Rehellisesti, jaksatteko huolehtia 15 lapsesta?

ja lapsi tuo leivän tullessaan...

hyvin palkitsevaa. Saa tuntea itsesnä tarpeelliseksi. On hauskaa laittaa ruokaa isolle porukalle!



Ei sen tarvi aina olal oma perhe, se voi ola muunkin lainen porukka. Sijaisperhetyötä, ystävien kutsumista koolle jne

Mutta mähän en jaksa huolehtia edes yhdestä. Vihaan huolehtimista. Mulla on viisi lasta ja me tasa-arvoisina jaetaan talon työt. Viittätoista en kyllä haluaisi koska olen erakkoluonne enkä kestä niin paljon väkeä.

Minä haluan olla aina välillä isommassa porukassa ja kokea läheisyyttä. Mutta haluan myös aikaa ihan itselleni.

mulla nyt neljä ja enempää en tee ja en oo vl-äiti.

Mutta ihmettelen, eivätkö ihmiset tajua, että eivät ne kaikki 15 lasta ole yhtä aikaa pieniä. Jos perheessä on 15 lasta, niin todennäköisesti osa heistä on jo täysi-ikäisiä siinä vaiheessa, kun nuorimmat syntyvät.



Ainakaan minusta kouluikäisten (ja sitä vanhempien) lasten hoitaminen ei ole erityisen työlästä. Uskon, että olisin hyvinkin jaksanut 15 lapsen kanssa, jos en olisi halunnut olla täysillä mukana työelämässä.

Lapset oppivat kantamana vastuuta ja huolehtimaan. Taloustöitä ja kodista huolehtimista.

jos ikäeroa on n. tai vajaa vuosi niin onhan se paljon rankempaa kuin, jos lapsia on parin kolmen vuoden välein. Minulla ei ole viittätoista lasta vaan vasta kuusi, mutta esikoinen on jo täysi-ikäinen ja kuopus pari vuotias. Hyvin olen jaksanut. Lapsiani olen imettänyt yli vuoden, ja siitä huolimatta/sen takia meillä on tyypillisin ikäero kolmisen vuotta...en tiedä onko vaikuttanut asiaan vai onko minulla elefantin geenejä enkä tule heti uudestaan "kiimaan" ;-D

Neljä on ja olen niistäkin aivan täysin lopussa. Äskettäin pelästyin, että olisin ollut sterilisaatiosta huolimatta raskaana. Mietin miten olisin napsahtanut aivan täysin hulluksi ja mut olisi saanut viedä pikaisesti mielenterveyslaitokseen, jos olisi pakko pitää viideskin. Ja miten hemmetin väärin olisi muille lapsilleni, jos meille olis tullut taas uusi lapsi. Nytkin tuntuu jo hirveän pahalta, jos täytyy tarjota lapsille "äiti ei nyt ehdi" -korttia. Koko ajan on kädet täynnä hommia, eikä yksikään lapsi saa tarpeeksi äiti-aikaa. Aivan turha tulla väittämään, että jollain on lapsia 0v 3v 5v 6v 8v ja 10v ja kaikki saa olla ihanan paljon äidin kanssa ja tehdä äidin kanssa kaikenlaista ilman häiriöitä. Joo-o. Millois se äiti pyykkää ne 3 koneellista, tekee ruokaa 3h päivässä, siivoaa, imettää, pesee kakkapeput, selvittää riidat, nukuttaa muksuja, jne... Eihän tuommoinen ole kuin hullu työjuhta. Tai niin. Sitten on näitä jotka pukkaa koko porukan pihalle keskenään aamulla (ja pienet juoksee tiellä tai rääkyy yksin jossain kuraojassa, kun se Eveliina 8v ei muista katsoa perään) ja sisälle saa tulla illalla. Välillä voi käydä ne makkarakeitot syömässä, jotka äiti on tehnyt armeijan kattilalla.

ja tästä syytettiin 12-vuotiasta koska taaperon piti olla hänen vahdittavanaan (parin leikki-ikäisen ohella) äidin kauppareissun ajan.

