Miksi isä on niin kurja lapselle? Ei osaa yhtään kehua.

sadisti, narsisti, onhan näitä omasta mielestään erinomaisia yksilöitä, jotka nauttii muiden lyttäämisestä.

Kuinka moni meistä osaa laskea jakokulmassa kynällä ja paperilla, jos nyt pitäis laskea?



Kokeilkaapa vaikka 1087:42=___?



Ja jos vielä kotoa saanut mallin, että älä lasta kehu, se ylpistyy vaan niin soppa on valmis. Mä kysyisin mieheltä kaksin et miks se tekee näin, miksi ei voisi kehua lasta avoimesti ja nähdä lapsen onni kasvoillaan kun kelpaa isillekin. Tommonen mollaus tappaa aika äkkiä kaiken yrittämisen ja ilon.

En mitenkään ilkeilläkseni sano, mutta sinuna miettisin vähän lapsenkin parasta. Vähemmästäkin jää jälkiä.

koska miehen toiminta kuulostaa ihan vähämieliseltä.

Oikeasti isä on todella hyvä tavallaan, on sellainen tiikeri-isä. Aika lailla ylisuojeleva, mutta tekee lapsen eteen kaikkensa. Käyttää kaiken vapaa- aikansa lapsen kanssa, harrastaa, lukee jne.



Mutta stoppi tulee siinä kun lapsi saavuttaa jotain miehen ohjauksen ulkopuolelta. Jos mies opettaisi leikkaamaan vihanneksista kauniita muotoja, kehuja tulisi. Mutta jos lapsi tekee sen itse, tulee joko täydellinen poissaolo tai haukut.



Jotenkin mies ei hyväksy, että lapsi on oma persoonansa eikä hänen pätemisensä jatke. Kaikki miehen kontrollin ulkopuolelta on pahasta.



ap

Kannattaisi varmaan ottaa asia vakavasti puheeksi miehen kanssa. Onko mahdollista, ettei hän näe omaa käyttäytymistään? Ehkä keskustelu ravitselisi häntä hereille. Tai jos mies näkee käytöksensä, niin kai hänellä on sille jokin peruste?



Jos mies myöntää ongelmansa ja on valmis sitä työstämään, voi tilanne kääntyä hyväksi. Mutta jos hän torjuu koko asian ja alkaa mahdollisesti syytellä sinuakin, niin harkitsisin vakavasti kannattaako suhdetta enää jatkaa. Tuossa on kuitenkin todella isosta asiasta kyse poikanne elämässä.

En voi mitenkään ymmärtää, itselläni on yksi tyttö (6v). Olen eronnut, mutta hoidan isän velvollisuudet huippu hyvin, ei tulis mieleenkään sanoa lapsestani mitään pahaa, kehun monesti ja tehdään paljon yhdessä asioita ja annan lapseni tehdä vaikka mitä....tykkää kun pesee perunat ja auttaa monissa muissa asioissa. Elämän suurin rikkaus mitä ikinä tulee olemaan...voi kun voisi lukea hänelle sadun, peitellä ja antaa hyvän yön suukon poskelle, on vain nyt äidillään.



t.isi

Hän on aivan unelmaisä, aamukahdeksalta lauantaina laittaa lapselle aamupalaa, lukee kirjaa, maalaa vesiväreillä lapsen kanssa, menee pyöräretkille... eli kaikenkaikkiaan on erittäin hyvä ja rakastava isä.



Ongelma tulee esiin vain (ja aina) silloin kun asia ei ole miehen hallittavissa. Olen yrittänyt jutella, koko tämän 12v avioliiton ajan. Mies ei kestä jos asia ei ole hänen hallinnassaan.



Ja nyt lapsen kanssa tilanne tulee vastaan monta kertaa päivässä. Miten luovin lapsen kehityksen ja isän tiukan luonteen kanssa? Ei kai tuota miehen luonnetta (tai sen häiriötä) voi muuttakaan?

ap

Lapsi (12v) on ärsyttävä, hankala ja typerä.



Mies on lapsen pullikointiin niin kypsynyt tässä muutaman vuoden sisällä, että se ei jaksa enää iloita mistään vähänkään positiivisesta, mitä lapsi on saavuttanut. Se menee siis tyyliltää näin:



lapsi: jee sain kokeesta ysin!

mies: hyvä homma, mutta entäs se toinen koe, siitähän tuli kutonen.



