Rehellisesti, jaksatteko huolehtia 15 lapsesta?

olla lapsi ja sa aääidin huomiota ja aikaa?

Minä nuorempana kuvittelin haluavani ison perheen ja olevani oikein hyvä äiti niille kymmenelle pienelle pellavapäälle. Totuus tuli olemaan toinen. Mulla ei ole kuin kaksi lasta, mutta välillä on silti ollut niin vaikeaa että just ja just on selvitty. Ja nyt meille ei tule uutta vauvaa ainakaan ihan hetkeen.



Musta on pienempi paha ehkäistä kuin synnyttää lisää lapsia joita sitten kohtelisin väkivaltaisesti kun ei vain pää kestäisi sitä elämää. Uskon että Jumalakin tämän ymmärtää.



Ja toisekseen tuo avun pyytäminen... tietysti on kaikilla oikeus pyytää apua, mutta on eri asia saako sitä silti ja saako tarpeeksi. Ei ole itsestäänselvyys että sitä apua tulee.

Miksi uskovaisuus osoitetaan hankkimalla jättimäärä jälkeläisiä?



En ymmärrä.

mutta lapsilla, oli niitä 1 tai 21, on myös isä. Hän ei ole äidin apulainen, vaan lasten toinen vanhempi.

Monilla on myös sellaiset sosiaaliset suhteet, että lastenhoitoapua voidaan vaihtaa. Eli tuskin kaikki isoissakaan perheissä on pelkästään äidin ja mahdollisesti vanhempien lasten varassa. Tai tosi ikävää jos on.

Ei niissä illoissa oikeasti mennä syvemmälle asioihin, eikä niissä uskalla todellisia tunteitaan kertoa. Hymistellään vain. Ja apua on aika turha keneltäkään pyytää, ei sitä ole kellään antaa, hyvä kun omansa jaksavat hoitaa. Yhteisöllisyys ja vertaistuki on siis vain sananhelinää, kuulostaa kivalta, mutta ei siitä apua ole. Lopultakin olet yksin, sekä ajatuksinesi että lapsinesi.

Miksi roikkua mukana, jos ei kuitenkaan halua uskoa niin kuin Raamattu opettaa.. Itse viidettä viimeisillään odottavana olen monesti ajatellut, että monelle lapsiasia on vaikea. Mulle se ei oo ollu, mä nään, että Jumala on viisaampi suunnittelemaan, ku minä ite.

itseäni harmittaa kovasti ison perheen lasten puolesta juuri se, että isommat sisarukset joutuvat ottamaan kohtuuttomasti vastuuta pienempien sisarusten perään katsomisesta ja hoitamisesta. Kohtuullisessa määrin sitä voi vaatia isommilta lapsilta olipa kyseessä iso tai pieni perhe, mutta lähes poikkeuksetta vl-perheissä vanhemmat sysäävät aivan liikaa vastuuta isoimmille lapsilleen, kun omat rahkeet ei riitä jälkikasvustaan huolehtimiseen. yksillöllisestä huomiosta on ison perheen lasten turha edes haaveilla, hädin tuskin perustarpeet tulevat tyydytetyiksi.

Mutta mähän en jaksa huolehtia edes yhdestä. Vihaan huolehtimista. Mulla on viisi lasta ja me tasa-arvoisina jaetaan talon työt. Viittätoista en kyllä haluaisi koska olen erakkoluonne enkä kestä niin paljon väkeä.

Ei lapsi ole uskovaiselle ongelma Miksi roikkua mukana, jos ei kuitenkaan halua uskoa niin kuin Raamattu opettaa.. Itse viidettä viimeisillään odottavana olen monesti ajatellut, että monelle lapsiasia on vaikea. Mulle se ei oo ollu, mä nään, että Jumala on viisaampi suunnittelemaan, ku minä ite.

t. uupunut uskova äiti

Hoidan 4 vierasta lasta ja koulujen lomilla meillä on n. 10 vierasta lasta/nuorta.

