Onko sinulle tärkeää, että lapsesi uskoo Jeesukseen?

Tultiin uskoon alle 3-kymppisinä ja se oli elämän paras ratkaisu=)Lapset on saaneet kasvaa turvallisessa kodissa,kuunnella ja katella meiän elämää.Emme tuputa,elämme raamatun mukaan itse ja lapset seuraavat esimerkkiä.Jokainen valitsee kuitenkin itse,haluaako tulla uskoon.

Ollaan musiikki-ihmisiä,lauletaan soitetaan.Katotaan paljon tv7 ja RadioDei soi aina taustalla.

Jutellaan paljon kaikista asioista,käydään yhessä srkssa ja asiat on tuttuja lapsille pienestä pitäen!Siunausta sulle!

Mutta saa uskoa jos haluaa. Ja olen itse asiassa juuri laittamassa lasta kristilliseen päiväkotiinkin, sen muiden kuin uskonnollisten hyvien puolien takia.

emme ns. uskovaisia olekaan. Esim. kirkossa olemme käyneet viimeksi 4v sitten lapsen ristiäisissä.



Minusta iltasatu ja iltarukous vaan jotenkin kuuluu päivänpäätökseen.

on äärimmäisen tärkeää etteivät lapseni usko mihinkään satuihin, kuten maahisiin, jumalaan tai muuhun ei-niin-oikeasti-olemassa-oleviin-asioihin.

Hihhuleita emme siis siedä.

Tärkeintä on oppia ajattelemaan itse ja suhtautumaan kriittisesti kaikkeen mitä ympärillään näkee ja kuulee. Mitään julistusta ei pidä ottaa ehdottomana totuutena vaan miettiä kenen kertoma se "totuus" on ja minä ajankohtana ja mistä viitekehyksestä se "totuus" on kerrottu ja sopiiko se omaan eettiseen ja moraaliseen näkemykseen.

Ei se haittaakaan, koska Jeesus oli ihan hyvä tyyppi. Puhui fiksuja ja hyväksyi ihmiset omina itsenään. Ei hän mikään Jumalan poika kuitenkaan ollut. Kyllä mä aika huolissani olisin, jos lapseni sotkeutuisi johonkin uskontoon aikuisena. Tärkeää on uskoa itseensä ja ajatella omilla aivoillaan.



Ei silti, kyllä minunkin yksi tavoiteohjenuora elämässä on, että tee toisille siten kuin tahtoisit heidän tekevän sinulle. En vain sido tällaisia moraaliohjeita uskontoon ja yliluonnolliseen.

Ei se haittaakaan, koska Jeesus oli ihan hyvä tyyppi. Puhui fiksuja ja hyväksyi ihmiset omina itsenään. Ei hän mikään Jumalan poika kuitenkaan ollut. Kyllä mä aika huolissani olisin, jos lapseni sotkeutuisi johonkin uskontoon aikuisena. Tärkeää on uskoa itseensä ja ajatella omilla aivoillaan.

Ei silti, kyllä minunkin yksi tavoiteohjenuora elämässä on, että tee toisille siten kuin tahtoisit heidän tekevän sinulle. En vain sido tällaisia moraaliohjeita uskontoon ja yliluonnolliseen.

Juuri tänään oli ruokapöydässä puhetta Jeesuksesta, 9v totesi (taas kerran) ettei usko että jotain jumalia on tai että Jeesus olisi joku sellainen.

totta kai on tärkeää,se on ainoa asia jolla on loppupeleissä väliä...

Meillä kummatkaan vanhemmat ei kuulu kirkkoon, mutta lapsi osallistuu koulussa uskonnon tunteihin ihan vain yleissivistyksen vuoksi. Joskus lapsi on minulta kysynyt onko Jeesus olemassa ja olen vastannut että "en tiedä". Siihen hän tokaisi että "ei sitä oo". En vastannut enää mitään. Hän saa itse aikuisena päättää mihin uskoo. Meiltä hän ei kuitenkaan mitään uskonnollisia eväitä saa.

yleissivistyksen vuoksi. Ainakin meillä ET:n opetus todella hyvää, ja siellä käsitellään asioita laidasta laitaan, saa pohtia ja ajatella omilla aivoillaan, monipuolista keskustelua arvoista, eri kulttuureista jne.

