Jonne aaron tapaus- tässä totuus suomalaisesta terveydenhoidosta !!

Työterveyslääkäri lähetti mut korkean crp:n ja vatsa-/selkäkipujen vuoksi ensiapuun. Siellä tehtiin vain gynekologinen tutkimus. Lääkäri väitti mulle, että mulla on klamydia (siis ilman mitään testejä), kovaan ääneen kailotti pitkin käytäviä ja kun sanoin vaan, että ei voi olla (minä ja poikaystäväni oltiin toistemme ensimmäisiä seksikumppaneita, syrjähyppyjä ei ollut), mutta en sen tarkemmin alkanut selittää, niin lääkäri vain ylimielisesti, että kylläpäs on, puolella nuorista naisista on (!!!). Todella asiatonta käytöstä. Kovassa kuumeessa makuutettiin koko päivä, sain sentään petipaikan, mutta juotavaa ei saanut tipan tippaa, kun tiedossa ei ollut, tuleeko leikkaus. Myöhemmin jouduin samaan ensiapuun uudelleen, ja infektio-osastolle sisään, kun vielä silloin ei tiedetty, mikä vaivaa. Syynä oli munuaistulehdus.

Suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä vaivaa suhteellisuudentajuttomuus. Kaikki kysellään pilkuntarkasti, ja kirjataan pilkuntarkasti niin, että kenelläkään toisella ei ole aikaa lukea niitä aikaisempien lääkärien kirjoittamia epikriisejä, vaan kyselevät itse taas kaikki alusta, pilkuntarkasti, ja kirjaavat taas itse kaiken ylös, pilkuntarkasti. Suomalainen terveydenhuolto paranisi huimasti seuraavilla muutoksilla:

- epikriisiin etulehti, johon ranskalaisin viivoin kirjataan todetut kroonisten sairauksien/vakavien sairauksien diagnoosit + päivämäärä, todennut lääkäri, sairaala/vast jossa todettu. Samalla paperilla myös lääkeaineallergiat yms. tärkeät tiedotettavat asiat. Samalle paperille myös perussairauksien peruslääkitykset.

- tietojärjestelmät ja tietokoneet, kuvantamisvälineet yms. sellaisiksi, että tiedot siirtyvät tarvittaessa automaattisesti eikä aikaa kulu työvälineiden kanssa tappeluun

- joku tolkku sen epikriisin kirjoittelun kanssa. Keskeiset tiedot lyhyesti ylös, pääpaino vastaanotolla tietokoneruudun tuijottamisesta potilaan kanssa keskusteluun ja tutkimiseen

- lääkärien asenne kohdalleen. Ei välttämättä ole perkeleestä, jos potilas on itse jotakin vähän googletellut ja kainosti kysyy, että voisikos kyseessä olla tämä. Tai jos on pidempiaikaisia sairauksia pitkään potenut potilas, niin hän kyllä itse tietää parhaiten olonsa ja oireensa, ja sitä pitää kunnioittaa.

- riittävästi puhelinneuvontapalveluita, niin jonot vastaanotoilla pienenisivät varmasti

- flunssa-aikana erillinen flunssaputki päivystykseenkin: yksi sairaanhoitaja (ja lääkäri) vain flunssapotilaiden nopeaa hoitoa varten, jotta flunssaiset eivät tuki koko päivystyksen/ensiavun toimintaa

- ihmisille varmuus siitä, että vastaanotolle pääsee tarvittaessa nopeastikin. Tällöin ovat valmiimpia kotona seurailemaan ei-kiireellisissä vaivoissa. Muuten käy niin, että lääkäriin mennään ihan varmuuden vuoksi, kun ei tiedä, saako sitä aikaa enää sitten kun olisi ihan pakko saada.

terv. pitkään kroonista sairautta potenut, suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään monelta kantilta tutustunut henkilö

Kaikilla työpaikoilla ei ole työterveyslääkäriä firman puolesta.

Omassa kotikunnassani joutuu lääkäriaikaa terveyskeskukseen odottamaan n 2vk kiireellisemmissäkin tilanteissa.

