Koirien käyttäytymisestä ja astumisyrityksistä kysymys

kyllä yhtään alistuvaa sorttia se narttu. Aluksi kun tuli puistoon niin runttasi urokseni ketoon, eikä näyttänyt yhdellekään koiralle mitään alistumisen merkkejä, mutta kohta antoi siis jo astua. Nartun omistaja ei tehnyt itse mitään, vaan huuteli vihaisena kauempaa minulle (ja olin siis jo menossa ottamaan koiraani pois, nartun omistaja ei liikahtanutkaan)

AP

Mitenkäs sitten kun koirapuistossa urokseni meni erään nartun luokse, kiipesi selkään ja yritti astua? Narttu salli tämän, ja sen omistaja veti kamalat hernarit nenäänsä vaikka menin heti ottamaan koirani pois. Jos on juoksut ei pitäisi tuoda koiraa koirapuistoon, ja jos ei ole juoksuja niin nartun ei pitäisi antaa uroksen astua.

seurakoiriksi, että nartut eivät osaa välttämättä torjua dominoivaa urosta. Osansa voi olla myös alistavalla kasvatuksella.

Yksi syy nartun astumishalukkuuteen ilman tärppipäiviä voi olla, että kiima on itse asiassa jo alkanut ilman, että omistaja on sitä huomannut. Kaikki nartut eivät kiimaile selvästi tai samalla tavoin joka kerta.

sitten kun koirapuistossa urokseni meni erään nartun luokse, kiipesi selkään ja yritti astua? Narttu salli tämän, ja sen omistaja veti kamalat hernarit nenäänsä vaikka menin heti ottamaan koirani pois. Jos on juoksut ei pitäisi tuoda koiraa koirapuistoon, ja jos ei ole juoksuja niin nartun ei pitäisi antaa uroksen astua.

eli on vallan käytön väline. Mulla esim kaksi narttukoiraa joista toinen nylkyttää toista päivät pääksytysten ja toinen antaa astua.



Juoksuinen narttu kyllä antaa usein astua vaikkei olisi tärppipäivätkään, mutta tällöin kyllä huomaa että kyse on nimenomaan paritteluhalusta eikä alistettavana olosta, narttu kääntää häntänsä sivuun ja on erilaisessa asennossa.

eli on vallan käytön väline. Mulla esim kaksi narttukoiraa joista toinen nylkyttää toista päivät pääksytysten ja toinen antaa astua.

Juoksuinen narttu kyllä antaa usein astua vaikkei olisi tärppipäivätkään, mutta tällöin kyllä huomaa että kyse on nimenomaan paritteluhalusta eikä alistettavana olosta, narttu kääntää häntänsä sivuun ja on erilaisessa asennossa.

eli on vallan käytön väline. Mulla esim kaksi narttukoiraa joista toinen nylkyttää toista päivät pääksytysten ja toinen antaa astua.

Juoksuinen narttu kyllä antaa usein astua vaikkei olisi tärppipäivätkään, mutta tällöin kyllä huomaa että kyse on nimenomaan paritteluhalusta eikä alistettavana olosta, narttu kääntää häntänsä sivuun ja on erilaisessa asennossa.

Kyllä se koira osaa sanoa jos ei halua että toinen nylkyttää. Mulla siis nylkyttäjänä pentu ja nylkytettävänä tätä puolet isompi aikuinen, joka ei ymmärrä koko asiaa, vaan syö esim luuta kun toinen nylkkää. Ei näytä niitä häiritsevän, eikä se lopu kun sekunniksi jos kiellän. Kyllä se iän myötä lopettaa.

Mitenkäs sitten kun koirapuistossa urokseni meni erään nartun luokse, kiipesi selkään ja yritti astua? Narttu salli tämän, ja sen omistaja veti kamalat hernarit nenäänsä vaikka menin heti ottamaan koirani pois. Jos on juoksut ei pitäisi tuoda koiraa koirapuistoon, ja jos ei ole juoksuja niin nartun ei pitäisi antaa uroksen astua.

seurakoiriksi, että nartut eivät osaa välttämättä torjua dominoivaa urosta. Osansa voi olla myös alistavalla kasvatuksella.

