Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen poikapuolen kanssa? Isänsä kanssa on välit solmussa
26.07.2011 |
ja jostain syystä on ruvennut avautumaan minulle. Ikävään välikäteen joudun toisaalta, vaikka toisaalta tosi hyvä, että kertoo asioistaan edes minulle. Käy juttelemassa masennuksesta mielenterveystoimistossa ja saa varmaan jatkossa jotain psykoterapiaa. Minulle on kertonut tupakanpolton aloittamisesta, siitä ettei viime vuonna lukion ekalla lukenut yhteenkään kokeeseen (ja sen kyllä huomasi...) että ei ollutkaan viikkoa tyttökaverillaan, vaan kaverin luona pelailemassa juomapelejä jne. Isälle ei kuulemma näistä voi kertoa, koska isä ei ymmärrä. Mutta voinko minä salata tällaisia asioita mieheltäni ja kuitenkaan en halua pettää tätä hentoa luottamusta, minkä olen saavuttanut isolla työllä.
Kinkkinen tilanne, mielipiteitä kaivataan: mitä muut tekisivät minun tilanteessani?
Kommentit (16)
Miksi noi isät aina pääsee niin helpolla? Siksi kun on näitä tuuraajia aina käytössä. Laita isä jonnekin kursseille tai jutteleen ammattilaisen kanssa jos ei muuten suju.
Noita isättömiä poikia on niin surkean paljon! Ja kuinka paljon pojat tartteekaan aktiivista, ymmärtäväistä, tukevaa ja kasvattavaa isää!
kun eivät tule toimeen keskenään. Käy juttelemassa siellä mielenterveystoimistossa poikaa hoitavien ihmisten kanssa jne. Ei tätä ole minulle lykätty, mutta välit vain ovat heillä tulehtuneet.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei suju niin onko pyytänyt anteeksi pojalta jos mahdollisesti loukannut tätä jotenkin? Joku syyhän tuohon asiaan on!
Yrittää pitää jatkuvasti!
Jos ei suju niin onko pyytänyt anteeksi pojalta jos mahdollisesti loukannut tätä jotenkin? Joku syyhän tuohon asiaan on!
Yrittää pitää jatkuvasti!
Jos uhataan tappaa, koska ei olla samaa mieltä, niin kyllä silloin vika on uhkaajassa eikä isässä.
t.ap
sillä erotuksella vain että olen kertonut pääpiirteitä isälle pojan elämästä enkä ole saanut häntä vielä hoitoon.
Olen yksin tilanteen kanssa, tämä ikä on isälle ihan sokea piste. Hän ei osaa tehdä mitään, puuttua mitenkään, ajatella järkevästi. Myös hän itse on elänyt tuon iän yhtä rikkonaisena eivätkä hänen vanhempansa kyenneet tukeen.
En tiedä mitä tehdä, kääntyäkö kastensuojelun puoleen, viedä poika väkisin lääkäriin, juoruta äidille? Äiti on jotenkin viimeinen vaihtoehto, koska tulee rankaisemaan ja haukkumaan silmittömästi. Näitä suhteettomuuksia on ollut vuosien varrella.
En tiedä mitä tehdä. Olen ainoa ihminen, jolla on häneen minkäänlaista otetta. Voin vedota hänen ymmärrykseensä ja tunteisiinsa, muille lähinnä nakkelee niskojaan.
sillä erotuksella vain että olen kertonut pääpiirteitä isälle pojan elämästä enkä ole saanut häntä vielä hoitoon.
Olen yksin tilanteen kanssa, tämä ikä on isälle ihan sokea piste. Hän ei osaa tehdä mitään, puuttua mitenkään, ajatella järkevästi. Myös hän itse on elänyt tuon iän yhtä rikkonaisena eivätkä hänen vanhempansa kyenneet tukeen.
En tiedä mitä tehdä, kääntyäkö kastensuojelun puoleen, viedä poika väkisin lääkäriin, juoruta äidille? Äiti on jotenkin viimeinen vaihtoehto, koska tulee rankaisemaan ja haukkumaan silmittömästi. Näitä suhteettomuuksia on ollut vuosien varrella.