Meillä kummatkaan vanhemmat ei kuulu kirkkoon, mutta lapsi osallistuu koulussa uskonnon tunteihin ihan vain yleissivistyksen vuoksi. Joskus lapsi on minulta kysynyt onko Jeesus olemassa ja olen vastannut että "en tiedä". Siihen hän tokaisi että "ei sitä oo". En vastannut enää mitään. Hän saa itse aikuisena päättää mihin uskoo. Meiltä hän ei kuitenkaan mitään uskonnollisia eväitä saa.

Ja alkuperäiseen viestiin, eipä totisesti ole tärkeää minulle, että lapsi uskoisi Jeesukseen, mutta toisaalta jos itse haluaa uskoa, niin sopii sekin minulle, onpahan ainakin oma päätös silloin.

tärkeää etteivät usko satuolentoihin kuten jumaliin tms.

On tärkeää että lapseni saa kaiken tiedon Jumalasta ja sitämyöten myös Jeesuksesta.



Itse olen ollut koko kouluaikani ETssä ja vasta aikuisena tulin uskoon. Ilman mitään sukulaisten myötävaikutusta. En ollut edes kirkossa käynyt kuin häissä ja hautajaisissa.



Kaiken tiedon lapsenikin siis saa ja itsenäisesti oppii ajattelemaan ja tekee omat ratkaisunsa sitten aikuisena.

Oma äitini on erittäin uskovainen, ja olen siksi saanut suhteellisen uskonnollisen kastatuksen (isän vastustuksesta huolimatta). Sitten uskonto aika paljon jäi, tosin kirkossa olen aina viihtynyt, ja satunnaisesti rukoillutkin. Nyt vanhentuessani ja lapsien kasvaessa koen kirkon ja uskonnon taas tulevan lähemmäksi. Esikoisemme aloitti laulamises seurakunnan kuorossa tänä syksynä, ja olen todella nauttinut näistä syksyn jumalanpalveluksista missä lapseni on esiintynyt kuoronsa kanssa. Tänään kävimme hakemassa joulumieltä kirkosta kun siellä oli lasten rukoushetki. Ihanaa hiljentyä kirkossa ja nauttia hartaasta tunnelmasta.

On tärkeää että lapseni saa kaiken tiedon Jumalasta ja sitämyöten myös Jeesuksesta.

Itse olen ollut koko kouluaikani ETssä ja vasta aikuisena tulin uskoon. Ilman mitään sukulaisten myötävaikutusta. En ollut edes kirkossa käynyt kuin häissä ja hautajaisissa.

Kaiken tiedon lapsenikin siis saa ja itsenäisesti oppii ajattelemaan ja tekee omat ratkaisunsa sitten aikuisena.

Jos saa opiskella elämänkatsomustietoa koulussa, ei uskontoon kehity sellaista immuniteettia kuin uskontotunneilla kehittyy. Itse olen uskonnontuntini istunut, enkä sitä höpinää siten voisi mitenkään todeksi uskoa. Onneksi lapsetkin tajuavat uskonnon vähän ylivedetyksi joulupukkikertomukseksi, jossa tosin tuhmat saavat risujen sijasta helvettiä.

uskonasioista.



Itse uskon mutten ole mikään hihhuli. Keskustelen mielelläni lasten kanssa myös uskontoon liittyen mutten tuputa omia ajatuksiani.



En pidä yleensäkään siitä, että vanhemmat tuputtavat tai aivopesevät lapsiaan omilla käsityksillään. Eivätkö he luota oman jälkikasvunsa terveeseen järkeen??

Luetaan kotona Raamattua ja puhutaan uskomisesta.

Me vanhemmatakaan emme usko.

Ei lapsia opeteta uskomaan myytteihin