttyyriksi.
ap
ärsyttää ja jouduin lähtemään evakkoon kotoa, kun äiti tuli hoitamaan taas lasta...
Tätä ennenkin, äiti on puhunut minusta lapselleni aina "Ritvana": "käy viemässä Ritvalle, näytä Ritvalle, jne" kun lapsella on ollut jotain asiaa.
Jos hänelle sanoisin asiasta, niin hän ihmettelisi ja paheksuisi, eihän hän nyt mitään tuolla tarkoita! Ja heittäytyisi marttyyriksi.
ap
äitisi on sanottava sinua myös lapsesi äidiksi. Ethän sä mikään narkomaani ole?
mä pistäsin heti lun kurkkuun ja luulot pois tuollaisesta. ei tartte toisen lapsen päätä sekottaa.
Nimittäin minä en tuota katselisi päivääkään. Olin aluksi aloituksen suhteen vähän epäileväinen, ajattelin, että tässä taas yksi yliherkkä äiti, joka tulkitsee joka sanan, mutta tämä viimeisin kommentti, että äitisi ei kutsu sinua äidiksi, on törkeä.
Minä nostaisin kissan pöydälle ja sanoisin, että jos hän ei ala kunnioittaa minua äitinä, ei ole mitään asiaa olla enää lapsenkaan elämässä. Eikö yliopistolla ole melko halpaa lastenhoitoa? Vai missä opiskelet?
Nimittäin minä en tuota katselisi päivääkään. Olin aluksi aloituksen suhteen vähän epäileväinen, ajattelin, että tässä taas yksi yliherkkä äiti, joka tulkitsee joka sanan, mutta tämä viimeisin kommentti, että äitisi ei kutsu sinua äidiksi, on törkeä.
Minä nostaisin kissan pöydälle ja sanoisin, että jos hän ei ala kunnioittaa minua äitinä, ei ole mitään asiaa olla enää lapsenkaan elämässä. Eikö yliopistolla ole melko halpaa lastenhoitoa? Vai missä opiskelet?
ärsyttää ja jouduin lähtemään evakkoon kotoa, kun äiti tuli hoitamaan taas lasta... Tätä ennenkin, äiti on puhunut minusta lapselleni aina "Ritvana": "käy viemässä Ritvalle, näytä Ritvalle, jne" kun lapsella on ollut jotain asiaa. Jos hänelle sanoisin asiasta, niin hän ihmettelisi ja paheksuisi, eihän hän nyt mitään tuolla tarkoita! Ja heittäytyisi marttyyriksi. ap
Jouduit "lähtemään evakkoon", kun äiti tuli hoitamaan lasta. Miksi se äiti sinne tulee hoitamaan, jos apua ei tarvita? Miksi 31-vuotias joutuu lähtemään evakkoon omasta kodistaan? Ei tämä kyllä normaalilta kuulosta.
sille suorat sanat.. Että olet äiti ja sinua pitää sanoa äidiksi. Ja että jos ei toimita niinkuin san ot, ei lasta saa enää tavata. Mikä tössykkä raukka sä oikein olet?
ja se ei onnistu jos olen pienessä kaksiossa samaanaikaan äitini ja taaperon kanssa (joka pitää nyt sitä yhtä kuumeetonta päivää). Tulin kirjastoon. Ja muutenkin mua tympii äitini tällä hetkellä, että kihisisin vaan kiukusta jos yrittäisin olla siellä.
Äitini on loistava marttyyri, hänelle ei vaan sanota asioita suoraan. Lisäksi hän on jo tosi vanha, kai niitä pitää vähän sääliä.
Ja tää on ihan totta kaikki mitä olen kirjoittanut, en vain ole tajunnut tätä kunnolla aiemmin, olen jotenkin kuvitellut että tää on ihan normaalia. Nyt jopa se, että äiti kysyi illalla ihan pelkästään sitä, kuinka paljon lapsella on kuumetta, ärsytti!
