tää alkoholisti geeni yrittää koko ajan ottaa minusta vallan

Sama täällä. Yli kolmekymppiseksi olen pärjännyt, mutta nyt taidan luovuttaa ja antaa viinalle vallan. Onneksi ei ole lapsia. Ei paljon muutakaan, minkä takia yrittää. Yrittänyt kyllä olen: korkeakoulututkinto, työhistoriaa takana, ihmissuhteita... Nyt on tullut raja vastaan.



Isä kuoli viinaan. Entisaikoina lapset oppivat isänsä ammatin. Miksen siis minäkin?



Saanko kysyä: minkä ikäinen olet?

Huomaan jo, kuinka tekee mieli alkoholia, kun asiat vähänkään painavat. Humala on niin ihana tila. En ole uskaltanut kenellääkään sitä myöntää. Sekä isäni että äitini suvut on hyvin vahvasti viinaan meneviä, ja alkoholin takia tapahtunut paljon surullisia asioita.



Pelottaa. Miehelleni olen vain sanonut, että jos minusta tulee sellainen (alkkis), lähde ja ota lapset mukana. En halua että se tapahtuu, mutta pelottaa!

ainoa ajatus, joka vielä pitää minua "kuivilla" on ne lapsuuden muistot, jotka koin niin ahdistavina, koska isä joi. Muuten olisin varmaan jo mennyttä.



Pelkään, että en vain voi joku päivä enää taistella tätä geeniä vastaan ja tuhoan myös omien lasteni elämän.

alkoholin käytöstä, niin ennen pitkää huomaisi, ettei se "geeni" enää yritäkään ottaa valtaa.



Jos tuolta tuntuu kyse on siitä, että on pahasti riippuvainen alkoholista. Ja se taas syntyy siten, että käyttää alkoholia. Voi olla, että joillain riippuvuus syntyy helpommin, mutta jos irrottautuu koko aineesta kokonaan ei tarvitse horjua alkoholismin rajalla.



Itsekin olen huomannut, että mitä useammin juo sitä useammin tekee mieli jne. ja kun ei juo ollenkaan, ei juurikaan tee edes mieli. Oppii elämään raittiina, ja se on paljon antoisampaa kuin olla kiikun kaakun liiallisen ja sopivan käytön välillä.

Jos juotte, niin ottakaa nyt hyvät ihmiset vitosen neuvosta kiinni, ja jättäkää alkoholi kokonaan! Kuten tiedättekin, se on teidän oma pieni kätenne, joka sen pullon avaa, ei mikään geeni. Ja hauskaa voi pitää ilman viinaakin.



Taistelen itsekin vaikean riippuvuuden kanssa koko ajan, ja vaikka kuinka olisi ihanaa, jos vaan aina välillä voisi... mutta kun ei voi. Ollenkaan. Minä en suostu selittelemään millään sitä, että varastaisin lasteni lapsuuden. Kärsin itse.

Jos juotte, niin ottakaa nyt hyvät ihmiset vitosen neuvosta kiinni, ja jättäkää alkoholi kokonaan! Kuten tiedättekin, se on teidän oma pieni kätenne, joka sen pullon avaa, ei mikään geeni. Ja hauskaa voi pitää ilman viinaakin.

Taistelen itsekin vaikean riippuvuuden kanssa koko ajan, ja vaikka kuinka olisi ihanaa, jos vaan aina välillä voisi... mutta kun ei voi. Ollenkaan. Minä en suostu selittelemään millään sitä, että varastaisin lasteni lapsuuden. Kärsin itse.

Kun vietän kavereiden kanssa iltaa.

Ja joskus yhden oluen illalla. Valehtelematta iltaolutta ei edes joka viikko. Mutta kyllä se tölkin sihahdus valitettavasti soi kauniisti. Ajattelen, että se on vain yksi, niinkuin onkin. Jos miestä ei olisi (vahtimassa), joisin varmasti toisenkin... jne.