Jos työnantaja ei jostain syystä hyväksy hoitajan kirjoittamaa todistusta, on päivystyksessä jonottaminen ainut vaihtoehto. Näin ellei työntekijältä löydy halukkuutta maksaa yksityiselle lääkäriasemalle todistuksen kirjoittamisesta.

Valitettavasti on myös niin, että hoitajat eivät saa reseptejä kirjoittaa, joten hyväkuntoisen näköinen potilas saattaa olla hakemassa reseptiä vaikkapa angiinaan tai VTI:hin päivystyksestä.

Omasta mielestäni Suomeen kaivattaisiin kipeästi ns superhoitajia, jotka toimisivat lääkärin ja sairaanhoitajan välimaastossa. Heillä olisi pätevöitymiskoulutus, jonka suoritettua heillä olisi oikeus kirjoittaa yleisimpiin tulehdussairauksiin antibiootit, määrätä labrakokeita ja kirjoittaa sairaslomaa max 7vrk.

Tarvittaessa nämä hoitajat kirjaisivat potilaan tutkimustiedot ylös koneelle ja pyytäisivät lääkärin pikakonsultaation - ollen vastuussa itse paperitöistä. Lääkärintyöstä nimittäin huomattava osa koostuu paperitöistä, potilastietojen kirjaamisista, saneluista jne.

enää mutta...

- päivystys ei ole paikka hakea sairauslomaa. Tässä on edelleen ongelmia, koska työntekijöitä ei ole ohjeistettu tarpeeksi mistä ja miten sairauslomaa haetaan. Myös sairauslomilla kikkailijat hakeutuvat päivystykseen, koska saattaa olla tilanne, että oma työterveyslääkäri ei sitä kirjoita.

- omalääkäri - systeemi ei toimi kuin harvassa suomalaisessa kunnassa ja kaupungissa. Terveyskeskuksen "päivystysajat" on voitu antaa viikoksi eteenpäin. Uskomatonta mutta totta. tervyskeskuksesta kehoitetaan ihmisiä hakeutumaan päivystykseen, koska aikoja ei omalle lääkärille ole.

- Avuttomuus hoitaa itseään ja perheenjäseniä on lisääntynyt. Ihminen sairastuu flunssaan, kuumeeseen, rokkoihin jne. Tulee ihottumia, punoitusta, kutinaa. Tulee kolhuja, "asfaltti-ihottumaa", mustelmia ja nilkan nyrjähtämisiä. Mutta MILLOIN asia vaatii lääkäriä onkin toinen juttu. Jokainen asia ei vaadi lääkäriin lähtemistä, vaan hyvin paljon voidaan hoitaa myös kotona - ja parantua. On paljon(aikuisia) ihmisiä, jotka lähtevät välittömästi lääkäriin(päivystykseen) aivan uskomattomien asioiden takia

. Esim. jos vatsa ei ole toiminut kahteen päivään!

- Suomalaisen perusterveydenhuollon yhtenä tärkeimpänä kehityskohteena on sellainen ajanvaraus ja päivystystoiminta, jossa aikoja on saatava omalääkärille eikä tarkoituksena ole kuormittaa lisää ylikuormittuneita päivystyksiä. Ns. Triage - järjestelmä ja puhelinneuvonta toivottavasti auttavat tässä, koska lääkäreitä ei ainakaan mistään saada lähovuosina lisää jonoja purkamaa.

- Lääkäreiden/hoitajien persoonallisille ominaisuuksille ei voi mitään. Lääkäreitä ja hoitajia ei nykyisin ole. Tämä on fakta. Hoitajana voi itse kertoa esimerkin: reilu kymmenen vuotta sitten hain toimea, johon oli yli 300 hakijaa. Sairaalassamme oli juuri haettavissa toimi johon ei tullut yhtään hakemusta. Tilanne on siis se, että nyt ei pelitä enää "pärstäkerroin". Jokainen sijainen otetaan töihin oli hän sitten osaamaton, ylimieleinen, huonosti suomea puhuva/ymmärtävä, tympeä potilaita kohtaan tai yksinkertaisesti persoonaltaan ihmisläheiseen työhön täysin sopimaton. Tämä koskee siis hoitajia. Kollegat varmaan tietävät, että näillä persoonallisilla ominaisuuksilla ei ole lääkärien työllistymiseen mitään vaikutusta.

