G: Mikä on ammattikuntasi ärsyttävin piirre?? Pilke silmäkulmassa mukaan!!

vaikka kotiväki olis 5 vailla haudan partaalla.

lastenparissa toimivaa ystävystä ja huono puolemme on, että vapaallakin aletaan "hoitaa" lapsia.

kotiäiti

mutta palkkaan se ei vaikuta mitenkään. Myös rehtori saa pompottaa miten tahtoo, ja opettajat tekevät kiltisti ja jupisevat hiljaa käytävällä.



Olen siis opettaja.

toisista työntekijoistä pahan puhuminen ja muutenkin selän takana jupiseminen, esim. pomosta. Ääneen ei kuitenkaan olla valmiita ehdottamaan vaikkapa muutoksia työpaikalle.



En tajua, mistä tämä tulee. Tämä on jo 4. päiväkoti, jossa olen töissä, mutta aina vain sama meno. Itse yritän kovasti pysytellä poissa klikeistä, mutta eihän se helppoa ole.



Lto.

Olen siivooja ja valitettavasti joutunut toteamaan, että ammattikuntaa leimaa yksinkertaisuus ja sivistymättömyys. Työn tekeminenhän on sinänsä arvokas asia, enkä koe olevani yhtään huononmpi kuin joku muu toisenlaisella koulutuksella / paremmalla palkalla, mutta miksi siivoojat ovat oikeasti lihavia, hoitamattomia tolloja, joiden sanavarastoa hallitsee "vittu" ja elämänasenteesta huokuu katkeruus ja kateus?



Katsokaapa joskus oman työpaikanne siivoojaa, voisitteko kuvitella keskustelevanne hänen kanssaan kirjallisuudesta, golfista tai vaikka maailmanpolitiikasta? Tuntuu, että tällä alalla kiinnostuksen kohteena on tupakan hinta, Tallinnan risteilyt ja esimiesten panettelu (sinänsä oikeutettua, ammattitaidottumuus on varsin yleistä sillä tasolla).



Isälläni oli tapana sanoa "ettei köyhän tarvitse olla tyhmä ja tyylitön", ei se alhainen palkkataso ole syy siivoojien olemukseen ja mielenkiinnonkohteisiin.

Kirjoittaminen työnä.

Me ei jakseta kuunnella missään koulutuksissa, vaan aletaan pyöriä penkeillä, hiplata puhelinta jne.

Ollaan logistiikan allalla kumpikin, sama työpaikka.

Tutkijat ovat liki asperger-syndroomaisia. Ja näin myös yhteiskunta- ja sosiaalitieteissä, joissa kuitenkin ollaan ihmisten ja sosiaalisen käyttäytymisen asiantuntijoita. Kollegoista puhutaan pahaa, toisen saamaa rahoitusta kadehditaan, ja toisten ideoita varastetaan. Akateemisen piirin ulkopuolella esitetään, että ollaan "jotain enemmän" ja parempia kuin ei-akateemiset, ja tätä korostetaan puhumalla tiedejargonia, jota asiaan vihkiytymätön ei ymmärrä.



Näin kärjistetysti. Ah, jopa helpotti purkautua!

Me ei jakseta kuunnella missään koulutuksissa, vaan aletaan pyöriä penkeillä, hiplata puhelinta jne.

Teille ei halua koulutusta pitää erkkikään, ku kersalaumaa yrittäs kaitsea. Uhhuh.

Vähän sellainen besserwisseryys-tyyppinen kuin toimittajillakin. Ollaan kärkkäitä sanomaan oma mielipide, ja muiden mielipiteet ovat ihan naurettavia.



It-ala.

Olen siivooja ja valitettavasti joutunut toteamaan, että ammattikuntaa leimaa yksinkertaisuus ja sivistymättömyys. Työn tekeminenhän on sinänsä arvokas asia, enkä koe olevani yhtään huononmpi kuin joku muu toisenlaisella koulutuksella / paremmalla palkalla, mutta miksi siivoojat ovat oikeasti lihavia, hoitamattomia tolloja, joiden sanavarastoa hallitsee "vittu" ja elämänasenteesta huokuu katkeruus ja kateus?