Äitini on varmaan ollut tosi riippuvainen meistä lapsistaan ja tehnyt meidät samalla sokeiksi jotenkin omalle käytökselleen. Toisaalta mua ällöttää ajatella, että äitini on nyt kodissani leikkimässä äitiä lapselleni, toisaalta ajattelen, että vanhukselle se ilo suotakoon... :/
Äiti on sellainen kaikkia ymmärtävä, kaiken kestävä, äärimmäisyyksiin uhrautuva, eniten rakastava ex-neuvolantäti marttyyri. Ja joka teki lapset riippuvaisiksi itsestään kun oli itse riippuvainen heistä ja sitten uhkaili hylkäämisellä. Ääh...
Ymmärrän sinua ap, ei näille marttyyreille niin vain "sanota suoria sanoja", kuten moni ehdottaa.
Vaikeaa, vaikeaa... Mutta ota etäisyyttä mahdollisimman paljon. Ja yritä jaksaa. Korjaa hymyssä suin, kun äitisi sanoo lapsellesi, että "Näytäpä Ritvalle", sano aina heti perään "Niin, näytä äidille". Korjaantuu asia ikäänkuin huomaamatta. Tai jos "täti tuli", sano samantien iloisesti hymyillen, että "No, ÄITIhän täältä tuli, eikä mikäänt täti".
Kun lapsesi kasvaa, pystyt pitämään enemmän väliä äitiisi. Ja kun ei tarvi olla ihan niin paljon tekemisissä, oma ärsyyntymisesi vähenee ja helpottaa.
ei ole omena pudonnut kauaksi puusta tässäkään tapauksessa.
Olen äidilleni sanonut monta kertaa asioista, ihan suoraan ja jopa suuttuneena. Ei mulla ole mitään tarvetta "kestää" tällaista enkä saa siitä mitään tyydytystä. Musta ei kärsimykset tee jalompaa ja viisaampaa vaan lähinnä vittuuntuneemman... :P
Ajattelen tossa poikaani, se tykkää olla mumminsa kanssa, ainakin rakkautta saa... Ja toisaalta, jos tiedän, että äitini ei näe omaa käytöstään ongelmallisena eikä mua kiinnosta puhua hänen kanssaan, niin olkoot. Tottakai minä eilenkin sanoin heti äidilleni, että miks ihmeessä sillain sanoi... Seli seli :D
ap
ex-anoppi kutsui itseään lapseni äidiksi ja jos mummolassa oli muita lastenlapsia samaan aikaan, hän ei ollut kiinnostunut hoitamaan heitä vaan anoppi ja appi nimittivät minua noiden "vähemmän suosittujen" lasten äidiksi (minun lapseni oli heidän eka lapsenlapsensa ja koska olin eronnut heidän rakkaimman ja nuorimman poikansa kanssa, he katsoivat että tällä minun lapsiparallani ei ole enää ollenkaan vanhempia vaan he jatkoivat omaa vanhemmuuttaan omimalla minun lapseni ja kutsuivatkin häntä oman poikansa eli poikani isän nimellä....!!!) Ymmärrän täysin, ap, että kiehuttaa.
ap on sanonut olevansa 31. Ei ehkä ihan teiniäiti.
ap on sanonut olevansa 31. Ei ehkä ihan teiniäiti.
ja kesäksi mökille. Eipähän ole alvariinsa jaloissa pyörimässä.
Mäkään en usko tuota ikää, siis että ap on muka 31. Kyllä ainakin YLEENSÄ ihmisellä on jo iänkin puolesta 31-vuotiaana enemmän itsevarmuutta kuin ap:lla on. Eikä silloin enää puhuta omasta äidistä kuin se äiti olisi maailman napa, jonka mukaan omakin elämä järjestetään.
En nyt tarkoita, ap, että sun pitäisi jotenkin noloilla sun nuorta ikää. Ihmettelen miksi ei voi kertoa totuutta. Kaikki me ollaan joskus oltu nuoria.
Ilmeisesti tarvitset ainakin toistaiseksi hoitoapua äidiltäsi? Tuossa tilanteessa itse rajoittaisin mummin ja lapsenlapsen tapaamista. Eihän noin pieni edes ymmärrä tuollaista leikinlaskua! Ja muutenkin äitisi asenne kuulostaa tosi ikävältä. Voimia sinulle.