Lue keskustelun säännöt.
Äitini sanoi lapselleni että "täti tuli", kun tulin kotiin! Kuulemma
03.10.2011 |
halusi vaan narrata lasta, kun lapsi kysyi oven käydessä "kuka"! Haloo, lapseni on vähän reilun puolitoista vuotta vanha!!
Mulle tuli taas mieleen, että äitini ei kestä että olen oman lapseni äiti, ihan aikuisten oikeasti ja että hän haluaisi olla ykkösäiti lapselleni.
Asuin lapsen ollessa vauva jonkin aikaa äitini naapurissa ja kun muutin pois, niin äitini sanoi, että mun olisi pitänyt tehdä abortti kun en saa kuulemma mitään aikaiseksi (en ollut sisustanut tätä asuntoa loppuun asti kun ei kodilta tuntunut) ja että mun pitäisi jättää lapsi hänelle. Itse on olevinaan korvaamaton ja paras ja rakastavin jne. Ja kaiken lisäksi kauhea marttyyrin...
Kommentit (27)
Mäkään en usko tuota ikää, siis että ap on muka 31. Kyllä ainakin YLEENSÄ ihmisellä on jo iänkin puolesta 31-vuotiaana enemmän itsevarmuutta kuin ap:lla on. Eikä silloin enää puhuta omasta äidistä kuin se äiti olisi maailman napa, jonka mukaan omakin elämä järjestetään.
En nyt tarkoita, ap, että sun pitäisi jotenkin noloilla sun nuorta ikää. Ihmettelen miksi ei voi kertoa totuutta. Kaikki me ollaan joskus oltu nuoria.
Mutta kun meidät on kasvatettu pienestä pitäen tähän rooliin ja olen tajunnut sen olevan väärä vasta nyt oman lapsen myötä! En olekaan tekemisissä äitini kanssa kuin enää tällaisissa pakkotilanteissa, nyt kun tajuan miten sairas kuvio tämä on ollut.
Olen ollut sokeasti sitä mieltä koko aikuisikäni, että se mitä äiti haluaisi ja mistä äiti pitäisi on oikein ja parasta. En tiedä miksi äiti on kasvattanut meidät tällaisiksi, olemme siskojen kanssa jutelleet paljon tästä ja kaikilla on samat kokemukset. Ei elämänhallintaa ja itsenäistä vastuunottoa itsestä kuin vasta näin myöhään, kauhea "äidinikävä" koko ajan jne.
Ja jos äidille sanoisi tästä tai yrittäisi keskustella (olen yrittänyt), niin hän kieltäisi tuon ihan hömpötyksenä ja jos inttäisi, että "tältä musta tuntuu", niin hän pahoittaisi mielensä ja vaipuisi itsesääliin.
Tää itsenäistyminen näin myöhään saa mut tosi vihaiseksi äidilleni ja siksi näen punaista jo pelkästään äitini näkemisestä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olet tajunnut tilanteen!! Anna mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos.... Otat apua vastaan sen minkä tarvitset. ja voithan välillä kutsua mummia lapsen kuullen 'Riitta' tädiksi. :-) Jos 'Riittaa' mummi tähän kommentoi, niin totean vaan, että eiks tunnu kivalta :-)
Mäkään en usko tuota ikää, siis että ap on muka 31. Kyllä ainakin YLEENSÄ ihmisellä on jo iänkin puolesta 31-vuotiaana enemmän itsevarmuutta kuin ap:lla on. Eikä silloin enää puhuta omasta äidistä kuin se äiti olisi maailman napa, jonka mukaan omakin elämä järjestetään. En nyt tarkoita, ap, että sun pitäisi jotenkin noloilla sun nuorta ikää. Ihmettelen miksi ei voi kertoa totuutta. Kaikki me ollaan joskus oltu nuoria.
Mutta kun meidät on kasvatettu pienestä pitäen tähän rooliin ja olen tajunnut sen olevan väärä vasta nyt oman lapsen myötä! En olekaan tekemisissä äitini kanssa kuin enää tällaisissa pakkotilanteissa, nyt kun tajuan miten sairas kuvio tämä on ollut. Olen ollut sokeasti sitä mieltä koko aikuisikäni, että se mitä äiti haluaisi ja mistä äiti pitäisi on oikein ja parasta. En tiedä miksi äiti on kasvattanut meidät tällaisiksi, olemme siskojen kanssa jutelleet paljon tästä ja kaikilla on samat kokemukset. Ei elämänhallintaa ja itsenäistä vastuunottoa itsestä kuin vasta näin myöhään, kauhea "äidinikävä" koko ajan jne. Ja jos äidille sanoisi tästä tai yrittäisi keskustella (olen yrittänyt), niin hän kieltäisi tuon ihan hömpötyksenä ja jos inttäisi, että "tältä musta tuntuu", niin hän pahoittaisi mielensä ja vaipuisi itsesääliin. Tää itsenäistyminen näin myöhään saa mut tosi vihaiseksi äidilleni ja siksi näen punaista jo pelkästään äitini näkemisestä. ap
Jos se äiti vaipuu muiden sanomisista itsesääliin, niin sittenpähän vaipuu. Kyseessä on aikuinen ihminen, jota ei tarvitse paapoa. Vaikka oot nyt itekin vähän lapsellinen ehkä, niin kyllä on se sun äitiskin.