Yksi syy nartun astumishalukkuuteen ilman tärppipäiviä voi olla, että kiima on itse asiassa jo alkanut ilman, että omistaja on sitä huomannut. Kaikki nartut eivät kiimaile selvästi tai samalla tavoin joka kerta.

eli on vallan käytön väline. Mulla esim kaksi narttukoiraa joista toinen nylkyttää toista päivät pääksytysten ja toinen antaa astua.

Juoksuinen narttu kyllä antaa usein astua vaikkei olisi tärppipäivätkään, mutta tällöin kyllä huomaa että kyse on nimenomaan paritteluhalusta eikä alistettavana olosta, narttu kääntää häntänsä sivuun ja on erilaisessa asennossa.

Kyllä se koira osaa sanoa jos ei halua että toinen nylkyttää. Mulla siis nylkyttäjänä pentu ja nylkytettävänä tätä puolet isompi aikuinen, joka ei ymmärrä koko asiaa, vaan syö esim luuta kun toinen nylkkää. Ei näytä niitä häiritsevän, eikä se lopu kun sekunniksi jos kiellän. Kyllä se iän myötä lopettaa.

Se onkin vallan käytön väline. Sulla ei ole auktoriteettia ja kiellät ilmeisenkin väärällä tavalla.

Sun pitää tehdä se näin: Kävelet vaan nylkyttävää koiraa päin, tönäät sen pois ja poistat sen nylkyttämästä, käyttämällä omaa kroppaasi siinä. Eikä tarvitse sanoa yhtäkään sanaa.

Voi olla että se ei usko heti, mutta ajat sen kropallasi pois tilanteesta ja saarrat sen pois.

Sen jälkeen kiellät vaan ei- sanallisesti.

Opettamalla käsimerkein. Ottamalla katsekontaktin.

Kun saat hyvän yhteyden koiraan, koira tajuaa taatusti mitä tarkoitat.

antaako se uroksen yrittää astua, vaikka ei olisi tärppipäivät. Yleensä ne yritykset ei silloin onnistu, narttu lopulta ärähtää. Jos nartulla ei ole juoksua, niin ärähdys selkään yrittävälle urokselle on melko räihäkkä. Uros saa tosiaan tietää olevansa typerys ja moukka.



Samaa sukupuolta olevat voivat myös nylkyttää toisiaan, ja se on alistamista.



Mulla on yksi narttu, joka ei välttämättä antaisi astua, vaikka olisi parhaat päivät, jos sulhanen ei miellytä. Siitä on jouduttu pitämään pannasta kiinni, että sen saa laitettua samanrotuisella kantavaksi. (Avunanto raiskaukseen...?) Kerran se karkasi. Parin tunnin retkeilyn jälkeen istuttiin sitten kotiportailla oven avausta odottelemassa. Tuloksena oli luppakorvaiset pennut, sulhanen ajokoira.

eli on vallan käytön väline. Mulla esim kaksi narttukoiraa joista toinen nylkyttää toista päivät pääksytysten ja toinen antaa astua.

Juoksuinen narttu kyllä antaa usein astua vaikkei olisi tärppipäivätkään, mutta tällöin kyllä huomaa että kyse on nimenomaan paritteluhalusta eikä alistettavana olosta, narttu kääntää häntänsä sivuun ja on erilaisessa asennossa.

Kyllä se koira osaa sanoa jos ei halua että toinen nylkyttää. Mulla siis nylkyttäjänä pentu ja nylkytettävänä tätä puolet isompi aikuinen, joka ei ymmärrä koko asiaa, vaan syö esim luuta kun toinen nylkkää. Ei näytä niitä häiritsevän, eikä se lopu kun sekunniksi jos kiellän. Kyllä se iän myötä lopettaa.

Se onkin vallan käytön väline. Sulla ei ole auktoriteettia ja kiellät ilmeisenkin väärällä tavalla.

