Liian erilaiset tulevaisuudenodotukset?

miten miehen työkaverit puhuvat perheestään. Aika harva mitenkään ylpeänä kuulemma kertoilee isyydestään vaan valittaa töissä väsymystä ja on kateellisia avokilleni kun hänen ei tarvitse "kärsiä" lasten kanssa! Uskomatonta, luulisi aikuisten miesten (30+) olevan vähän kunnioittavampia omaa perhettään kohtaan. Näitä mies sitten minulle aina tarinoi kun sanon että eipä taida olla mitenkään harvinaista että noita lapsia alkaa jo hänen ikäisillään kas kummaa olla.



AP

Jos ei mies halua niin se ei halua. Joko hyväksyt sen tai sitten eroat miehestä. Ja haluatko oikeasti olla sellaisen miehen kanssa joka haluaa tulevaisuudelta eri asioita kuin sinä?



Ja sitten siinä on sekin pointti, että kun mies tapaa sen kenen kanssa se oikeasti haluaa olla, ei mene puolta vuottakaan kun on vähintään kihloissa ellei jopa naimisissa. Nämä on niin nähty...

saa kaverilleen puhua, ei se tarkoita, ettei kunnioita omaa perhettään...



Mutta joo, mä luulen, että sun mies ei todellakaan ole kypsä perheen perustamiselle, jotenkin tulee fiilis, että vaikka niitä tekisitte, sinä niitä hoitaisit ja mies jatkaisi sitä entistä elämäänsä. Olet varmaan lukenut näitäkin täällä?

Hänen on sanottava selvästi onko hänen suunnitelmissaan ylipäätään lasten teko, ja jos on, niin missä aikataulussa. Tai mitä mieltä hän on naimisiin menosta. Jos vastaus on seuraavalla kolmevuotistähtäimellä ehdoton ei, sun pitää tosiaan harkita hänen kanssaan jatkamista.

että mistä se sitten pitäisi tietää haluaako mies sitoutua vai ei? Itse nyt en puolessa vuodessa uskaltaisi kenenkään kanssa naimisiin saati perhettä perustamaan, mutten kyllä aio vuosikymmentäkään "miettiä" että onnaiskohan tämän kanssa vai ei. Lisäksi kun itse on pelannut ns. avoimin kortein alusta asti, on aivan käsittämätöntä miksi mies roikkuu tässä suhteessa kun tietää että haluan noita asioita ennemmin tai myöhemmin. Varmaan olisi onnellisempi jokun uranaisen kanssa kenellä perhe on listan päässä viimeisenä..



Ja tuo väsymys oli vaan esimerkki. Lisäksi työkavereilta tulee "elämänneuvoja" tyyliin ole sinä x fiksu äläkä koskaan hanki mukuloita..



En edes tajua että miten ne lapset niin kauehasti miehen elämää rajoittaisi kun ei se mikään yliaktiivinen harrastajakaan ole.

Me ollaan oltu kuusi vuotta yhdessä. Ei kihloja eikä lapsia. Olen kyllä kysellyt jo, että eikö olisi jo aika.. Lapsia halua muutaman vuoden päästä, koulun jälkeen.

Hänen on sanottava selvästi onko hänen suunnitelmissaan ylipäätään lasten teko, ja jos on, niin missä aikataulussa. Tai mitä mieltä hän on naimisiin menosta. Jos vastaus on seuraavalla kolmevuotistähtäimellä ehdoton ei, sun pitää tosiaan harkita hänen kanssaan jatkamista.

Naimisiinmenosta hän on sitä mieltä että sillä ei ole mikään kiire. No eihän sillä mikään biologinen kiire olkeaan kuten lasten hankinnalla, mutta kuten sanottua olen perinteinen nainen ja haluan lapset vasta avioliittoon, joten 1+1.

AP

Miten tällaista voi tivata jos miehen vastaus on aina "en tiedä"

sun pitää laittaa vaikka joku aikaraja. Sanot että sun ikä tulee kohta vastaan etkä voi odottaa vastausta vuosikausia. Jos hän ei vielä vuodenkaan päästä tiedä, on varmaan parempi että sä lähdet etsimään miestä joka tietää.

Parempi ihan teidän molempien kannalta. Noin isossa asiassa ei voi tehdä kompromissia.

tai sitten luopumaan lapsihaaveesta. Kuten itsekin kirjoitat, niin lapset ansaitsevan isän, joka on lapset halunnut, ja joka ei pidä lapsia häiriötekijänä.



Ja toisaalta jos haaveesi lapsista on sinulle niin tärkeä kuin miltä se viestisi perusteella kuulostaa, niin pystyisitkö luopumaan siitä ilman, että tuntisit katkeruutta miestä kohtaan? Asia saattaisi siis joka tapauksessa jäädä jäytämään välillenne.