Loppuun vielä: Oliko mahdollista, että Jonne Aaron halusi ITSE lähteä sairaalasta leikkauksen jälkeen liian aikaisin?

Kiava esille tilastot kotiin kuolemaan lähetetyistä umpparipotilasta ja niistä, jotka on hoidettu kuntoon. Ja näytä miten tuo tilasto pätee kaikkeen muuhun terveyden- ja sairaanhoitoon. Miten muuten olet itse hengissä? Oletko käyttänyt ulkomaista terveydenhuoltoa?

ja molemmissa oli käyty ensin terveyskeskuksessa ja sieltä ohjattu lähetteellä edelleen. Polilla lääkäri tutkinut ja todennut, että ei ole aihetta leikkaukseen, vatsaflunssa. Molemmilla umpisuoli puhkesi, toiselle vakava vatsakalvontulehdus ja toiselle sepsis.

kuin olisivat umpparipotilaita ja jopa leikattukin, vaikka umpilisäke ei sitten ollutkaan tulehtunut.



Itse olen sellainen potilas, jolle leikkaus tehtiin heti, vaikka ei ollut edes kuumetta eikä tulehdusarvojen nousua. Jouduin leikkauspöydälle kesken työpäivän. Olo oli jotenkin niin heikko ja kalpea, vatsa kipeä. McBurneyn testi selkeästi positiivinen. Ja tulehdushan siellä oli. sh

Vaarilla hirveät vatsakivut, päivystyksestä passitettiin kotiin kaksi kertaa, yksityiseltä annettiinm vahvat antibiootit virtsatulehdukseen..



Noh, lopputulos se että nyt on koko paksusuoli poistettu. Oli ollut tukos, tulehdus ja kai joku kasvainkin.

CRP oli korkea ja vähän kuumetta. Vika ei ollut umpparissa vaan paksusuolessa oli divertikkeli tulehtunut. Hyvin hoidettu homma, ei valittamista.

kivut vatsassa ja SAIRAALASSA makuutettiin eikä tehty mitään kunnes omaisten vaatimuksesta leikattiin. No puhjennut umpisuolihan se siellä ja vatsakalvon tulehdus! Lääkäri totesi että olisi kuollut jos ei olisi ollut niin peruterve. Että silleen!!



Kunpa joku taho tosiaankin kirjaisi ylös nämä virallisen puolen lukuisat mokat, joista vaietaan. Toki tiedän et jossain vaiheessa tilanne tulee varmasti muuttumaan! Onhan meille jo saatu potilasasiamies sekä omistusoikeus omaan kehoon. Verensiirtoakaan ei ole pakko ottaa ja lääkkeenkin voi vaatia toiselta valmistajalta hinnan takia!



Jos luontaispuoli tekee pienimmänkin virheen niin hirveetä kauheeta puoskarit prkle huostaan pitäisi ottaa ...ääliöt täällä huutelee.

Sanoivat, ettei vatsakivun nuoksi kannata lähteä päivystykseen. Ja aamulla, kun tilani oli kahta kauheampi, lähetettiin terveysasemalta (jossa piti käydä ensin) kävellen sairaalan päivystykseen tärinäkivussa, krampeissa ja hikoilevana, en eds voinut seistä vaan olin kaksin kerroin kivusta. Lääkäri ei ottanut kipua vakavasti, luuli, että minulla on joku perus vatsakipu, joka olisi kuitenkin hyvä tsekkauttaa. Ei auttanut, että sanoin kipukynnykseni olevan varsin korkea ja etten oikeasti voinut olla pystyasennossa tuskistani johtuen.



Päivystyksessä odottelin penkeillä pari tuntia tajunnan rajamailla, kunnes antoivat sängyn, jossa odotin kolme tuntia järkyttävissä kivuissa. Rukoilin hoitajilta koko ajan, että antakaa jotakin kipuun tai että saisin jo tavata lääkärin.



