Ruuhkavuodet! Tästä lähtien aion käyttää kallisarvoista aikaa vain tärkeimpiin asioihin elämässäni

Tai ainakin pyrin siihen, parhaani mukaan.



Aloitin syksyllä uudessa työssä ja meillä on kolme lasta sekä kodissa meneillään remontti. Tekemistä siis riittää.

Nautin (nauttisin!) ihan vaan rauhallisesta ajasta kotona oman perheen kesken (tai jopa ihan yksikseni!) vastapainoksi kaikelle tekemiselle ja ihmisten parissa olemiselle. Tuntuu etten nyt enää jaksa edes tavata kavereita, ajan ym. järjestäminen heidän tapaamisia varten tuntuu vievän enemmän voimia, kuin mitä heidän tapaamisistaan saa.

Ja jotenkin kun tuntuu, että suurimman osan kanssa jutut on mennyt sellaiseksi pinnalliseksi höpinäksi, paasataan vaan suu vaahdossa lapsista ja lastenvaatteista, lasten harrastuksisa yms. turhanpäiväsestä (joka ainakaan meikäläistä ei jaksa kiinnostaa yhtään)

joten sikälikin on välillä turhautunut tunne että tuhlaan kallisarvoista vähäistä vapaa-aikaani turhanpäiväisiin tuttaviin ja joutavanpäiväisiin tekemisiin (kuten esim. kaikenlaisiin lastenvaatekutsuihin jota lähipiirissäni on nyt ollut ihan hirvittävästi viime vuosien aikana)



Ajattelin nyt alkaa järjestämään elämääni ja aikaani paremmin. Työlle menee suuri osa ajasta, mutta työ on ihan mukavaa ja tarpeellistakin, joten siihen saa aikaa mennäkin, kohtuuden rajoissa.

Perheelle haluan myös aikaa. Ja sitten ihan vain itselleni.



Tästä edespäin aion sanoa ei kaikille kavereiden lastenvaatekutsuille, ja aion muutenkin vähentää tiettyjen kavereiden tapaamisia. Sanon vaan, etten ehdi, sen kummepia selittelemättä. Aion hiivuttaa tiensä päähän tulleet vain tavan vuoksi ylläpidetyt ystävyyssuhteet ja panostaa vain niihin, joiden kanssa ystävyys on jotain aidompaa ja syvempää.





Kuntosalijäsenyys loppuu kohta, enkä enää aio sitä uusia. Kuntosalilla käyminenkin on alkanut enemmänkin stressata kuin toimia piristävänä "omana aikana", kun on tullut sellainen fiilis että "pakko lähteä salille vaikka ei olis voimia/aikaa siihen, kun on nyt tästäkin etukäteen maksettu!". Ei hyvä. Aion vastedes vain lenkkeillä, fiiliksen mukaan. Ei maksa mitään ja voi käydä silloin kun itseä huvittaa. Hyötyliikuntaakin mulle tulee arjessa, joten ihan sohvaperunaksi en silti ole vaarassa muuttua.



Eli näin. Eiköhän tällä jo vähän enemmän aikaa järjesty niille tärkeimmillekin asioille (perheelle ja itselle!).