Eikös jokainen voi ihan itsekin hakeutua ulkomaille töihin jos haluaa?

se vaan vaatii kielitaitoa, sukulaisten jättämistä yms yms

ei se helppoa ole. ihan turha kadehtia.

me kun muutettiin mun työn perässä, mä menin kuukautta aiemmin paikan päälle ja etsin meille asunnon ja mies sillä aikaa tyhjensi talon suomessa ja kävi töissä ja hoiti 3 alle kouluikäistä. sitten ne lensivät perässä kissan ja kamojen kanssa ja siitä sitten pikkuhiljaa alettiin elämämme mamuina. oli se aika vaikeeta, vaikka maan kieltä osasinkin.

enkä kyllä tätä häpeäkään.

Edellämainittujen lisäksi joissakin ammateissa on vielä sellaisia ongelmia, että joko Suomessa hankittua ammattia vastaavaa työtä ei monessakaan maassa ole lainkaan olemassa (puolisoni tilanne) tai sitten lupa ammatin harjoittamiseen ulkomailla vaatii lukuisten tenttien ja koulutusten läpikäymistä ja erilaisten lupien hankkimista, mihin voi maasta riippuen mennä vuosia - tai joissakin maissa niitä lupia ei saa lainkaan aloittamatta koko koulutusta alusta ko maassa (oma tilanteeni).



Tietysti tähänkin voi sanoa, että vaihtakaa alaa. Kun on 25 vuotta oman alan opintoja ja työkokemusta takana, niin voin kertoa että ihan helppoa ja yksinkertaista se ei ole. Tietysti voi ruveta tekemään työkseen jotain helppoa ja yksinkertaista, mutta useimmilla se taas tarkoittaa palkan, statuksen ja työolojen huononnusta.



Ei sen puoleen, että kadehtisin, mutta mielelläni muuttaisin kyllä ulkomailla - nyt vietän siellä vain kaikki lomani.

että sinne vaan. Siellä pitää siis käydä ainakin yhdessä haastattelussa, mutta muutenhan siellä voi viettää lomaa työkkärin maksettua matkat.