Kamala kun säikähdin! Olin kaupassa vauvan kanssa :(.

kuin ap:n mielikuvituksen (ja nakohairion tai valaistuksen?) tuotos. Kylla ne ihan oikeat "hirveat kokemukset" vahan toista luokkaa lienee...

EI ole näyttänyt kyllä harmaalta vauva koskaan, mutta kurkin aina vähän väliä et hengittääkö. Jos en heti saa selvää et hengittääkö niin tökin sormella suuhun jolloin se alkaa maiskuttaa :)

Kävikin sitten kita-ja nielurisaleikkauksessa.. Toinen tapaus oli se että magneettikuvauksen aikana hengitys oli pysähtynyt kokonaan jonka takia joutuivat laittamaan letkuun..



Ehkä näiden tapahtumien takia tsekkaan vieläkin jo ison lapsen voinnin ennen kuin menen itse unille.

ehkä tuo kokemus ei ollut hyvä sana, mutta järkytyin tosi pahasti. Se harmaus tuli varmaan vaunun kopasta mutta säikähdin niin pahasti että sydän väpätti koko kotimatkan.



Hyvä etten ole ainoa joka on noin hysteerinen! Sinä joka tökit vauvaa suuhun, tuo on hyvä idea! Minä painan aina käden rintakehälle tai laitan sormen sierainten lähelle, että näen tuleeko sieltä lämmintä ilmaa. Joskus vauvat nukkuu niin syvää unta että mahan kohta ei silleen kohoile eikä kädet heilu eikä tuhise ja sitten sitä säikähtää...



t. paniikki-ap



ps. mä en uskalla puhua tuosta pelosta neuvolassa. Mua alkaa itkettää kun ajattelenkin asiaa. En voi puhua tästä edes miehelleni.

Kertaa säikähtänyt kun vauva nukkui niin hiljaa ettei hengitystä kuullut. Kyllä sitä säikähti niin että sydän oli syrjällään. Oli pakko tökätä toista että alkoi liikkua...! mut se oli silloin kuukauden ikäisenä, nyt on jo iso taapero.

Jos tuollaista pelkoa on usein, niin mene juttelemaan jonkun kanssa, mutta eikähän se ole ihan normaalia tietyssä määrin, varsinkin esikoisen kanssa....

Tämä kuulostaa ylihysteeriseltä, ei ole hyväksi sinulle, vauvalle tai miehellesi. Tee asialle jotain, siis HAE APUA! Puhu neuvolassa tai mene vaikka yksityiselle!

jokainen tuore äiti vahtii vauvansa hengittämistä ja pelkää kätkytkuolemaa.

Tämä kuulostaa ylihysteeriseltä, ei ole hyväksi sinulle, vauvalle tai miehellesi. Tee asialle jotain, siis HAE APUA! Puhu neuvolassa tai mene vaikka yksityiselle!

Jos oikeesti rakastaa lastaan ni sitä ajattelee usein et parempi olla vähän ylihysteerinen ku ei välitä ollenkaan.

Ihan ihme juttuihin on lapsia joskus kuollut. Kyllä äiti saa varmistaa lapsensa olotilan pelkäämättä leimautumista hysteeriseksi.

Minulla kolme lasta, ja jokaisen kohdalla on ollut muutamia tuollaisia "kohtauksia". Ovat nukkuneet niin syvää unta, ettei ole näyttänyt edes hengittävän (vatsa ei ole noussut). Kyllä joutui joskus tosi pitkään katsella, että näki jonkun pienenpienen liikkeen. Varmaan alitajuisesti kuitenkin tiesin, että on elossa, muutenhan olisin tempaissut rattaista/sängystä ylös. Kolmonen on nyt 4 kk. ja kerran olen pelästynyt tosissani, ettei enää hengitä. Ps. Peili on talviaikaan hyvä väline, se huurustuu, jos vauva hengittää ;)

liikahtelee hieman ja jatkaa uniaan. En tule vahingossa herättäneeksi jos olen heikkohermoinen... Mutta ymmärrän sua ap kyllä. Ja olen myös muiden kanssa samaa mieltä, että tuosta voi ihan hyvin jutella neuvolassa. Mulla ainakin on niin ihana neuvolantäti että en hetkeä miettisi. Saat paremman rauhan mielellesi.