Sun pitää tehdä se näin: Kävelet vaan nylkyttävää koiraa päin, tönäät sen pois ja poistat sen nylkyttämästä, käyttämällä omaa kroppaasi siinä. Eikä tarvitse sanoa yhtäkään sanaa.

Voi olla että se ei usko heti, mutta ajat sen kropallasi pois tilanteesta ja saarrat sen pois.

Sen jälkeen kiellät vaan ei- sanallisesti.

Opettamalla käsimerkein. Ottamalla katsekontaktin.

Kun saat hyvän yhteyden koiraan, koira tajuaa taatusti mitä tarkoitat.

MIKSI se pitäisi estää? Jos se ei kumpaakaan koiraa häiritse, eikä minua? Koirilla saa ja pitää olla oma arvoasteikkonsa, ja tavat selvittää se. Niin kauan kun koirat eivät tappele vaarallisesti ja saavat syödäkseen (eli toinen ei esim. estä toista syömästä). Pelkkä nylkytys on pelkkää nylkytystä ja nylkytelköön mun puolesta jos se ei nylkytettävää häiritse, ja jos häiritsee niin se osaa varmaan itse ilmaista sen.

aina koiran koko/rotu. Kun oma "jättikoirani" (narttu) oli pentu ja jo silloin tietty iso, useat urokset yrittivät astua pentua. Omistajat eivät käsittäneet, ettei pentu osaa puolustautua ja talvella tilnanne meni siihen, että koirapuistossa polonen istui koko ajan kun aina joku oli nousemassa selkään ja toinen pelkäsi. Ja pissatulehduksia oli tietty jatkuvasti kun lumessa istui puistoilun ajan. Kun urosten omistajille kävi mainitsemassa, olivat poikkeuksetta sitä mieltä, että kyllä se oppii pitämään puolensa ja mitä siitä nyt on haittaa että meidän rekku nylkyttää pentua tauotta niin että pennun selkä ja pää on aivan räässä ja ties missä...

menenkin ottamaan koirani aina pois, jos toinen näyttää siltä ettei osaa laittaa vastaan tai koirani vastaanpanemisesta huolimatta jatkaa astumista pidempään tai yrittää uudelleen.

Edelleen vaan ihmettyttää se narttu joka antoi astua ja sen omistaja joka veti herneet nenäänsä siitä. Kai sitä pitäisi tietää kun koirapuistoon tulee, että ei ne koirat aina siellä vaan paikallaan seiso. Ja kun kuitenkin menin ottamaan koiran heti pois...



AP

monikaan ei tosiaan tiedä, että jos samassa perheessä on useampi koira, ihminen ei voi kohdella niitä myöskään täysin tasapuolisesti. Niillä on oma arvoasteikkonsa, ja ne myöskin selvittävät sen keskenään. Ts. toinen alistaa toista jne.

Jos koiria kohtelisi täysin tasapuolisesti, lisäisi se riskiä siihen, että koirille tulisi hankalia ja jopa vaarallisia taisteluita keskenään omista asemistaan.

Samassa laumassa eli taloudessa elävien koirien vallankäyttöastuminen on mun mielestäni koirien asia. Ne hoitavat omilla eleillään niin paljon sellaisia sosiaalisia vivahteita, ettei me ihmiset pystytä sitä näkemään. Hyvä esimerkki on tämä keskustelu, missä moni luulee koiran nylkytyksen olevan vain seksuaalista.



Ihmisten nylkyttämiseen puuttuisin näpäkästi, mutta jos koirat pysyvät muuten tyytyväisenä sillä, että yksi alistaa toisen, niin miksei niiden voi antaa tehdä niin?



Oman narttuni emä nylkytti kaikki heillä kyläilevät aikuiset pentunsa mennen tullen, siis ne puolta isommat uroksetkin. Se oli matriarkka talossa ja muut tiesivät sen. Meidänkin melko topakka narttumme hyväksyi sen nurisematta, koska äiti on äiti.