G: Kuinka kauan aikaa menee aamulla liikkeelle pääsemiseen?

Minä ja mies herätään 6.45, minä menen alas ja alita lapsille aamupalan ja meille puuroa, keitän kahvit. Mies pukee sillä aikaa lapset ja lapset istuvat syömässä n. klo 7. Sitten harjaavat hampaansa (tiedän, väärä järjestys), katsovat telkkaria hetken ja me juodaan tauhassa kahvi loppuun ja luetaan samalla hesari. Sitten kasailen lasten ulkokamppeet eteiseen, hoidan itseni kuntoon ja lapset pukemaan. Mies tekee saman ja katsoo osaltaan, että saavat vaatteet niskaansa..



7.30.7.45 ollaan autossa ja matkalla kouluun (ekaluokkalainen) ja päiväkotiin (4 v). Samalla kaavalla on menty jo pari vuotta ja homma pyörii myös, jos toinen aikuinen on pois, silloin jää vain lehden luku iltapäivään.

Esikoinen on NIIIIN uhmis, että useimpina aamuina joka ikinen aamutoimi on taistelun paikka.

-mä en halua nousta ylös! Mä haluan nukkua koko päivän! (kerhoaamuina)

-mä en halua pyjamaa pois! ei vaippaa pois! ei pissalle! ei päivävaatteita! ei noita sukkia!

-ei puuroa, mä haluan muroja! (tai toisinpäin, jos tarjolla on muroja.)

-ei hampaiden harjausta...ei ulos...jne...Aamulla menee tuohon vetkutteluun ihan tuhottomasti aikaa.



Vauvan juttuihin menee tietysti myös, aamumaidot, puurot sun muut. Ja vatsa toimii kummallakin lapsella aamuisin pari kertaa.



Onneksi meillä ei ole kamala kiire aamuhommien kanssa, koska kerho alkaa kymmeneltä vasta ja puistoonlähdöllekään ei ole tiettyä aikataulua.

Toinen lapsi on syötettävä ja puettava.

Ehdin tuossa tunnissa myös käymään suihkussa ja laittamaan itseni.

5.45. oma herätys ->suihku, pukeminen, meikit

6.45 laitan oman aamupalan ja sitten herättelemään tyttöä, joka yleensä ottaa muutaman haukun leivistäni (syö päiväkodissa puuron)

7.00 tyttö ylös ja ohjelmassa leikkimistä. Yleensä tässä samalla suoristelen tarvittaessa hiuksia ja pakkaan tavarat

n. 7.25-7.35 ulkovaatteet päälle ja matkaan

n. 7.50-8.00 päiväkodilla

n. 8.00-8.15 itse töissä

5.45. oma herätys ->suihku, pukeminen, meikit 6.45 laitan oman aamupalan ja sitten herättelemään tyttöä,

mulla menee tohon 20min

ja liikkeelle on lähdössä vain minä ja 3-vuotias lapseni.



Mulla menee itsellänikin jo älyttömästi aikaa, että herättyäni olen ihmisten ilmoille -lähtökunnossa, vaikka en lorvi aamuisin.



Mutta siis kun herään, niin puoli tuntia menee aamutoimiin (pesen kainalot, kasvot, laitan dödöä, meikkaan kevyesti (pohjustus, kulmakynä, ripsari, peitepuikko, poskipuna) ja laitan tukkani (enkä tukkaakaan laita sen kummemmin kuin harjaan ja sitten letitän tai väsään jonkun nutturantapaisen tms.)



Sitten puen, ja herättelen mukulaa (erittäin aamu-uninen ja aamuäkäinen...)



siinä kun sitten yritän itse syödä ja laittaa lapselle aamiaista ja patistelen häntä syömään, niin puolitoista tuntia menee tosi nopeasti, ja aina on kiire! Inhoan aamutoimia!

minä olen vain paikalla, mies on meidän herätessä jo lähtenyt töihin. Herätys klo 7.30, nuorimmaisen kanssa päiväkodilla jo klo 8 ;) Ei syödä aamupalaa, tulen takaisin kotiin katsomaan ekaluokkalaisen kouluunlähtöä ja syön samalla rauhassa oman aamupalani.

Lasten (3 alle kouluikäistä) lähdetään hyvinkin puolessa tunnissa. Harvemmin kuitenkaan käytännössä aamu on noin nopea, koska kuopus herättää useimmiten niin aikaisin.

Omiin aamutoimiin ei tosiaan kovin kauan aikaa mene (siis laittautumiseen - n. 5-20min).

Hirvittää jo etukäteen talven tulo kun pukeutua pitää paksummin. Ensin tää kuravaatekausi ja sitten toppakausi..



Töissä ollessa olikin hiukka helpompaa kun aamiainen syötiin vasta hoidossa (ja itse asiassa kävi pissallakin vasta siellä!). Tosin silloinkin pukeminen oli se kompastuskivi - sylissä puoliväkisin ja samalla PikkuKakkosta katsellen "puolivahingossa".