Nautin siitä, että koko ajan on jotain puuhasteltavaa (suurin osa ajasta menee keittiössä).

Syömme 5 kertaa päivässä ja teen kaiken itse.

Kaikki eivät ole pieniä lapsia lapsia niin minä ainakin jaksan hyvin.

se vanha viisaus että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa

Eikö lapsi tarvitse kaikenikäisenä vanhempiaan. huolenpito on muutakin kuin käytännön ruoka ja vaate huoltoa.

perheen äideistä nauttii siitä kun saa viettää suurimman osan ajasta keittiössä.

Me naapurit sitten näemme, mitä niille lapsille tapahtuu kun äiti nauttii suurperheen roolista tehden isolla kattialla ruokaa ja hymistellen.

5 vuotias hoitaa pihalla 3 ja 2 vuotiaita sisaruksiaan. naapurit noukkii niitä keskeltä tietä ja 8v on jo täydessä vastuussa pikkuvauvasta sillä aikaa kun äiti viettää suurimman osan päivää keittiössä nauttien suurperheestään.

Neljä on ja olen niistäkin aivan täysin lopussa. Äskettäin pelästyin, että olisin ollut sterilisaatiosta huolimatta raskaana. Mietin miten olisin napsahtanut aivan täysin hulluksi ja mut olisi saanut viedä pikaisesti mielenterveyslaitokseen, jos olisi pakko pitää viideskin. Ja miten hemmetin väärin olisi muille lapsilleni, jos meille olis tullut taas uusi lapsi. Nytkin tuntuu jo hirveän pahalta, jos täytyy tarjota lapsille "äiti ei nyt ehdi" -korttia. Koko ajan on kädet täynnä hommia, eikä yksikään lapsi saa tarpeeksi äiti-aikaa. Aivan turha tulla väittämään, että jollain on lapsia 0v 3v 5v 6v 8v ja 10v ja kaikki saa olla ihanan paljon äidin kanssa ja tehdä äidin kanssa kaikenlaista ilman häiriöitä. Joo-o. Millois se äiti pyykkää ne 3 koneellista, tekee ruokaa 3h päivässä, siivoaa, imettää, pesee kakkapeput, selvittää riidat, nukuttaa muksuja, jne... Eihän tuommoinen ole kuin hullu työjuhta. Tai niin. Sitten on näitä jotka pukkaa koko porukan pihalle keskenään aamulla (ja pienet juoksee tiellä tai rääkyy yksin jossain kuraojassa, kun se Eveliina 8v ei muista katsoa perään) ja sisälle saa tulla illalla. Välillä voi käydä ne makkarakeitot syömässä, jotka äiti on tehnyt armeijan kattilalla.

kaipaa vanhempien huomiota. Surullista jos koulun aloittava on jo huomionsa saanut ja joutuu olemaan itsenäinen.

Näitä itsenäisiä, surullisia lapsia näkee aina meidänkin luona kylässä kun kotona heille ei ole kenelläkään aikaa. Meillä ei tosiaan ole kuin 4 lasta ja aikaa on onneksi sitten näille itsenäisille ekaluokkalaisille kuin niille surullisen yksinäisille murkuillekin.

Vai miksi niistä isommista pitää erityisemmin huolehtia? Meille tulee viides lapsi eikä niistä enää kuin kolme ole semmoisia joita huolehtii. Isommat lisänä auttaa pienempien kanssa ja pienemmät tekee myös itse. Eikä tämä johdu siitä ettei pysty itse auttamaan; tottakai on autettava kaikkia lapsia jossain mutta eri asia on hoitaa taaperoa kuin ap.n kertomassa 15 lapsen perheessä; isoin on teini? Samoin pari.neljä seuraavaa on ainakin lopettelemassa ala-astetta? Minun vanhin lapsi on vasta aloittanut koulussa mutta melko itsenäinen ja pienemmätkin oppii siinä katsellessa isojen toimia. Jos joku passaa lapsiaan joka käänteessä niin ei mikään ihme jos ei jaksaisi. Te varmaan silitätte miehenne sukatkin?