Katsokaapa joskus oman työpaikanne siivoojaa, voisitteko kuvitella keskustelevanne hänen kanssaan kirjallisuudesta, golfista tai vaikka maailmanpolitiikasta? Tuntuu, että tällä alalla kiinnostuksen kohteena on tupakan hinta, Tallinnan risteilyt ja esimiesten panettelu (sinänsä oikeutettua, ammattitaidottumuus on varsin yleistä sillä tasolla).

Isälläni oli tapana sanoa "ettei köyhän tarvitse olla tyhmä ja tyylitön", ei se alhainen palkkataso ole syy siivoojien olemukseen ja mielenkiinnonkohteisiin.

meidän kirjaston siivooja lukee paljon enemmän "korkeakirjallisuutta" kuin minä, pukeutuu tosi tyylikkäästi (töihinkin siistein siivoojan työasu mitä olen koskaan nähnyt).. ei kiroile unissaankaan, ei polta, urheilee, harrastaa kulttuuria jnejne.. Harvempi tuntemistani siivoojista muutenkaan sopii kuvaukseesi.

ja itseä ärsyttää se, että meidän insinöörien kesken ei voi ottaa esille mitään aihetta noin niin kuin ajatusten tasolla. Ei voi keskustella mistään abstraktista tms. sillä insinööreillä on välillä lähes sietämätön tarve tehdä ongelmasta analyysi, mallintaa se ja esittää ratkaisu.



Kaikki sanottu otetaan myös hyvin kirjaimellisesti. Ei voi todeta vaikkapa ajaneensa toimistolle "tuhatta ja sataa", kun heti joku on että "itse asiassa se ei..."



No tää oli huono esimerkki, mutta ehkä joku tajusi.

Toimittaja on ärsyttävän kaikkitietävä besserwisseri, joka nauttii kovasti omien mielipiteidensä (jotka ovat tietty ainoita oikeita) esilletuonnista. Kanta asiaan kuin asiaan, vaikka ei oikeasti niin paljoa tietäisikään. Mutta ei osaa yhtään ottaa vastaan kritiikkiä, jos joku erehtyy uhmaamaan kaikkitietävää Journalistia, turvautuu Journalisti kaikkiin rumiin keinoihin. Häntä ei kritisoida. Piste. Huh, no tämä ainakin. Mites teillä?

Oho, kuvailit minua... Tunsin piston sydämessäni.

T: Lähihoitaja

Ollaan kärkkäitä sanomaan oma mielipide, ja muiden mielipiteet ovat ihan naurettavia.

It-ala.

Kaikkien oma näkemys on se oikea ja omat ideat on parhaimpia.

Olen siivooja ja valitettavasti joutunut toteamaan, että ammattikuntaa leimaa yksinkertaisuus ja sivistymättömyys. Työn tekeminenhän on sinänsä arvokas asia, enkä koe olevani yhtään huononmpi kuin joku muu toisenlaisella koulutuksella / paremmalla palkalla, mutta miksi siivoojat ovat oikeasti lihavia, hoitamattomia tolloja, joiden sanavarastoa hallitsee "vittu" ja elämänasenteesta huokuu katkeruus ja kateus?

Katsokaapa joskus oman työpaikanne siivoojaa, voisitteko kuvitella keskustelevanne hänen kanssaan kirjallisuudesta, golfista tai vaikka maailmanpolitiikasta? Tuntuu, että tällä alalla kiinnostuksen kohteena on tupakan hinta, Tallinnan risteilyt ja esimiesten panettelu (sinänsä oikeutettua, ammattitaidottumuus on varsin yleistä sillä tasolla).

Isälläni oli tapana sanoa "ettei köyhän tarvitse olla tyhmä ja tyylitön", ei se alhainen palkkataso ole syy siivoojien olemukseen ja mielenkiinnonkohteisiin.

pilkunviilaaajia. t.terkkari

alkoholismi, seksistinen suhtautuminen naisiin, epäsiisti olemus.



Rekkakuskeista siis kyse.

puolta minuuttia pitempään vaihtamatta aihetta. Lähdemme seuraamaan jokaista edes aavistuksen kiinnostavaa sivujuonnetta lopettamatta edellistä keskustelua, ja kymmenen minuutin keskusteluun mahtuu siis kaksikymmentä erillistä pikku keskustelua joista mikään ei johda mihinkään lopputulokseen.