Inhottavaa kun aamulla on itsellä pinna aivan äärimmilleen kiristettynä siinä vaiheessa kun pääsee ulos..



Onneksi sentään ihan joka ikinen aamu ei ole tarvetta lähteä minnekään aikataulun kanssa. Silloin saakin mennä aikaa...

Tää on niin tätä, joka ikinen vastannut av-mamma vaan kertoilee, miten heillä aamut sujuu. Miten hemmetissä olitte ajatelleet sen auttavan ap:ta?!



7kk kohdalla ei paljon choisseja, sä vedät sen samban läpi mitä pitää. Jos ne kakat tekee tuloaan säntisti aina samaan aikaan, niin eikö siitä sit voi päätellä mitään aikataulullisesti??



Sen sijaan toi vanhempi vois auttaa sua. Älä silti anna hänen valita, että pukeeko vaiko syökö itse - sinä päätät. Puet mukelon niihin vaatteisiin, jotka oot ottanut esille edellisenä iltana.



Esikoisen kestitys aamusin pitäs käydä silleen semitehokkaasti. Lähes viisvuotias oppii kyl aika noileesti mitä meinaa, kun jämptisti joka aamu kolmen varotuksen jälkeen lähtee aamukippo nokan alta. Oikeesti, ei se ole aika millekään lapsentahtiselle, yli tunnin kestävälle ruokailusessiolle.



Eniten mua surettaa se teidän koiran repukka.

Hei ap, olit ilmeisesti tuo vastaaja 10?



Taisit itse vastata omaan kysymykseesi... Ihan lopussa mainitsit, että onneksi on joskus vapaita aamuja, jolloin ei ole kiirettä minnekään ja "silloin saakin mennä aikaa..."



Siinä kai se tuli tähdellisin - "saa mennä aikaa..." Lapset elävät tämän mallin mukaan ja kapinoivat sitä toista rutiinia vastaan.

ylos sangysta 7.00 -> suihku 2min -> meikki/hiukset 10 min -> aamupala mukaan jaakaapista 3min -> koirien ulkoilutus 20 min -> lahto toihin (jos ei ruuhkaa starbucksin kautta).. toissa aamulla klo 8.

ilman kiirettä 2 h, hurjalla pakolla 30 min. Hurja pakko=aamiainen matkalla (luultavasti banaani) jne., syynä pommiin nukkuminen ja joku mistä ei halua myöhästyä, esim. tarhan retki.

täytyy tosiaan joskus olla ovela että hommat sujuu. :) Meillä kolmevuotias ja vauva. Aamut on aika tarkkaan ajoitettuja, koska se hetki, kun kaikki on hyvässä vireystilassa, hyvällä tuulella ja vatsa täynnä eikä kenenkään tarvitse mennä vessaan, on aika lyhyt. Silloin lähdetään, oli tilanne mikä tahansa, koska sitten tietty sykli alkaa taas uudestaan vauvan syöttämisineen jne. ja isompi pääsee sellaiseen vireystilaan, että mikään ei onnistu. Kunhan päästään asunnosta ulos, niin asiat alkaa rullata; isompi saa muuta ajateltavaa kuin kiukuttelu, ja vauva nukkuu rattaissa koko aamupäivän (kunhan ollaan ulkona).



Aamut menee siis näin (isomman kohdalla)

- aamupissalle heti herättyään, kun on niin pöpperöinen ettei ymmärrä tapella vastaan.

- heti aamusta minun pitää olla superpositiivinen. Pienikin ärtymys tartuu aina isompaan heti ja kaikki on vaikeaa.

- vaatteet tuon lapsen luokse kun hän katsoo dvd:tä. Ilman pientä draamaa se ei meinaa koskaan onnistua, mut onnistuu kuitenkin ihan kohtalaisesti, kun juttelen samalla siitä mitä telkkarissa tapahtuu.

- lapsi syö aamiaista jos syö. Jos ei syö, otan hänelle banaanin mukaan pihalle.

- kun lapsi oli pienempi, sain ulkovaatteet huijattua päälle pienillä kikoilla: miettimällä onko ulkona lätäköitä jne. Nykyään se ei onnistu. Yleensä vien vauvan pihalle rattaisiin nukkumaan ja tulen sitten pukemaan isomman, niin että hänellä on aikaa orientoitua lähtöön kaikessa rauhassa . Joskus kaikki ei mene putkeen ja hermo on kireällä: ei tosiaan jaksaisi metsästää pöydän alta iloisesti kihertävää lasta, joka ei aio yhtään olla yhteistyökykyinen. Silloin minä vaan puen hänet ja piste. Ei se mukavaa ole, ja tässä tilanteessa pitää itse olla tarkkana, ettei käytä liikaa voimaa tai ärjy lapselle, koska se on ihan tarpeetonta. Jos lapasten laitto yms. on hankalaa, päästän lapsen ulos ilman lapasia, ja ne laitetaan pihalla. Silloin lukkiutunut tilanne on lauennut, eikä niitten laitossa ole mitään ongelmaa.