ja pelot lisääntyy :/ Jossain vaiheessa hyvä kun uskalsin ulos ettei vaan joku lentokone tms tipu just mun vauvan päälle kunnes se meni ohi. Ihan itsestään tajusin ettei tuo lapsi ole posliinia ja se ei mene rikki vaikka kolhiikin itseään. Kyllä mä vieläkin hermoilen kun ylitän iso tietä jossa ei ole valoja tai olen bussin kyydissä mutta pystyn nyt normaaliin elämään muuten. Luulen että kun sun lapsi lähtee liikkeelle ja rupeaa kolhimaan itseään niin tajuat saman.



Kyllä mäkin vielä tarkkailen lapsen hengitystä öisin, tosin vain silloin kun itse menen sänkyyn.

jokainen tuore äiti vahtii vauvansa hengittämistä ja pelkää kätkytkuolemaa.

Kyllä omat lapseni ensimmäisestä lähtien ovat saaneet ihan rauhassa hengitellä ja nukkua rauhassa.

ja olen kuullut, että näin on monella muullakin.

sitten kun vauva vähän kerhittyy, voi alkaa luottaa siihen, että hän kykenee hengittämään itse ja nukkumaan yönsä ilmän, että äiti jatkuvasti kokeilee, sykkiikö sydän:D



itse muistan, miten olin juuri tuollainen, että kokeilin kokoajan rintakehää ja yöllä luulin, että lapsen hengitys on lakannut. nykyään en stressaa noista.

kävin yöllä joskus montakin kertaa katsomassa, hengittävätkö.



Sairastuin masennukseen toisen lapsen syntymän jälkeen, silloin pelkäsin sekoavani ja tekeväni lapsilleni jotain. Pari kertaa sydän pamppaillen sitten hiivin yöllä lasten huoneeseen katsomaan, ovatko elossa. Pelko oli tosi vahva ja tunne karmea.

ja nyt minulla on 2kk ikäinen vauva. Alussa tuli katsottua tarkemmin että vauvalla on kaikki ok. Ja vieläkin käyn välillä tarkastamassa että vauva nukkuu rauhassa. Mutta öisin en herää katsomaan.

Yritän vain rakastaa ja nauttia vauvasta ja lapsestani täysillä nyt, koska tulevaisuutta en voi koskaan tietää. Liika stressaaminen ja huolehtiminen ei kuitenkaan auta mitään.

Vauva oli 2 kk vanha ja nukkui todella liikkumattomasti. Säikähdin aivan tavattomasti. Ja jotenkin kaikkien muiden kesän ruskettamien ihmisten keskellä hän näytti vaunuissaan aivan posliininukelta. Muistan, miten silitin vauvan poskea niin, että sain pienen "inahduksen" suustaan. Se oli ihaninta, mitä olen koskaan kuullut :-)

Alkoi helpottamaan kun lapsi oli 2v

ja tunnustan että olen myös ihan jokaisella tarkistellut hengitystä kun olivat aivan pieniä vauvoja. Vieläkin jos kuopus 8kk nukku tavallista pidempään niin pakko mennä katsomaan..Et ap ole mitenkään mielestäni poikkeava =)

pakko käydä katsomassa hengittäkö toi lapsi jos sattuu nukkumaan tavallista pidempiä päikkäreitä, ja mun lapsi on jo 10kk :)

ja vieläkin tarkkalen silloin tällöin, että vauva hengittää vaikka on jo yli 6kk. Säikähdin myös kerran kamalasti, kun vauva oli vetänyt viltin naamalleen ja ei liikahtanutkaan, ottaessani sitä pois. Ja kyseessä ihan ohut fleecehuopa, josta tiesin kyllä ilman menevän läpi (testasin itse monta kertaa ennen kuin uskalsin laittaa vauvalle...). Luulin kuolevani pelästyksestä ja tarkistin saman päivän aikana lukemattomia kertoja, että vauva hengittää. Säntäsin myös kauppaan ostamaan unipussin :) Onneksi hieman on jo pelko hellittänyt, kun vauva kasvaa.