Lääkäri tuli viimein iltapäivällä katsomaan ja käski olla antamatta mitään kipua lievittävää. Tämä nuori naislääkäri kyseli, että olenko juonut paljon (oli maanantai viikonlopun jälkeen). Kerroin juoneeni lauantaina kaksi lasia viiniä ruuan kanssa ja yhden siiderin saunassa ja että en usko kipujeni johtuvan toissapäiväisestä "juomisestani". Tämä naikkonen ei tietenkään kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että olin juonut toissapäivänä vain kolme annosta alkoholia, vaan sanoi vanhemmalle lääkärille, joka tuli myöhemmin, että asiakas on juonut "vähän enemmän" viikonloppuna. Naikkonen vielä epäili, että kipuni johtuisivat juomisesta, että olisiko jokin vatsaoire. Molemmat sitten siinä painelivat vatsaani ja mutisivat keskenään, antamatta mitään kipuun. Eivät ilmeisesti uskoneet että mikään on vialla, paitsi tämä valtaisa dokaamiseni. Keskustelivat siitä, että seurataanko tilaani vai pistetäänkö kotiin. Kumpikaan ei kysynyt mitään minulta, ei osoittanut yhtäkään sanaa minulle. Jättivät minut sitten siihen odottelemaan pariksi tunniksi ilman mitään tietoa/lääkitystä tms..molempien käytös ja puhetyyli kertoivat siitä, että he pitivät minua ilmeisesti alkoholistina tms. Todella epäystävällistä ja töykeää.



Sitten, kun verikokeen tulokset tulivat useamman tunnin kuluttua ja osoittivat, että jokin on oikeasti vialla (tulehdusarvot taivaissa), vanhempi lekuri päätti vihdoin laittaa minut röntgeniin ja lähettää sisätautiosastolle (jälleen kävellen kaksinkerroin). Menetin tajuntani osaston lattialle, kun pääsin sinne asti. Sisätautiosastolla sitten selvisi, että noin appelsiinin kokoinen verikysta toisen munasarjani sisällä oli puhjennut ja tulehduttanut koko alavatsan ja olin sepsiksessä. Seuraavat pari vuorokautta olinkin sitten tajunnan rajamailla letkuissa ja jouduin olemaan puolitoista viikkoa naistentautien osastolla. Siellä henkilökunta olikin aivan ihanaa.



Paska maku jäi suuhun tuosta nuoresta naislääkäristä siellä päivystyksessä. Osaamaton, ennakkoluuloinen, välinpitämätön ja kykenemätön asiakasta kunnioittavaan työskentelyyn. Kuulin vieläpä, että hänen englanninkielentaitonsa oli suoraan perseestä, kun hän "keskusteli" suomea taitamattoman asiakkaan kanssa. Mitenkähän se asiakas tuli ymmärretyksi...





Jee, suomalainen terveydenhuolto, asiakas kokee olevansa niin turvassa.

on päästy selvyyteen sen syystä. Kiulääke peittää oireet, joiden avulla päästään diagnoosiin.



Se on kyllä totta, että tilasi olisi voitu huomioida tarkkasilmäisemmin. Olisit tarvinnut vuoteen heti ja lisäksi lääkärin olisi pitänyt puhua asiallisemmin mm. alkoholimäärästä.

makuutettiin OYS:ssä kolme päivää ennen leikkausta (puhjennut umpisyoli)

Sanoivat, ettei vatsakivun nuoksi kannata lähteä päivystykseen. Ja aamulla, kun tilani oli kahta kauheampi, lähetettiin terveysasemalta (jossa piti käydä ensin) kävellen sairaalan päivystykseen tärinäkivussa, krampeissa ja hikoilevana, en eds voinut seistä vaan olin kaksin kerroin kivusta. Lääkäri ei ottanut kipua vakavasti, luuli, että minulla on joku perus vatsakipu, joka olisi kuitenkin hyvä tsekkauttaa. Ei auttanut, että sanoin kipukynnykseni olevan varsin korkea ja etten oikeasti voinut olla pystyasennossa tuskistani johtuen.

Päivystyksessä odottelin penkeillä pari tuntia tajunnan rajamailla, kunnes antoivat sängyn, jossa odotin kolme tuntia järkyttävissä kivuissa. Rukoilin hoitajilta koko ajan, että antakaa jotakin kipuun tai että saisin jo tavata lääkärin.

