Hulluuden rajamailla on usein alkoholistin elämä.Tekosyitä juomiseen

Kun aivojen kemia on häiriintynyt, aivot käskevät juomaan, oli tilanne mikä tahansa. Alkoholismi on aivokemiallinen sairaus, ei alkoholisti juo ilkeyttään tai pahuuttaan, hän ei pysty olemaan juomatta.

Kun aivojen kemia on häiriintynyt, aivot käskevät juomaan, oli tilanne mikä tahansa. Alkoholismi on aivokemiallinen sairaus, ei alkoholisti juo ilkeyttään tai pahuuttaan, hän ei pysty olemaan juomatta.

pystyisivät tämän käsittämään. Silloin moni ehkä ymmärtäisi vähän paremmin myös katsoa omaa juomistaan, ennen kuin mennään sen rajan yli, jossa alkoholisoidutaan.

Kun usein tuntuu siltä, että siinä vaiheessa kun jo juodaan, mutta pystytään hoitamaan työ ja perhe, niin on ihan ok ja hienoakin, että juodaan vaikka joka viikonloppu vähän viiniä. Se vähän viiniä on aluksi ehkä pari lasia, sitten pullo, sitten parin kolmen litran viinitonkka jne. Ja kaikki on ok, kunnes tulee ero/työpaikka menee, ja yht'äkkiä siitä ihmisestä tuleekin hullu alkoholisti. Eikä moni pysty näkemään sitä, että siitä tuli sellainen sen vuoksi, että se kittasi sitä viiniä joku viikonloppu, vaan syyksi ajatellaan se, että siltä meni työ/perhe. Ehkä se on liian pelottava ajatus, että syynä on oikeasti se joka viikonloppuinen juominen, koska silloinhan olemme kaikki vaaravyöhykkeessä tulla hulluiksi alkoholisteiksi. Niin kuin olemmekin.