Lue keskustelun säännöt.
Hitto, unohdin syödä..
03.10.2011 |
vaihteeks.
Tänään oli ohjelmassa pari pikku sisustusprojektia ja puutarhahommia. Uppouduin hommaan sit siihen malliin, että kävin vaan välillä ruokkimassa tenavat, tungin itse suuhun ehkä jonkun voikkarinpuolikkaan tai palan nakkia...
Mun ikäänkuin piti syödä "ihan kohta", mut en sit näköjään. Muistin just. Iltakin meni leffan ja sipsin+dipin parissa = Eipä tullut nälkä...
Näillä kiloilla ei ois yhtään vara laihtua ja jos en syö kunnolla, en jaksa tehdä mitään ja olo on ihan naatti - seuraavana päivänä. Blah...
Miksi hitossa mun ei tuu kunnolla nälkä? Liian pitkään, jos olen syömättä tulee kyllä maha kipeäksi ja alkaa ikäänkuin närästää, mutta hyvin harvoin mulla nykyään sellainen rehellinen nälkä ja mahan murina iskee.
Sit kun syön ja etenkin jos ruoka on hyvää (ja mielellään vielä jonkun muun kuin mun tekemää ;)) syön ihan isojakin annoksia. Kokoisekseni siis. Mut mun tarvii suunnilleen kello kaulassa ihan arjessa kulkea, että syön sit kans. Useimmiten onneksi syön lasten kanssa samaan aikaan, mutta heti se meinaa unohtua, jos en syö..
Kommentit (4)
niin mulla on erityislapsi jolla on hyvin vähäinen näläntunne. Keskittymisvaikeutta, ylivilkkautta, dyspraksia, hypotoniaa, vaikeutta siirtymätilanteissa ja vireystilan muutoksissa, oppimisvaikeuksia... Myös pissahädäntunne on hänellä miltei olematon. Joskus se saattaa syödä paljonkin ja isoja annoksia, mutta yleensä sitä ei haittaa vaikka olisi koko aamupäivänkin syömättä. Tai sitten syö lusikallisen ja sanoo ettei jaksa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana olin aina nälkäinen :P. Paino tosin silti liki alipainon puolella, lasten saamisen jälkeen hupsahti sinne alipainon puolelle. Pari vuotta olen taas koittanut keräillä painoa takas ja melkein lähtöpainossa jälleen, mutta tää nyt meinaa vähän tökkiä, jos ei muista syödä...
Pelkään ihan tolkuttomasti, että rupean taas laihtumaan... Näytin vielä vuosi sitten jokseenkin kaamealta, eikä näky peilissä oikein vieläkään miellytä. Tissitkin katosivat johonkin :( Jos niitä nyt ei paljon ollut ennenkään ja oon ihan tasapaksu tikku... ei hyvä.
Eli ei vain tule nälkä. Saatan juosta 30 tuntia ympäriinsä ja ensimmäinen nälän merkki on pyörtyminen. Olen useaan otteeseen julkisellakin paikalla pyörtynyt liian alhaisen verensokerin vuoksi. Minullakin nälän tunne on enemmänkin sellaista närästävää kipua vatsassa. Sitten kun huomaan, että pitäisi syödä jotain, on olo jo niin huono, että en vain saa mitään ruokaa kurkusta alas. Painoni on melko alhainen, olen 175 cm pitkä ja painan noin 50 kiloa. Mistään varsinaisesta syömishäiriöstä ei ole kyse, koska silloin kun syön, syön kunnolla ja suuria annoksia. Ongelma on siis siinä, että en koskaan huomaa olevani nälkäinen ja sen vuoksi unohdan syödä.
Vasta lasten myötä kun arkeen ilmestyi perheen säännöllinen ateriarytmi minäkin aloin syödä säännöllisesti ja järkevästi. Sitä ennen se tosiaan usein unohtui jos oli jotain mutta tekemistä. Ja stressiin reagoin vielä lisäksi täydellisellä ruokahalun menetyksellä. Joten ihmekö tuo että olin alipainoinen aina, painoindeksi yleensä n. 17.5. Karkkia sitten söinkin päivittäin. Tosi terveellistä.
Nykyisin minua vähän hirvittää ja kaduttaa toi kaikki - pelkään lähinnä aiheuttaneeni itselleni korjaamatonta vahinkoa huonoruokaisessa lapsuudessani ja nuoruudessani. Osteoporoosiriski hirvittää ihan erityisesti. Epäilen myös, että huonoruokaisuuteni myös vaikutti henkiseen hyvinvointiini (mm. sokerin ja ahdistuskohtausteni yhteys aukesi mulle vasta myöhemmällä iällä), ja harmittaa jälkeenpäin että sairastelinkin niin paljon, kun vastustuskyky oli niin alhainen.
No mutta toivottavasti sulla on järkeävmpi ote! Itse olen juuri nyt terve ja hyvässä kunnossa, BMI 19-20 ja syön monipuolisesti ja hyvin. Mutta oli siihen opetteleminen.