Lääkäri tuli viimein iltapäivällä katsomaan ja käski olla antamatta mitään kipua lievittävää. Tämä nuori naislääkäri kyseli, että olenko juonut paljon (oli maanantai viikonlopun jälkeen). Kerroin juoneeni lauantaina kaksi lasia viiniä ruuan kanssa ja yhden siiderin saunassa ja että en usko kipujeni johtuvan toissapäiväisestä "juomisestani". Tämä naikkonen ei tietenkään kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että olin juonut toissapäivänä vain kolme annosta alkoholia, vaan sanoi vanhemmalle lääkärille, joka tuli myöhemmin, että asiakas on juonut "vähän enemmän" viikonloppuna. Naikkonen vielä epäili, että kipuni johtuisivat juomisesta, että olisiko jokin vatsaoire. Molemmat sitten siinä painelivat vatsaani ja mutisivat keskenään, antamatta mitään kipuun. Eivät ilmeisesti uskoneet että mikään on vialla, paitsi tämä valtaisa dokaamiseni. Keskustelivat siitä, että seurataanko tilaani vai pistetäänkö kotiin. Kumpikaan ei kysynyt mitään minulta, ei osoittanut yhtäkään sanaa minulle. Jättivät minut sitten siihen odottelemaan pariksi tunniksi ilman mitään tietoa/lääkitystä tms..molempien käytös ja puhetyyli kertoivat siitä, että he pitivät minua ilmeisesti alkoholistina tms. Todella epäystävällistä ja töykeää.

Sitten, kun verikokeen tulokset tulivat useamman tunnin kuluttua ja osoittivat, että jokin on oikeasti vialla (tulehdusarvot taivaissa), vanhempi lekuri päätti vihdoin laittaa minut röntgeniin ja lähettää sisätautiosastolle (jälleen kävellen kaksinkerroin). Menetin tajuntani osaston lattialle, kun pääsin sinne asti. Sisätautiosastolla sitten selvisi, että noin appelsiinin kokoinen verikysta toisen munasarjani sisällä oli puhjennut ja tulehduttanut koko alavatsan ja olin sepsiksessä. Seuraavat pari vuorokautta olinkin sitten tajunnan rajamailla letkuissa ja jouduin olemaan puolitoista viikkoa naistentautien osastolla. Siellä henkilökunta olikin aivan ihanaa.

Paska maku jäi suuhun tuosta nuoresta naislääkäristä siellä päivystyksessä. Osaamaton, ennakkoluuloinen, välinpitämätön ja kykenemätön asiakasta kunnioittavaan työskentelyyn. Kuulin vieläpä, että hänen englanninkielentaitonsa oli suoraan perseestä, kun hän "keskusteli" suomea taitamattoman asiakkaan kanssa. Mitenkähän se asiakas tuli ymmärretyksi...

Jee, suomalainen terveydenhuolto, asiakas kokee olevansa niin turvassa.

Aivan kamala tarina, uskomatonta että tapahtui Suomessa! Missä kaupungissa ja missä sairaalassa tämä tapahtui?

Puhuitko tämän nuoren lääkärin kanssa enää myöhemmin?

Täällä Englannissa aivan päinvastainen suhtauminen. Mun on pitänyt oikein anella että en halua jäädä sairaalaan, että ei mun takia tarvitse pitää koko osastoa auki että voin ihan hyvin lähteä myös kotiin.

ei ole täsmätestiä, CRP nousee joillakin. Lähinnä seurataan helpottuuko oireet, jos ei on leikattava. Vasta siinä selviää oliko kyse umpisuolesta. Myös turhia leikkauksia tehdään paljon, myös tällöin se umpisuoli poistetaan, kun kerran vatsa tuli avattua.

Sanoivat, ettei vatsakivun nuoksi kannata lähteä päivystykseen. Ja aamulla, kun tilani oli kahta kauheampi, lähetettiin terveysasemalta (jossa piti käydä ensin) kävellen sairaalan päivystykseen tärinäkivussa, krampeissa ja hikoilevana, en eds voinut seistä vaan olin kaksin kerroin kivusta. Lääkäri ei ottanut kipua vakavasti, luuli, että minulla on joku perus vatsakipu, joka olisi kuitenkin hyvä tsekkauttaa. Ei auttanut, että sanoin kipukynnykseni olevan varsin korkea ja etten oikeasti voinut olla pystyasennossa tuskistani johtuen.

