mitä teette jos 5v lapsi ei suostu syämään

Kannustan syömään lautaselta jotain mikämaistuu ja sitten lautanen pois. Mitään ylimääräisiä ruokia en tarjoa vaan seuraavaan ruoka-aikaan sitten taas ruokaa.

jos ei syö kokeilen muutaman kerran suostutella ja sitten ilmoitan ettei muuta tarjoilla ja jos nyt et syö on seuraavan kerran ruokaa tarjolla vasta seuraavalla aterialla. Usein jää ruoka syömättä. Harmittaa ihan älyttömästi mutta kun eihän sitä oikein muutakaan voi. Että pitääkin näin typerästä asiasta vääntää kättä, päivittäin. Huoh.

ja seuraava ateria seuraavana aamuna jne.jne.kunnes syö.

Seuraava ruoka on sitten ajallaan.



En pakota syömään yhtään mitään, en pakkomaistata edes. Ruoka tarjoillaan ajallaan, rangaistuksia syömättömyydestä ei ole. Teen mielelläni sellaisia ruokia, jotka maistuvat.



Lasten makuaisti kehittyy iän myötä.

eikä minkään ikäistä.



jos ei syö, niin asiasta ei tehdä numeroa.



välipalaa ei anneta, eikä maitoa tms

vaan seuraava ruoka ajallaan, jopa syö ihan varmasti



eli säännölliset ruoka ajat on kaiken a ja o



omat lapseni syövät kaiken ja hyvällä ruokahalulla, vauvasta lähtien ruokailu ajat olleet , ja kaikkee on ollut tarjolla.

herkkui vaan kerran viikossa janojuomana vesi

Jos ei suostu syömään niin olkoon niin. En tarjoa tilalle lapsen herkkua vaan saa ruokaa sitten kun normaalisti seuraava ruokailuaika.

joka ikänsä ollut vaikea tapaus ruokien suhteen. En saanut syömään kuin muutamia ruokalajeja. Jos seuraavalla ruokailulla oli myös hänelle "pahaa" ruokaa ei syönyt silloinkaan. Pahimmillaan taistelimme parikin vuorokautta ja ainut ruoka mitä poika söi oli aamupuurot. Pitempään ei vanhempien kantti kestänyt. Edelleenkään hän ei syö kuin muutamia ruokalajeja ja niissäkään ei saa olla mitään mausteita. Positiivisena puolena voi pitää ettei syö myöskään roskaruokaa kuten pizzaa tai hampurilaisia.

Ja sitten annan tukevamman välipalan. En ole ikinä ymmärtänyt vanhempia, joiden mielestä ruoka on mainio tapan käyttää valtaa. Ruokaa syödään, jotta saadaan energiaa, ei siksi, että äiti sitä teki ja haluaa lapsen syövän.



Uskomattominta systeemissäni on se, että meidän lasten mielestä ei ole olemassa pahaa ruokaa. On vain aikoja, jolloin ei ole nälkä.

eikä minkään ikäistä. jos ei syö, niin asiasta ei tehdä numeroa. välipalaa ei anneta, eikä maitoa tms vaan seuraava ruoka ajallaan, jopa syö ihan varmasti eli säännölliset ruoka ajat on kaiken a ja o omat lapseni syövät kaiken ja hyvällä ruokahalulla, vauvasta lähtien ruokailu ajat olleet , ja kaikkee on ollut tarjolla. herkkui vaan kerran viikossa janojuomana vesi

Miksi ihmeessä noin? Miksi lasta pitää rangaista?

En minäkään kaikkea syö

Ja myönnän vielä olevani niin lepsu, että annan lapselle ruokaa kun sitä tulee pyytämään. En jaksa kuunnella sitä nälkäisen lapsen vinkumista ja marinaa. Aika harvoin miellä noita kieltäytymisiä tulee, kerran-pari vuodessa. Lapset on meillä aina syöneet hyvin, joten jos ne joskus kiukuttelee niin se ei maata kaada.

et jos ei syö lounasta ei tule välipalaa vaan seuraavaksi tulee päivällinen.Jos ei syö silloin ei tule iltapalaa vaan seuraava ruoka on aamupala jne.

Korostan vielä et ylläoleva sääntö on yli 5- vuotiaille.Alle 2 vuotias saa syödä milloin vain ja kuinka paljon tahansa koska ei noin pientä saa/tarvitse kouluttaa ruokatavoille.Eskari-ikäinen ei saa armoa yhtään sen enmpää kuin 12- vuotias sisarensa.

