Mistä voi tietää kuka on ystävä. Kuulostaa tyhmältä kysymykseltä, mutta

mutta jotenkin tuntuu että onko se vähän yliarvostettu juttu? Ihmisiä tulee ja menee, toisten kanssa synkkaa paremmin ja toisten kanssa huonommin. Itse en missään nimessä edes etsi mitään tosiystävää. Muuten tulisi just noita pettymyksiä. Lopeta aktiivinen ystävyyssuhteiden etsiminen, neuvoisin.

mielestäni aika kovia pyrkyreitä luonteiltaan ja pinnallisia muutenkin, eli oikeasti heille tuntuu sellainen yleinen hyötyminen olevan se juttu siinä ihmissuhdehaalinnassakin, eikä se, että jostakin ihmisestä on oikeasti kiinnostunut ja hänestä pitää kovasti. Ja siksi siis hänet haluaa ystäväkseen.



Minusta on aika huvittavaa jos selkeästi jo aikuinen ihminen on niin statushakuinen ihmissuhteissaankin, että satunnainen tuttukin on hänen puheissaan aina uusi oikein hyvä ystävä. Ja aina tuodaan esille sitä suunnatonta ystävämäärää :) ja ei, en ihan oikeasti ole kateellinen, minä vaan olen sitä ihmistyyppiä jonka mielestä tosiystäviä tulee elämässä vain muutamia, siis sellaisia ystäviä, joiden kanssa kolahtaa syvästi ja joihin tietää voivansa luottaa ihan oikeasti ja syvästi.

Yksi juttu josta olen ollut hämmentynyt joissakin ystävyyssuhteissani: olen vuosia ollut kaveri jonkun kanssa, luullut olleeni ihan ystäväkin. Sitten tämä ystävä on saanut kuulla jostain suunnasta, ilmeisesti parikin kertaa eri ihmisiltä, minusta negatiivisia kommentteja ja tarinoita. Esim. että minulle "naureskellaan" tietyissä piireissä.



Seurauksena on ollut se, että tämä ystäväni on pari kertaa "kuitannut" minulle tästä asiasta ivalliseen sävyyn, ja on tuntunut että hänen asennoitumisensa minuun on muuttunut sen jälkeen. Ennen pitkää hän onkin lopettanut yhteydenpidon ja käytännössä ystävyyden.



Olen hämmentynyt siitä, että antavatko ihmiset tosiaan muiden ihmisten pahojen puheiden ja tulkintojen jostain ihmisestä vaikuttaa näin paljon? Useimmitenhan ne ovat pahantahtoisia ja liioittelevia tai jopa kokonaan perusteettomia näkemyksiä joita siellä on takana.



Ja kun joku on monta vuotta ollut ystäväni, luulin hänen pitävän minusta, mutta eikö hän sitten pitänytkään? :-(



ap

Älykäs ymmärtää niin paljon enemmän, myös sen, että pahat puheet kumpuavat usein kateudesta, juoruajan ihan omista ongelmista ja mahdollisista luonnevioista, juoruilijan yleisestä katkeruudesta ja luonteen kehittymättömyydestä jne. jne.



Jos on pariinkin kertaan nähnyt kuinka suoraan sanottuna tyhmä ja löyhäomatuntoinen ihminen toimii sosiaalisissa kuvioissaan, niin tietää mitä tarkoitan.

yleensä kai sen tietää jos tietää. Ainakin minä tiedän kuka tuttuni on ns. luotettava ja kuka ei, tai siis että kuka vaikka kyselee elämästäni ihan vain jotta pääsee seuraavaksi puhumaan lempipuheenaiheestaan eli itsestään ja ketä oikeasti kiinnostaa minun asiani.

Jos toinen tenttaa yksityisasioita kuin joku toimittaja konsanaan, niin ei ole luotettava. Yksinkertaista. Ihminen kyllä puhuu ajallaan, sitten kun tahtoo, eikä niin että toinen käy liian likeiseksi omin luvin -kuin joku perskärpänen- eikä anna tilaa.

Eli mielestäni suorastaan poikkeuksia



Sanoisin jopa, että suurimmalla osalla ihmisiä ei ole kuin yksi tosiystävä, jos sitäkään. Tosipaikan, suurten vaikeuksien tms tullen.

Ystävyyttä ei pidä ottaa liian vakavasti, eikä odottaa liikoja. Luota viime kädessä vain itseesi.