Siis aina jokaisen pienen onnistumisen yhteydessä vyörytetään lapsen niskaan se paskakasa, mikä aiheeseen liittyy. Ei mies siis olemattomista asioista syytä, ihan voi lapsi peiliin katsoa.



Mutta se tapa mällätä paskoilla asioilla on tappavan raivostuttava.

hyvin yksinkertainen, jos et osaa jakolaskua.

Anteeksi, oli pakko ihmetellä 'ääneen'.

Kuinka moni meistä osaa laskea jakokulmassa kynällä ja paperilla, jos nyt pitäis laskea?

Kokeilkaapa vaikka 1087:42=___?

Ja jos vielä kotoa saanut mallin, että älä lasta kehu, se ylpistyy vaan niin soppa on valmis. Mä kysyisin mieheltä kaksin et miks se tekee näin, miksi ei voisi kehua lasta avoimesti ja nähdä lapsen onni kasvoillaan kun kelpaa isillekin. Tommonen mollaus tappaa aika äkkiä kaiken yrittämisen ja ilon.

tekee lapsesta vellihousun.

...kuinka syvälle haavoittaa lasta tuollaisella mollaamisella. Ristiriitaisuus juurikin on haavoittavaa! ei lapsi ymmärrä miksi joskus kelpaa mutta usein taas ei.



hui, pelottava mies! häilyvä. epätasapainoinen. arvaamaton. siksi ei tosiaan turvallinen. Turvaa lapsi kaipaisi isältään.



kai pitää sua yhtä tiukassa narussa?



miten lapsi kokee sen, ettet yhtään puolusta häntä isän edessä? etkö uskalla? turpiinko tulisi?



lapsi tulee olemaan myös sinuun syvästi petyynyt isompana (jollei ole jo nyt) kun annoit kaiken tapahtua.



mies kasvattaa lapsesta epätasapainoisen, pelokaan ihmisen. paniikkihäiriöt ym syntyvät tämänkaltaisesta kohtelusta. ellei pahempaakin.



Miehesi on epäoikeudenmukainen! ja epäoikeudenmukaisuus synnyttää aina vihaa. Jos se on piilotettava, se kääntyy vihkasi itseä kohtaan , lapsella. siis lapsi MASENTUU. masennus= itsevihaa. passiivista vihaa.



että sellaista odotettavissa tuolaisella toisen psyyken rääkkäämisellä!



Tee jotain! muutakin kuin kirjoitat palstalle.

tsemiä!

Arvaanko oikein, ettei perheessänne ole muita lapsia? Tilanne olisi kamala, jos lapset olisivat vielä keskenään eriarvoisia. Ja onko lapsi tyttö?

Voivoi, siinä tulee olemaan lapsiparalle elämäntyötä kun pitää yrittää olla isälle mieliksi.



On sinulla erikoinen käsitys unelmaisästä. Millainen oma isäsi oikein oli? Ei se todellakaan ole niin ihanaa, jos isä suhtautuu lapseensa niin omistavasti.



Mitä mies vastaa kysymykseesi siitä, miksi hän tekee sillä tavalla ja on lapselle ilkeä?

Minun mielestäni on pikkuisen ristiriidassa "unelmaisän" roolin kanssa. Miten mies sen selittää?

Mielestäni aamupalat ja vesivärit ei kompensoi henkistä mitätöintiä.Miehelläsi on tosiaan ongelma jota voi yrittää selvittää ulkopuolisin avuin.

Itse en antaisi tuollaisen menon jatkua.Jos ei muutosta tulisi, ottaisin eron.Aikuinen mies ei päsmäisi ja kohdistaisi ongelmiaan viattomaan lapseeni.Valitettavasti mulla on näin tyly linja.

Mutta jokainen tietty tavallaan.

voin kertoa, että isän toiminta jatkuessaan jättää lapseen syviä haavoja ja murentaa vähitellen itsetunnon kokonaan, pahimmillaan pilaa elämän. Aluksi sitä muuttuu perfektionistiksi, yrittää aina tehdä kaiken paremmin kuin omat voimavarat antavat myöten, jotta kelpaisi. Vähitellen sitä palaa loppuun.



