Se vaikea R-sana

olen kohta nelikymppinen ja en ole kuullut KOSKAAN vanhemmiltani että he sanoisivat minulle jotain seuraavista: rakastan sinua/olet tärkeä/olet merkityksellinen/olet kultamussukka. Sen sijaan olen tuhansia kertoja kuullut vanhemmiltani että olen tyhmä, hullu, saamaton, kiero, laiska, epäonnistunut, hävettävä, iljettävä, ruma, lihava, pettymys ja niin edelleen. Jotenkin tuntuu 70-lukulaiseen vanhemmuuteen kuuluvan se että lasta ei vahingossakaan kehuta tai anneta positiivista palautetta.



Itse kylmän ja tunnevammaisen lapsuuden saaneena pelkäsin siirtäväni tämän omiin lapsiini, mutta onneksi pelko on turha. Päätin tietoisesti aloittaa r-sanan käytön, alkuun se ei tietenkään tule luonnostaan, mutta kun päätin että joka päivä sanon sen vähintään kerran pari niin jo alkoi homma luistamaan ja nykyään lapset kuulevat sen useita kertoja päivässä ja suukkoja vielä lisäksi.



Itse vielä tänäkin päivänä toivon että saisin edes kerran vahemmiltani kuulla olevani rakas tai tärkeä. Tiedän että toiveeni on turha eikä koskaan toteudu. Mutta tämä opiksi siitä, että rakastan -sanan säästely ja pihtaaminen ei johta mihinkään hyvään lopputulokseen!