Päivystyksessä odottelin penkeillä pari tuntia tajunnan rajamailla, kunnes antoivat sängyn, jossa odotin kolme tuntia järkyttävissä kivuissa. Rukoilin hoitajilta koko ajan, että antakaa jotakin kipuun tai että saisin jo tavata lääkärin.

Lääkäri tuli viimein iltapäivällä katsomaan ja käski olla antamatta mitään kipua lievittävää. Tämä nuori naislääkäri kyseli, että olenko juonut paljon (oli maanantai viikonlopun jälkeen). Kerroin juoneeni lauantaina kaksi lasia viiniä ruuan kanssa ja yhden siiderin saunassa ja että en usko kipujeni johtuvan toissapäiväisestä "juomisestani". Tämä naikkonen ei tietenkään kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että olin juonut toissapäivänä vain kolme annosta alkoholia, vaan sanoi vanhemmalle lääkärille, joka tuli myöhemmin, että asiakas on juonut "vähän enemmän" viikonloppuna. Naikkonen vielä epäili, että kipuni johtuisivat juomisesta, että olisiko jokin vatsaoire. Molemmat sitten siinä painelivat vatsaani ja mutisivat keskenään, antamatta mitään kipuun. Eivät ilmeisesti uskoneet että mikään on vialla, paitsi tämä valtaisa dokaamiseni. Keskustelivat siitä, että seurataanko tilaani vai pistetäänkö kotiin. Kumpikaan ei kysynyt mitään minulta, ei osoittanut yhtäkään sanaa minulle. Jättivät minut sitten siihen odottelemaan pariksi tunniksi ilman mitään tietoa/lääkitystä tms..molempien käytös ja puhetyyli kertoivat siitä, että he pitivät minua ilmeisesti alkoholistina tms. Todella epäystävällistä ja töykeää.

Sitten, kun verikokeen tulokset tulivat useamman tunnin kuluttua ja osoittivat, että jokin on oikeasti vialla (tulehdusarvot taivaissa), vanhempi lekuri päätti vihdoin laittaa minut röntgeniin ja lähettää sisätautiosastolle (jälleen kävellen kaksinkerroin). Menetin tajuntani osaston lattialle, kun pääsin sinne asti. Sisätautiosastolla sitten selvisi, että noin appelsiinin kokoinen verikysta toisen munasarjani sisällä oli puhjennut ja tulehduttanut koko alavatsan ja olin sepsiksessä. Seuraavat pari vuorokautta olinkin sitten tajunnan rajamailla letkuissa ja jouduin olemaan puolitoista viikkoa naistentautien osastolla. Siellä henkilökunta olikin aivan ihanaa.

Paska maku jäi suuhun tuosta nuoresta naislääkäristä siellä päivystyksessä. Osaamaton, ennakkoluuloinen, välinpitämätön ja kykenemätön asiakasta kunnioittavaan työskentelyyn. Kuulin vieläpä, että hänen englanninkielentaitonsa oli suoraan perseestä, kun hän "keskusteli" suomea taitamattoman asiakkaan kanssa. Mitenkähän se asiakas tuli ymmärretyksi...

Jee, suomalainen terveydenhuolto, asiakas kokee olevansa niin turvassa.

Ongelma on mielestäni siinä, että ensiavussa, jossa pitäisi nopeasti kyetä tekemään oikea diagnoosi, on usein jotain opiskelijoita tai muita ammattitaidottomia. Sitten jos onnistuu pääsemään ensiavusta "läpi" kyllä homma alkaa hoitumaan.