Aivan kuten joku muukin kertoi, olen joskus ihan räjähtämispisteessa kun päästään pihalle, varsinkin jos pitää ehtiä bussiin. Mut heti kun pihalle päästään, kaikki on niin paljon helpompaa. Itse en lue lehteä enkä juo kahvia aamuisin, vaan säästän ne lounaan jälkeen "jälkkäriksi". Silloin on rauhallista ja kiireetöntä.

ja tokanuorin on päiväkodissa, herätän samaan aikaan kuin isommatkin jollei ole jo herännyt itse aiemmin. Puetaan myös päälle siinä vähän ennen kasia ja kasilta ollaan päiväkodissa. Eli ei meillä kauaa aikaa mene, mut mä olenkin vielä kuopuksen ,2v, kanssa hetken kotona, kohta se on toista kun alkaa tositoimet. Pelottaa ihan että miten saan itseni kammettua sängystä kukonlaulun aikaan..

Vietkö esikoisen tarhaan aamulla?



Mun aamut lähti sujumaan kun ymmärsin että jos herätän lapset 15 minuuttia aikaisemmin, niin olen töissä 45 min aikaisemmin! Eli aamupala siirrettiin tarhassa syötäväksi.



Herään kello. 6.30. Suihku, aamukahvi ja vaatteet päälle.

Herätän lapset kello 7 ja ollaan tarhassa kello 8. Vaatteet heti päälle (ja autan sitä isompaa ihan vaan oman ajankäytön vuoksi) kun ollaan herätty. Siten voivat katsoa 15 minuuttia piirretyjä, kun laitan ulkovaatteet valmiiksi ja sammuttelen valot ja muuta, ja sitten ulos ja autoon. Lapset siis herättyyän autossa 30 minuutissa. Kun söivät kotona, niin siihen meni heräämisestä tunti ja 15 minuuttia!

Ja juurikin näinä aamuina se kiire on. Ollaan muutettu kesän aikana, ja hän jatkaa vanhassa hoitopaikassa, jonne ei tosin kovinkaan paljoa enemmän mene aikaa viedä.

Vien siis vasta n. 9.30 eli syötävä on kotona. Ilman tuota syömistä ei varmaankaan menisi niin kauaa. (tai siis tarkoituksena on päästä lähtemään n. 9.15 ja olla perillä 9.30. Mutta usein menee niin että ollaan perillä vasta kymmenen maissa. Aivan p--stä.



Niinä päivinä sitten kun ei ole hoitopäivä, niin mainitsinkin että saa mennäkin aikaa. Mutta onko tässä nyt juuri se kompastuskivi - pitäisi ilmeisesti toimia joka päivä samalla tavalla?

..erityisesti sinulle "lapseton".

Enpä ollutkaan hiffannut, että tuo kiireettömyys tosiaan voi kostautua niinä aamuina kun tosiaan on kiire..

(juu, ap oli myös se nro 10)



Itse asiassa tuossa joskus kysyinkin 4-vuotiaalta, että "TIEDÄTKÖ sä mitä se tarkoittaa kun on KIIRE?" No eihän se tiennyt..

Että tolkuta siinä sitten että nyt on kiire, kun toinen ei edes tiedä mitä se tarkoittaa..



Noin niinkuin periaatteen tasolla tiedän kai mitä pitäisi tehdä missäkin tilanteessa, mutta käytönnössä sitten ei toimikaan.



Mutta joo, Siperia opettaa? Ruoka pois jos ei maistu, ei vissiin kuole nälkään kuitenkaan. Sama jos ruoan kanssa pelleillään.

Ulos voi mennä ilman hanskoja, kai sen viimeistään siinä vaiheessa tajuaa että on kylmä kun sormet on siniset?



Oveluuttahan tuo vaatii. Onneksi tähän mennessä valitsemani vaatteet ovat kelvanneet (tyttö), mutta niiden pukemisessa vaan kestää niin tolkuttoman kauan. Tähän ei vissiin päde se, että kolme kertaa voi huomauttaa ja sit lähtee vaatteet? Pikkareissa pihalle..siinä vois olla jo jollain muullakin huomautettavaa. Vai pitäiskö kokeilla joku päivä?

Kilpailemalla saa sentään vähän vauhtia, ts. kumpi ehtii ensin saada housut jalkaan.



Mutta milläs saat tuon mimmin kävelemään nopeammin? Haahuilee ja keräilee kukkia kaiken aikaa..

Nyt olen tehnyt niin, että kun asutaan aika rauhallisella tiellä, niin on saanut sitten haahuilla ja menen rattaiden ja koiran kanssa sen 50m edellä. Tulkoon perässä. Vähän tämäkin hirvittää, joskus se yksi auto tulee ja pyyhkäisee.



Voi elämä tätä elämää...