Äitini kysyi kommentoituani, että miksi hän ei vain lopeta.. Että miltä sinusta tuntuisi, jos sinulta otettaisiin se kaikkein tärkein pois? Ajattelin omaa perhettäni, ja vastasin, että ei olisi enää järkeä elää. Hän kokee ilman alkoholia elämisen samalla tavalla. Järkyttävää! Voiko minusta oikeasti tulla samanlainen?

t. #3

Jos juotte, niin ottakaa nyt hyvät ihmiset vitosen neuvosta kiinni, ja jättäkää alkoholi kokonaan! Kuten tiedättekin, se on teidän oma pieni kätenne, joka sen pullon avaa, ei mikään geeni. Ja hauskaa voi pitää ilman viinaakin.

Taistelen itsekin vaikean riippuvuuden kanssa koko ajan, ja vaikka kuinka olisi ihanaa, jos vaan aina välillä voisi... mutta kun ei voi. Ollenkaan. Minä en suostu selittelemään millään sitä, että varastaisin lasteni lapsuuden. Kärsin itse.

Kun vietän kavereiden kanssa iltaa.

Ja joskus yhden oluen illalla. Valehtelematta iltaolutta ei edes joka viikko. Mutta kyllä se tölkin sihahdus valitettavasti soi kauniisti. Ajattelen, että se on vain yksi, niinkuin onkin. Jos miestä ei olisi (vahtimassa), joisin varmasti toisenkin... jne.

Äitini kysyi kommentoituani, että miksi hän ei vain lopeta.. Että miltä sinusta tuntuisi, jos sinulta otettaisiin se kaikkein tärkein pois? Ajattelin omaa perhettäni, ja vastasin, että ei olisi enää järkeä elää. Hän kokee ilman alkoholia elämisen samalla tavalla. Järkyttävää! Voiko minusta oikeasti tulla samanlainen?

t. #3

Olen nro 6, se joka myös taistelee riippuvuuden kanssa, ja todellakin tiedän miten hirveää se on, kun jokin, mikä loppupeleissä ei anna mitään hyvää ( paitsi hetken päihtymyksen ja auvon) yrittää tuhota kaiken sen, mikä on hyvää ja kaunista elämässä... ja mikä tuntuu niin laimealta ja merkityksettömältä, jos ei saa sitä, mitä pakkomielteisesti kaipaa.

Mä en tiedä vielä kuinka mun käy. Mä olen vasta keväällä tehnyt päätöksen olla täysin ilman. Olo on vieläkin ihan kauhea, ei ole helpottanut käytännössä yhtään. Mutta mä tiedän että kohtuukäyttö on mahdotonta.

Itse juon joka päivä;-o. Joo, hoidan kaikki hommat, käyn työssä, pärjäämme itse asiassa oikein hyvin. Kun tarpeeksi usein juo, ei koe koskaan krapulaa. Sietokyky kasvaa uskomattomasti. En ole ainakaan vielä tuhoamassa muuta kuin toki pikkuhiljaa oman terveyteni.

ei mikään geeni ole syy sinun juomiseesi. Syy sinun juomiseesi olet sinä itse. Sinä itse joko kaadat sen alkoholin kurkustasi alas tai sitten et kaada. Sinä voit päättää että et enää ikinä juo pisaraakaan alkoholia. Ei mikään geeni sitä estä.

Itselläni molemmat vanhemmat juoppoja (plus puoli sukua molemmin puolin, esim. pappani kuoli viiinaan) mutta minä ja siskoni uskallamme kyllä juoda ilman "pelkoa". Ei joka viikkko eikä joka kuukausi mutta sitten kun tekee mieli.

Itse juon joka päivä;-o. Joo, hoidan kaikki hommat, käyn työssä, pärjäämme itse asiassa oikein hyvin. Kun tarpeeksi usein juo, ei koe koskaan krapulaa. Sietokyky kasvaa uskomattomasti. En ole ainakaan vielä tuhoamassa muuta kuin toki pikkuhiljaa oman terveyteni.

ei kukaan pärjää hyvin tai hoida hommiaan hyvin jos juo joka päivä. Sitten kun lopetat juomisen kokonaan, näet muutaman kuukauden tai vuoden päästä että miten paljon siitä sun juomisesta onkaan ollut haittaa. Ja muuten siitä, että tuhoat terveytesi, on haittaa monelle sinun lähipiirissäsi. Hae apua ja lopeta juominen kokonaan. Sinulla ei ole vaihtoehtoja.

