Lue keskustelun säännöt.
Minä NIIN toivon, että tämä vauva syntyis jo!
29.11.2011 |
41+2 ja toista odotellaan. Viime yönä valvoin ja yritin parhaani mukaan hieroa vyöhyketerapiapisteitä ja nännejä ja kyykkäillä ja venytellä. Jotain hyötyä siitä ehkä oli, koska maha on selvästi tipahtanut alaspäin. Supistuksia tulee kuitenkin tosi harvakseltaan ja ovat oikeastaan kivuttomia. Siivoukset, saunat ja seksit on viime päivinä kokeiltu moneen kertaan, mikä enää auttaisi...?
Kommentit (4)
Kummasti kyllä muille raskaanaoleville jaksaa toivotella jaksamista, mutta itse on aivan hermoraunio! Mulla on varmaan joku alitajuinen kynnys tuon huomisen suhteen, kun esikoinen syntyi 41+3, ettei ainakaan sen pidemmälle menis... Vaan kun ne viimeiset päivät voi tuntua niiiiin pitkiltä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menettävät ajan- ja suhteellisuudentajunsa?
Kauhea tuska, kun ollaan tuossa vaiheessa, kun sä olet. Ja kuitenkin, ei ole kyse enää kuin _päivistä_ niin se mukula sieltä tulee.
Koita ny kestää muutama päivä, hyvä ihminen, oothan jo kestänyt kuukausia!
Oletpa tympeä!
Itse synnytin juurikin rv 41+2, ja oli yhtä tuskaa se loppu! Jalat välillä meinas pettää alta, kun vauva painoi jotain hermoa, ja turvotus oli sanoinkuvaamatonta. Nukkuakaan ei oikein pystynyt, kun kaikissa asennoissa puutui kädet ja jalat. Kaikkein ärsyttävintä oli asiaa valitellessa, kun jotkut rupes viisastelemaan, että kyllä se sieltä ajallaan tulee ja kukaan ei oo sinne jäänyt. Jaada-jaada!
Mulla ehkä vähän auttoi jumppapallon päällä istuminen. Ainakin asento on optimaalinen vauvan laskeutumiselle ja olo oli siinä ihan ok. Tosin välillä piti vaan maata ja nostaa jalkoja ylos, että turvotus laskisi. Mitkään vippaskonstit ei valitettavasti synnytystä käynnistänyt. Kaikkea kyllä koitin.
Ei muuta kuin tsemppiä! Pidän peukkuja, että ensi yönä alkaa tapahtua!
minäkin olen sitä mieltä, että loppuraskaudessa menee suhteellisuuden taju, myös minulta itseltäni:)
Oma esikoiseni syntyi 42+1. Päädyttiin käynnistämään koska mitään merkkiä synnytyksen lähestymisestä ei ollut. Siksi kahdessa seuraavassa raskaudessa loppuaika on stressannut, kun ei tiedä alkaako synnytys ollenkaan itsestään vaan joutuuko taas käynnistykseen. Ja kaikki yli la:n menevät päivät ovat yhtä rasittavia.
Mutta tsemppiä ap:lle, toivottavasti vauva syntyy pian!!
menettävät ajan- ja suhteellisuudentajunsa?
Kauhea tuska, kun ollaan tuossa vaiheessa, kun sä olet. Ja kuitenkin, ei ole kyse enää kuin _päivistä_ niin se mukula sieltä tulee.
Koita ny kestää muutama päivä, hyvä ihminen, oothan jo kestänyt kuukausia!