Hoidan 4 vierasta lasta ja koulujen lomilla meillä on n. 10 vierasta lasta/nuorta. Nautin siitä, että koko ajan on jotain puuhasteltavaa (suurin osa ajasta menee keittiössä). Syömme 5 kertaa päivässä ja teen kaiken itse. Kaikki eivät ole pieniä lapsia lapsia niin minä ainakin jaksan hyvin.

ja musta on ihanaa kun meillä pyörii porukkaa ja voi kattaa useammalle. Mutta jos joka päivä suurin osa elämästäni tapahtuisi keittiössä, tuntisin elämäni menevän hukkaan. Mut hyvä et jotkut tykkää, on kullanarvoista lapsille. Mä en usko et kukaan pystyy hoitamaan 15 lasta hyvin. Jokainen lapsi tarvitsee oikeesti aikuisen henkilökohtaista läsnäoloa voidakseen kasvaa tasapainoiseksi itsekseen. Sisarukset ei voi aikuisen hommaa hoitaa. Ennen kun ajateltiin et siinä ne sivussa kaikki pyörii, ei ymmärretty lapsen tarpeita- eikä siinä sivussa niin pyöritty, huonosti voi moni silloin kasvanut. En muutenkaan ymmärrä yhtään, että lapsia hankitaan niin valtavasti- se myös kuormittaa maapalloa- jos kaikki hankkis sen 10 lasta, tästä maailmasta ei jäisi mitään jäljelle. Toivon sydämestäni että te joilla lapsia on niin valtavasti, ymmärrätte myös oikeasti kuunnella ja kohdata heitä.

Vai miksi niistä isommista pitää erityisemmin huolehtia? Meille tulee viides lapsi eikä niistä enää kuin kolme ole semmoisia joita huolehtii. Isommat lisänä auttaa pienempien kanssa ja pienemmät tekee myös itse. Eikä tämä johdu siitä ettei pysty itse auttamaan; tottakai on autettava kaikkia lapsia jossain mutta eri asia on hoitaa taaperoa kuin ap.n kertomassa 15 lapsen perheessä; isoin on teini? Samoin pari.neljä seuraavaa on ainakin lopettelemassa ala-astetta? Minun vanhin lapsi on vasta aloittanut koulussa mutta melko itsenäinen ja pienemmätkin oppii siinä katsellessa isojen toimia. Jos joku passaa lapsiaan joka käänteessä niin ei mikään ihme jos ei jaksaisi. Te varmaan silitätte miehenne sukatkin?

mun lapset on kaikki koulussa, en todellakaan heitä passaa, osallistuvat kotitöihin ja ovat reippaita. MUTTA heillä on joka päivä läksyjä joissa toivovat vanhempien huomiota (eli KIINNOSTUSTA!) sekä sydämellään yhtä ja toista joista haluavat jutella. Lisäksi he haluavat kärpertyä kainaloon, saada rapsutusta yms. Ja tuntuu ettei kaikkea tätä ehdi antaa kuin puolet heidän tarpeestaan. Laiminlyö toki omien lasteni hoivan ja kiinnostuksen tarve, minä en sitä halua tehdä, lapseni eivät ole vammaisia vaan tavallisia lapsia tavallisine tarpeineen. Enkä todellakaan usko että 15 lapsen vanhemmat pystyvät vastaamaan heidän lastensa vastaaviin tarpeisiin. Tai ehkä sitten lapsilla karisee turhat tarpeet pois kun on pilvin pimein porukkaa...?

Miksi uskovaisuus osoitetaan hankkimalla jättimäärä jälkeläisiä? En ymmärrä.

Tästä syystä

http://freepathways.wordpress.com/2011/11/13/naiset-ehkaisevat-salaa/