Järkkyjä nämä vanhemmat, joiden mielestä lapsen on pakko syödä silloin, kun vanhempi määrää ja sitä, mitä vanhempi määrää. Samoissa perheissä lasten on pissattava ja kakattava tismalleen siihen aikaan kun äiti tahtoo, muuten ei ole vessaan menemistä. Äidin käskyn mukaan nukutaan ja äidin käskyn mukaan hetätään.



Kun lapsen on pakko syödä, tulee hänestä yleensä lihava. Läskeillä lapsilla ei ole mitään tajua siitä, koska syömisen saa lopettaa.

Siksikö, että äiti laittoi ruokaa vai siksi, että lapsella on nälkä?

Seuraava ruoka on tavalliseen tapaan klo x. Ja saatan sanoa, että kannattaisi kyllä syödä, voi tulla kova nälkä. Mutta enpä muuta sitten, ottaisin lautasen pois edestä kun ruokailu olisi ohitse. Ja sitten jatkettaisiin päivää.

Ruokaa mielihalujen mukaan, vaan kaupasta ostetaan ruokaa sitä varten, että se syödään. Mieheni lapsuudenkaverin äiti kuulemma aina sanoi, ettei hän kokkaa "kissan vitulle", eli sopii myös sitten perheenjäsenten sitä ruokaa jollain lailla arvostaakin.

salaatteja ja hedelmiä. Toki hyvä, että niitä syö, yritän ruualla, että saisin maistamaan pari lusikallista ruokaa ja sen jälkeen saa syödä salaattia ja hedelmiä.

Voin koittaa houkutella maistamaan, mutta aika vähälle huomioplla jätän asian, jos ei onnistu. Meillä on nyt 7- vuotias (menee 2. luokalle) poika, jolla on adhd+ viitteitä aspergeriin. Mutta nämä diagnoosit on tuoreita, olemme toimineet samalla tavalla kokoajan, ja onneksemme olemme olleet oikeassa! Poika on ollut aina äärimmäisen valikoiva ruuan suhteen, ja hänellä on vähän omituinen suhde ruokaan muutenkin. KOitan kuitenkin joka päivä katsoa, että aterialla olisi jotain, mitä tiedän hänen yleensä syövän. Mutta jos hän ei sitäkään syö, niin annan olla... sitten syödään seuraavalla aterialla jotain muuta. Nyt lomalla hän syö käytännössä yhden lämpimän aterian, toisten syödessä kaksi.. välipaloja, aamu-ja iltapaloja en rajoita, syö mitä haluaa ja mikä maistuu.



alla lainattu aune- hankkeen sivuilta kuvausta siitä arjesta mitä meillä eletään :)

"Arjessa vaikeus näkyy



Pesutilanteissa mm. arkinen suihkutilanne on ”kuin kiduttaisi”, lapsi vastustelee ja itkee, veden lämpötilaa on vaikea saada sopivaksi...

Hiusten leikkaaminen ja kampaaminen sekä kynsien leikkuu on tehtävä niin, että joku pitää kiinni

Vaatteissa tietyt materiaalit käyvät, ei saa olla nappeja tai muita, jotka on ommeltu kankaan läpi. Vaatteiden vaihtaminen vaikeaa, koska lapsi haluaa pitää aina samoja vaatteita. Käsineiden ja pipon pitäminen ovat pitkään vaikeita.

Vaatteiden pukeminen ja riisuminen ovat hankalia tilanteita. Lapsi välttää tai vastustelee fyysistä ohjausta (ei saa ottaa kädestä kiinni, ei saa tukea selästä).

Syömisessä lapsi valikoi ruuan koostumuksen tarkasti. Kieltäytyy syömästä ja maistamasta, joten toisinaan on päiviä, jolloin hän ei syö mitään.

Sosiaalisissa tilanteissa lapsi kokee toisten lasten lähellä olon kamalaksi: tönii toisia pois, lyö tai puree.

Arjen tilanteissa lapselle kaaosta tuovat liimaus, muovailuvaha, leipomishetket ja muut työt, joissa sormiin tarttuu jotain."

(autismin kirjosta, aune hanke, apua arkeen toimintamallit)

Jos lapsella ei ole nälkä, totean tilanteen. Aamulla sekä minulla että lapsella menee aikansa ennen kuin ruokahalu herää, mutta sitten onkin kiljuva nälkä.



Jos tarjolla on outoa ruokaa, jota ei vain saa alas, tarjoan jotain muuta, kuten perunaa tai leipää.



Jos lapsen ilmeestä näkee, että nyt vain tempututtaa, käsken ottaa haarukan käteen ja pistellä ruokaa suuhunsa.