Lopulta huomaa, että teki miten tahansa tai miten hyvin tahansa, mikään ei tälle isälle riitä. Alkaa valehdella suojatakseen omaa jaksamistaan. Lopulta ei jaksa enää yrittää.



Isäni on käyttäytynyt minua kohtaan aina sadistisesti ja lytäten. Aina. Yhtään kannustusta tai kehua en muista. Virheiden jatkuva osoittelu on tuhoavaa. Tapauksessani tosin jäin yksin isäni kanssa. Teillä on tilanne toinen, sinä näet ongelman ja olet läsnä lasta auttamassa.



Sinä olet avainroolissa. Kannusta ja kehu lasta, sekä saavutuksista että varsinkin YRITTÄMISESTÄ, vaikkei lopputulos onnistuisikaan heti. Ja suojaa lastasi isältään. Halaile häntä ja kerro rakastavasi vaikkei lapsi tekisikään mitään. Vain ollessaan oma itsensä - suorittamatta.

kehu voi nousta päähän ja siitä tulee pakosta ylpeäksi.



Kysy miehelta onko se jotenkin häneltä pois kun kehuu omaa lastaan, vaikka opin olisi antanut joku muu.



Miten sanat hienoa, upea, mahtavaa, hyvä, kiitos jne. eivät taivu suomalaisten suussa vaan sieltä tulee negatiivista sontaa ja kirosanoja.

miehelle auta, että puhuisin lapselle siihen malliin humoristisesti, että saas nähdä mitä isi sanoo kun olet noin hienosti keksinyt tehdä, osaakohan myöntää että olet häntä parempi tuossa. Näin lapsi oppii, että vika isän käytöksessä, ei lapsessa.

Ei kuulu hänen tapoihinsa.



Tavallisista asioista ei hänen mielestään ole syytä kehua, koska nehän pitää joka tapauksessa hoitaa. Siis ei ole syytä kehua siitä että ulkovaatteet on laitettu naulakkoon, koska niinhän kuuluu tehdä.



Huomio kiinnittyy helposti niihin huonoihin asioihin. Voi siis sanoa että "onhan tuo Lego-rakennelma ihan kiva, mutta taas on kaikki Legot ympäriinsä ja miksi sinä et koskaan kerää niitä Legoja ilman että siitä pitää aina sanoa monta kertaa". Oliko tuo sitten kehu?



Rakentava kritiikki on hänestä hyväksi. Siis kokeesta tulee 30/32 pistettä. Heti tutkitaan missä meni väärin, jotta virheet voi jatkossa korjata. Sitten huomautetaan, että tuollaisia turhia huolimattomuusvirheitä ei pitäisi tehdä.



Mieheltä tulevat nuo sanat selkäytimestä, samoin kuin minulta tulee se kehuminen aivan itsestään. Olen ammattini vuoksi joutunut tietoisesti harjoittelemaan kehumista ja olen kokenut sen omien lastemmekin kanssa hyödylliseksi ja mukavaksi tavaksi toimia.



Mukavaa on että lapsetkin ovat oppineet kehumaan toisiaan (ja minuakin). Kyllä se aina tuntuu kivalta, vaikka kehu tulisi pienestäkin asiasta.



Mies ei muuten huomaa hyvää itsessäänkään. Keskittyy aina niihin huonoihin puoliin ja kehitettäviin asioihin. Perusnegatiivinen tyyppi siis. Työkseenkin etsii toisten tekemiä virheitä (ihan oikeasti).

ei ole koskaan kehuttu eikä kiitelty eikä hän yksinkertaisesti osaa. Kehutteko toisianne, siis sinä ja miehesi? Karuissa oloissa eläneen ihmisen voi kestää todella kauan oppia, että toiselle annettu kiitos ei ole itseltä pois eikä heikkouden merkki.

Minulle tuli oikein surullinen olo avauksestasi, ap. Toivottavasti sinä kehut lastasi ja jaat hänen innostuksensa.

jatka samaan malliin ja pian poikasi vetää kamaa ja vihaa isäänsä.Jatka samaan malliin -ja tyttösi antaa jokaselle kaksilahkeelle joka kehu ees pikkusen.Olet kasvattamassa todellista pommia kodissasi..mutta -sehän on unelmaisä...

t.rikottuja päihdeongelmaisia rakastava