Että mua ärsyttää lapsen kummi&sukulainen

Valittaa ettei meistä kuulu koskaan mitään mutta ei itse ikinä, koskaan ota yhteyttä. Hän on kuitenkin jokseenkin hankalasti kiinni saatavissa ( vuorokausirytmi on hyvin erilainen kuin perheellisellä; valvoo ja nukkuu pitkään)



Ja vain valittaa kun joskus harvoin erehtyy soittamaan, ne puhelut on todellisia energiasyöppöjä. Ei jaksa kuunnella toisen loputonta valitusta aivan kaikesta. Raivostuttavinta siinä valittamisessa on ettei mikään koskaan ole ko. ihmisen vastuulla syy on aina jossain muussa. Ei näe omaa osuuttaan missään asiassa.... :( On masennusdiagnoosi ja lääkitys mutta terapiaan ei suostu; on yhtä jos toista fyysistä kremppaa mutta elintavat ovat epäterveelliset, on ehdotettu työpaikanvaihtoa jne mutta mihinkään muutokseen ei ole valmis eikä halukas.



Miten tälläistä ihmistä kannattaa käsitellä? Vai ollako vaan olematta yhteyksissä aktiivisesti ja kuunnella sitten satunnaisesti valitusta siitä ettei olla oltu yhteydessä?