Mäkään en usko tuota ikää, siis että ap on muka 31. Kyllä ainakin YLEENSÄ ihmisellä on jo iänkin puolesta 31-vuotiaana enemmän itsevarmuutta kuin ap:lla on. Eikä silloin enää puhuta omasta äidistä kuin se äiti olisi maailman napa, jonka mukaan omakin elämä järjestetään. En nyt tarkoita, ap, että sun pitäisi jotenkin noloilla sun nuorta ikää. Ihmettelen miksi ei voi kertoa totuutta. Kaikki me ollaan joskus oltu nuoria.
Mutta kun meidät on kasvatettu pienestä pitäen tähän rooliin ja olen tajunnut sen olevan väärä vasta nyt oman lapsen myötä! En olekaan tekemisissä äitini kanssa kuin enää tällaisissa pakkotilanteissa, nyt kun tajuan miten sairas kuvio tämä on ollut. Olen ollut sokeasti sitä mieltä koko aikuisikäni, että se mitä äiti haluaisi ja mistä äiti pitäisi on oikein ja parasta. En tiedä miksi äiti on kasvattanut meidät tällaisiksi, olemme siskojen kanssa jutelleet paljon tästä ja kaikilla on samat kokemukset. Ei elämänhallintaa ja itsenäistä vastuunottoa itsestä kuin vasta näin myöhään, kauhea "äidinikävä" koko ajan jne. Ja jos äidille sanoisi tästä tai yrittäisi keskustella (olen yrittänyt), niin hän kieltäisi tuon ihan hömpötyksenä ja jos inttäisi, että "tältä musta tuntuu", niin hän pahoittaisi mielensä ja vaipuisi itsesääliin. Tää itsenäistyminen näin myöhään saa mut tosi vihaiseksi äidilleni ja siksi näen punaista jo pelkästään äitini näkemisestä. ap
Aiheesta narsistinen äiti. Voipi kolista ja kovaa. Itselläni vähän samanlainen. Voimia ja minusta teet ihan oikein pitämällä äitiin etäisyyttä.
15:aa, tekisin itse noin, ja jos olisin ilkeä, niin puhuttelisin mummoa lapselle nimeltä. vai miksi hän itseään sitten lapselle kutsuu, nimeltä vai mummoksi, vai peräti äidiksi?
Outoa käytöstä, mutta jos et saa muualta lastenhoitoapua, niin kai se on pakko..
Ehkä äitis on mustasukkainen siitä että sinulla on lapsi, eikä hän oikeastaan kuulu siihen yhtälöön, ulkopuolisuus saa käyttäytymään noin...ei tuo ihan terveeltä kuullosta.
No mutta alapas nyt keskittyyä niihin läksyihisi ja pois täältä av.lta! Jaksamista, toivottavasti tilanne paranee pian!
T. Yhden voimakastahtoisen äidin yli 30 v. tytär.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkään en usko tuota ikää, siis että ap on muka 31. Kyllä ainakin YLEENSÄ ihmisellä on jo iänkin puolesta 31-vuotiaana enemmän itsevarmuutta kuin ap:lla on. Eikä silloin enää puhuta omasta äidistä kuin se äiti olisi maailman napa, jonka mukaan omakin elämä järjestetään.
En nyt tarkoita, ap, että sun pitäisi jotenkin noloilla sun nuorta ikää. Ihmettelen miksi ei voi kertoa totuutta. Kaikki me ollaan joskus oltu nuoria.
äitejä ja äitisuhteita??
Mun äiti oli mun maailmani napa kuule vielä kolmekymppisenä, koska niin mut oli kasvatettu.
Äiti oli sairas yksilö, joka oli mielestään ainoa tärkeä ihminen maailmassa ja jota ilman MIKÄÄN ei toiminut tai onnistunut.
Mä en kuule edes osannut pestä ikkunoita, hankkia joulukuusta, sisustaa tai edes siivota.
Kaiken tuon teki äitini.
Mutta kas! Kun vihdoin pääsin puhumaan asioista ja katkaisin sairaan äitisuhteen,osasinkin nuo asiat. ;)
Totta kai sanotaan. Jos suuttuu, sitten suuttuu. Jos välit menee poikki, sitten menee. Varmaan parempi siinä tapauksessa niin.