Huomaan jo, kuinka tekee mieli alkoholia, kun asiat vähänkään painavat. Humala on niin ihana tila. En ole uskaltanut kenellääkään sitä myöntää. Sekä isäni että äitini suvut on hyvin vahvasti viinaan meneviä, ja alkoholin takia tapahtunut paljon surullisia asioita. Pelottaa. Miehelleni olen vain sanonut, että jos minusta tulee sellainen (alkkis), lähde ja ota lapset mukana. En halua että se tapahtuu, mutta pelottaa!

sähän olet jo alkkis jos koet alkoholista noin vahvaa mielihyvää saavasi. Sinulla on paljon onnellisempi tulevaisuus, kun et ota ikinä enää sitä yhtäkään pisaraa.

Pelkään, että en vain voi joku päivä enää taistella tätä geeniä vastaan ja tuhoan myös omien lasteni elämän.

laitat korkin kiinni etkä ota ikinä enää pisaraakaan. Todella helppoa ja halpaa.

Olen nro 6, se joka myös taistelee riippuvuuden kanssa, ja todellakin tiedän miten hirveää se on, kun jokin, mikä loppupeleissä ei anna mitään hyvää ( paitsi hetken päihtymyksen ja auvon) yrittää tuhota kaiken sen, mikä on hyvää ja kaunista elämässä... ja mikä tuntuu niin laimealta ja merkityksettömältä, jos ei saa sitä, mitä pakkomielteisesti kaipaa. Mä en tiedä vielä kuinka mun käy. Mä olen vasta keväällä tehnyt päätöksen olla täysin ilman. Olo on vieläkin ihan kauhea, ei ole helpottanut käytännössä yhtään. Mutta mä tiedän että kohtuukäyttö on mahdotonta.

se on ihan hyvä että olo on kauhea, sillä se osoittaa että sä elät tavallista elämää ilman viinaa. Silloin kun elää ilman viinaa niin ei turruta kaikkea pahaa oloa alkoholilla. Nyt ne aiemmin turruttamasi jutut palaa käsiteltäviksi ja ne pitää kohdata. Kyllä se paha olo ennenpitkää ohi menee, mutta nyt sinä kohtaat sen pahan olon terveellä tavalla. Hienoa, että olet tehnyt raittiuspäätöksen!

Ja näin paljon kun juo, ei koskaan koe krapulaa. ei, vaihtoehtoja ei tunnu olevan. Minähän pärjään hyvin ja kaikki on ok, miten voisin "hakea apua"?

Katso www.geenianalyysi.fi

Pelkään, että en vain voi joku päivä enää taistella tätä geeniä vastaan ja tuhoan myös omien lasteni elämän.

laitat korkin kiinni etkä ota ikinä enää pisaraakaan. Todella helppoa ja halpaa.

geenit (jopa homouskin geeneissä), joten miksei alttius riippuvuuksiin. Moni entinen alkkis korvaa vaan sen riippuvuuden uudella oli se sitten shoppailu, liikunta, uskonto.

Jolla ei ole alttiutta riippuvuuteen ei voi ymmärtää miten se jokin ottaa vallan.

Kertokaapa yksikin esimerkki ihmisestä, joka jätti alkoholin eikä siirtynyt uuteen riippuvuuten?

Iltaisin telkkarin äärellä istuessa tuntuu ihan puuttuvan se viinilasi...Lisäksi minuun iskee välillä kauhea tupakanhimo, vaikka en ole koskaan polttanut.

Kertokaapa yksikin esimerkki ihmisestä, joka jätti alkoholin eikä siirtynyt uuteen riippuvuuten?

Raittiina nyt puolitoista vuotta eikä ole mitään erityisiä riippuvuuksia.

Mun ex-anoppi oli just tollanen, mikään ei ollut omaa syytä vaan syy oli geenien. Kun eihän sitä mitään voi kun geenit vaan vie, pakko on vetää viinaa ja soitella miniälle kännissä säälipuheluita. Ja itkeä kun ei saa lapsenlapsia kylään, kun ei hänessä ole vikaa vaan geeneissä. Ja vitut, itse te sen päätätte vedättekö viinaa vai ei.