En tiedä mitä tehdä. Olen ainoa ihminen, jolla on häneen minkäänlaista otetta. Voin vedota hänen ymmärrykseensä ja tunteisiinsa, muille lähinnä nakkelee niskojaan.
poika tarvitsee mitään apua tai että tilanne on edes pahemmin ongelmallinen.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luottamuksellisesti asioistaan, sehän on hyvä. Mutta kerrohan, miten heidän välinsä ovat solmussa, miten se ilmenee?
vaan pyrkisin olemaan pojan luottamuksen arvoinen. Sen sijaan yrittäisin kyllä pehmeästi kannustaa sekä poikaa että isää selvittämään solmunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luottamuksellisesti asioistaan, sehän on hyvä. Mutta kerrohan, miten heidän välinsä ovat solmussa, miten se ilmenee?
eli juttutuokiot isänsä kanssa muuttuvat aina riitelyksi, kumpikaan ei anna tuumaakaan periksi, asioista ovat täysin eri mieltä ja mies vetää kotiintuloajoista, tietokoneella olosta ym. aika tiukkaa linjaa, koska poika on mm. pelannut yöllä salaa ja on sitten tosi väsynyt ja masennus vain pahenee siitä. Pojan mielestä isä ei ymmärrä häntä ja kokee että osa ongelmistansa on isän syytä jne.
t.ap
älä tosiaan kerro isälle, sen jälkeen ei kerro sinullekaan mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä tosiaan kerro isälle, sen jälkeen ei kerro sinullekaan mitään...
t.ap
Vaikka hän kertoo asioita, jotka saisivat isän raivostumaan ja varmasti kiristämään sääntöjä, niin tärkeintä tässä on tällä hetkellä se, että pojalla on kuuntelija ja että sinä et kuitenkaan ole mahdollistamassa tai sallimassa näitä tapauksia (josta miehesi voisi olla raivoissaan) vaan ainoastaan kuuntelet ja annat siten pojalle tilaa itsekin miettiä omia asioitaan.
Vähitellen voit pienin elein tökkiä oikeaan suuntaan esim. sanomalla sopivaan rakoon, että isäkin häntä rakastaa mutta että on vain niin huolissaan, kun pojan elämä ei suju hyvin tai kysymällä, miten poika on ajatellut elämänsä järjestää. Kyseessä on ymmärtääkseni kuitenkin lähes täysi-ikäinen poika, joka kipuilee nyt elämänhallintansa kanssa. Toivottavasti saisi lääkityksen kohdalleen, niin voisi elämä jo alkaa näyttää vähän paremmalta!
Älä siis saarnaa tai petä luottamusta. Päinvastoin kerro hänelle, että kuuntelet aina, kun hän kuuntelijaa tarvitsee ja että voi vaikka soittaa sinulle. Uskon, että olet tällä hetkellä hänen pelastusrenkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuuntelija ja kannusta samalla miestäsi olemaan hieman hellävarasempi pojan kanssa. Ei minusta teinin elämää voi liikaa kytätä. Kysy pojalta, jos voisit vaikka toimia välittäjänä heidän keskusteluissaan. Olisi myös tärkeää pystyä sopimaan yhteiset pelisäännöt pelaamiseen ja kotiintuloaikoihin. Kysy pojan omaa mielipidettä. Taitaa olla poika itsekkin huolissaan tilanteestaan. Hänhän voisi vaikka käydä lukion neljässä vuodessa niin voisi lukea uudelleen niitä ykköskurssin asioita.
Kysy näin:
Mistä poika on huolissaan omassa tilanteessaan?
Mitä poika toivoo isältään?
Mitä poika toivoo sinulta?
Kokeeko hän itse väsymyksen ja pelaamisen haitalliseksi koulunkäynnille?
Kokeeko poika pelaamisen koukuttavaksi, jos kokee miten asiaa voi auttaa?
Minkälaiset säännöt hänestä olisivat reilut ja toimivat?
Miten voit auttaa poikaa koulun kanssa?