Oikeasti tekisi mieli tehdä lastensuojeluilmoitus. 12-vuotias on itsekin vielä lapsi, eikä hänen mitenkään kuuluisi kantaa syyllisyyttä tapahtuneesta.

Siinä menee noin 5 minuuttia, kun pyykit panee koneeseen ja koneen päälle. Miten ihmeessä 6-lapsisen perheen ruuanlaittoon voi mennä 3 tuntia päivässä? Ei kai sitä tarvitse joka päivä väsätä ranskalaisen keittiön mukaista Gourmet-ruokaa?



Ja normaalisti perheessä on myös isä, joka osallistuu täysipainoisesti kodinhoitoon.

jos lapsia on viisitoista, ei todellakaan. On ihan ok mielestäni, että sisarukset hoitaa pienempiään ja kotitöitä. Niinhän on ollut maailman sivu, mutta kyllä jokainen lapsi tarvitsisi vastapainoksi myös vanhempien jakamatonta huomiota.



Itselläni on kolme lasta, joiden kanssa olen yksin ja sydäntäni särkee kun aikani ei riitä heille yksilöllisesti kuin ani harvoin.

Mutta sitä olen ajatellut, että pitää olla helpot raskaudet. Viisitoista vuotta yrjöämistä, kiitos ei.



Mulla on kolme lasta ja olen kärsinyt raskausajat migreenistä ja pahoinvoinnista, sairaalassakin maannut. Kyllä olisi täysin kohtuutonta olemassaoleville lapsille jos äiti olisi kaikki raskausajat poissa täysin pelistä. Omasta mielestäni meillä ainakin esikoinen on ollut turhan kovilla varsinkin kuopuksen raskauden vuoksi. Samoin rankkaa miehellekin.

mutta pyykki täytyy myös laittaa narulle ja kaappeihin. Niin ja se isä on muuten töissä 8-19 ja parina iltana vielä harrastuksissa.

Siinä menee noin 5 minuuttia, kun pyykit panee koneeseen ja koneen päälle. Miten ihmeessä 6-lapsisen perheen ruuanlaittoon voi mennä 3 tuntia päivässä? Ei kai sitä tarvitse joka päivä väsätä ranskalaisen keittiön mukaista Gourmet-ruokaa?

Ja normaalisti perheessä on myös isä, joka osallistuu täysipainoisesti kodinhoitoon.

Erakkoluonteella ei ole viittä lasta +mies.Mulla on yksi lapsi koska olen erakkoluonne enkä siedä ihmisten jatkuvaa läheisyyttä.

Vai miksi niistä isommista pitää erityisemmin huolehtia?



Meille tulee viides lapsi eikä niistä enää kuin kolme ole semmoisia joita huolehtii.

Isommat lisänä auttaa pienempien kanssa ja pienemmät tekee myös itse. Eikä tämä johdu siitä ettei pysty itse auttamaan; tottakai on autettava kaikkia lapsia jossain mutta eri asia on hoitaa taaperoa kuin ap.n kertomassa 15 lapsen perheessä; isoin on teini? Samoin pari.neljä seuraavaa on ainakin lopettelemassa ala-astetta?



Minun vanhin lapsi on vasta aloittanut koulussa mutta melko itsenäinen ja pienemmätkin oppii siinä katsellessa isojen toimia.



Jos joku passaa lapsiaan joka käänteessä niin ei mikään ihme jos ei jaksaisi. Te varmaan silitätte miehenne sukatkin?