Itselläni oli vuosi sitten karmea tilanne, kun lapsi onnettomuuden jälkeen vietiin ambulanssilla sairaalaan. Valitti vatsaansa ja ambulanssimiesten kanssa oli puhe, että ultrataan vatsa. Ensiavussa makuutettiin 4 tuntia ja tietysti LUULIN, että näin ollaan tekemässä. Keuhkoja kuvattiin ja nuori naislääkäri tuli inttämään lapselleni että kyllä on varmasti päänsä lyönyt kun oksensi. Lopulta tytöltä lähti taju. Totuus oli, että tytöltä perna revennyt ja järkyttävä sisäinen verenvuoto. Vieläkin muistan helpotuksen, kun asiantunteva kirurgi tuli paikalle ja näin, että tämä tietää mitä tekee.

että tyttö kuoli päivystyksessä kun ei otettu nopeempaa jonon ohi. Oli kai tullut umpisuolenpoiston jälkeen todella kipeeksi ja äiti oli luukulla sanonut, että tytön vointi huononee koko ajan. Ja näin sitten kävi, että tyttö kuoli. Äiti taisi tehdä valviraan valituksen ja taidettiin siis toimia väärin. Tää oli hesarissa muutamia vuosia sitten, jos joku muukin muistaa

ja huikeasta asiantuntemuksesta ja asiakasosaamisesta sain nauttia Helsingissä, olisiko ollut Marian sairaalan päivystyksessä.



Taisi olla joku vasta-alkaja/kandi tms. pätemisenhaluinen idiootti. Onko muilla kokemuksia siitä, että kolme annosta alkoholia tulkitaan rankaksi dokaamiseksi, joka aiheuttaa sietämätöntä tuskaa?



En enää tavannut kyseistä naikkosta, onneksi.



Terveisin

se munasarjansa menettänyt kystapotilas

SIIS vain sellaiset henkilöt jotka osaavat kovaäänisesti VAATIA hoitoa, sitä saavat



Hiljaiset kuolevat - mahdollisesti

Ne ainakin tekevät työnsä kunnolla.



Pakko muuten tähän mainita erään sukulaiseni vuosikymmenten kärsimys sappikivien takia. Sai säännöllisiä sappikivikohtauksia vuosikymmenten ajan, mutta lääkärit eivät koskaan edes maininneet että tällainenkin mahdollisuus on olemassa. Joten hirveät kivut 'diagnosoitiin' selkäkivuksi ja fibromyalgiaksi. Lopulta pääsi leikkaukseen koska sappirakko oli niin tulehtunut, että sairaalassa epältiin umpilisäkkeen tulehdusta ja maha avattiin. Ei ollut umppari vaan sappirakko. Siihen loppui yhden ihmisen vuosikymmeniä kestäneet hirveät tuskat.



Suomessa varmaan saa hyvää hoitoa jos vaan osaa itse diagnosoida itsensä.

SIIS vain sellaiset henkilöt jotka osaavat kovaäänisesti VAATIA hoitoa, sitä saavat

Hiljaiset kuolevat - mahdollisesti

jossa lääkärille pääsyä joutuu odottamaan yhtä kauan kuin Suomen päivystyksissä. Ja että hoidontarpeenarviointia tekevät jotkut omaan elämäänsä vittuuntuneet tädit luukulla, joilla ei selvästikään ole mitään osaamista arvioida hoidon kiireellisyyttä.



Miksi Suomessa ihmisiä odotutetaan tuntikausia (8 tuntia järkyttävissä kivuissa on ihan normaalia suomalaisissa päivystyksissä) eikä anneta yleensä edes makuupaikkaa kuin vasta jos ei ole ollenkaan tajuissaan? Kaikki on hidasta, ihmiset ovat epäystävällisiä, lääkärit eivät osaa hommiaan (eivätkä edes suomea aina), potilaat lähetetään kotiin heti kun vaan uskaltaa ja jos nyt ei ihan heti kuole ja kipulääkitys on ilmeisesti tuntematonta joka puolella terveydenhuoltoa. Suomen terveyskeskuslääkärit ovat ammattitaidottomia eivätkä tunnista alkeellisempiakaan sairauksia tai osaa antaa niihin toimivaa lääkitystä. Kaikki tehdään halvimmalla mahdollisella tavalla ja hoitohenkilökunta vaan toivoo, että potilas kuolee eikä tule takaisin valittamaan. Joskus potilas onneksi toipuu "hoidosta" huolimatta.