Se vertaistuki on vain oikeasti aika onnetonta. Ei niissä illoissa oikeasti mennä syvemmälle asioihin, eikä niissä uskalla todellisia tunteitaan kertoa. Hymistellään vain. Ja apua on aika turha keneltäkään pyytää, ei sitä ole kellään antaa, hyvä kun omansa jaksavat hoitaa. Yhteisöllisyys ja vertaistuki on siis vain sananhelinää, kuulostaa kivalta, mutta ei siitä apua ole. Lopultakin olet yksin, sekä ajatuksinesi että lapsinesi.

Paremminkin se alistaa ihmistä, se ry:n "vertaistuki". hyvä kirjoitus tästä:

http://freepathways.wordpress.com/2012/02/16/hintsala-manner/

Saahan sitä tuntea väsymystä, uskovainenkin äiti...ei mekään olla yliäitejä ja yli-ihmisiä. Kaikkihan joskus uupuu ja saakin uupua, mutta silloin saa myös pyytää apua.



Minusta meille vertaistuki on aivan todella tärkeää. Usein kokoonnumme sisariltoihin jakamaan olojamme iloineen ja suruineen. Ethän sinäkään jätä niitä väliin vaikka väsyttisi sillä hetki vain naisten kesken virkistää ihmeesti...



En voi yleistää tätä kaikkien vl-äitien kohdalla, mutta itseäni on auttanut paljon se etten yhdy jokaiseen risaukseen ja vempeleeseen joka lapselle pitäisi hankkia vaan pyrin ennemminkin antamaan aikaa ja rakkautta. Vaikkakaan en laatuaikaa - inhoan tuota sanaa. Vaan sitä tuiki tavallista samanlaistakin arkea päivästä toiseen. joka ei tarkoita aamusta iltaan neljän seinän sisällä oloa. Vaan ulkoilua, askartelua ja muuta tavallista touhaamista. Sen olen huomannut olevan lapsille tärkeää.



...mutta muistathan sinäkin välillä hoitaa myös itseäsi? ja antaa itsellesi aikaa... voithan pyytää apua kotihommiin. 5 lapsen kanssa niitäkin on jo paljon - sen ymmärtää jokainen! Voimia sinulle...



-aika sekava vastaus, toivottavasti sait jotain.

Ei en ole vl, mutta monesta asiasta ajattelen vähän saman suuntaisesti.

Itse en tohdi muuta apua pyytää kuin mieheltäni. Hän kyllä auttaakin mukisematta.



Itse koen niin vaikeaksi ajatellakaan ehkäisyä tai estää lapsien tuloa. Olen myös kokenut 2 keskenmenoa. En ehkä ajattele samoin kuin lestadiolaiset, mutta mielestäni ei niitä lapsia tulisi, jos ei olisi Jumalan tarkoitus.



Ehkä tämän viidennen synnytys jätti minulle traumoja ja sekin sitten väsyttää edes ajattelemaan uusia.



Itse olen kotona lasten kanssa, niin kerkeämme askartelemaan ym. tekemään päivittäin.

Ehkä stressaa, kun täälläpäin ei ole muita pienten lasten äitejä lainkaan. Lestadiolaisia kyllä on noin 10 kilometrin päässä, mutta en tunne heistä ketään. Aika yksinäistä elämää tämä on, kun on lapsia ja koktona heidän kanssa.

Kyllä tuossa väkisinkin täytyisi isompien toimia ihan täysipainoisesti pienempiensä hoitajina ja kasvattajina, halusivat sitä tai eivät. Eikä sellainen ole mun mielestä oikein, vanhempien tehtävä on kasvattaa ja hoitaa ne lapset, jotka ovat maailmaan saattaneetkin.

Ei siitä voi laittaa lasten isompia sisaruksia vastuuseen. Jokaisella lapsella täytyy olla oikeus omaan lapsuuteensa ja omaan vapauteensa.

Ei se tollaisessa voi toteutua, paitsi tietysti jos on niin paljon rahaa että pystyy palkkaamaan lastenhoitajan äidille avuksi.

Lapset oppivat kantamana vastuuta ja huolehtimaan. Taloustöitä ja kodista huolehtimista.