Mitä hän haluaisi opiskella lukion jälkeen ja katsokaa yhdessä minkälaiset vaatimukset sinne on päästä?
Mitä hauskaa poika ja isä voisivat tehdä yhdessä?
Ei teinin diktaattorimaisesta määräilystä ole suurta hyötyä.
kuuntelija ja kannusta samalla miestäsi olemaan hieman hellävarasempi pojan kanssa. Ei minusta teinin elämää voi liikaa kytätä. Kysy pojalta, jos voisit vaikka toimia välittäjänä heidän keskusteluissaan. Olisi myös tärkeää pystyä sopimaan yhteiset pelisäännöt pelaamiseen ja kotiintuloaikoihin. Kysy pojan omaa mielipidettä. Taitaa olla poika itsekkin huolissaan tilanteestaan. Hänhän voisi vaikka käydä lukion neljässä vuodessa niin voisi lukea uudelleen niitä ykköskurssin asioita.
Kysy näin:
Mistä poika on huolissaan omassa tilanteessaan?
Mitä poika toivoo isältään?
Mitä poika toivoo sinulta?
Kokeeko hän itse väsymyksen ja pelaamisen haitalliseksi koulunkäynnille?
Kokeeko poika pelaamisen koukuttavaksi, jos kokee miten asiaa voi auttaa?
Minkälaiset säännöt hänestä olisivat reilut ja toimivat?
Miten voit auttaa poikaa koulun kanssa?
Mitä hän haluaisi opiskella lukion jälkeen ja katsokaa yhdessä minkälaiset vaatimukset sinne on päästä?
Mitä hauskaa poika ja isä voisivat tehdä yhdessä?Ei teinin diktaattorimaisesta määräilystä ole suurta hyötyä.
hänellä ei saisi olla kotiintuloaikoja olleenkaan, osaa huolehtia kuulemma itsestään. Kotona ei kuitenkaan haluaisi tehdä mitään, eli haluaisi elää täyshoitolassa ilman vastuita. Pelaisi yöt, jos siihen ei puututtaisi. Koulunkäynti ei kiinnosta yhtään, tekisi mieli vain hengailla kavereiden kanssa ja haluaisi muutta omaan kämppään, jossa häntä ei kukaan vahtisi/komentaisi. Kuitenkin käy tutkimuksissa, tutkitaan onko masennusta tai jotain muuta, on uhkaillut isäänsä melko pahasti, ei omastakaan mielestä hallitse agressioitaan jne. Eli ei todellakaan ole kykynevä päättämään yksin omista asioistaan, vaikka niin haluaisi.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laajempi mittakaava kehiin. Tupakanpoltto ei maata kaada, mutta tottakai kerrot sen terveysdiipadaapan lyhyesti ja mainitset rahanmenosta, että on sitten varoitettu.
Valehtelulla poika vaurioittaa välejä isäänsä ja niihin kenelle valehtelee (tyttöystävä?) joten kannattaa miettiä tarkasti mihin pyrkii toiminnallaan.
Kysy pojalta, että minkä asioiden pitäisi muuttua ja miten, että pojan elämä olisi kunnossa. Käske listata paperille.
Sen jälkeen käske lajitella että mitkä asiat listassa ovat sellaisia mille poika itse voi jotain, mitkä sellaisia mille vanhempansa ja/tai sinä voitte jotain ja mitkä ovat niitä joille ei kukaan voi mitään, vaan ovat mahdottomia muuttaa.
Paperille laittaminen on tärkeää, että asia konkretisoituu ja tuo kysymysmuotoilu on ratkaisukeskeinen, ei ongelmia kaiveleva ja synkeyttä nostattava.
Jos ilmenee että pojalla on ihan realistinen kuva itseestään ja tulevaisuudestaan, mutta että lukio ja vanhempien kanssa asuminen eivät vastaa omia tavoitteitaan, niin olisiko itsenäistyminen, eli omilleen muutto ja töihin meno joksikin aikaa hyvä juttu? Jos poika on järkevä, niin tuo voisi olla hyvä ratkaisu selvittää ajattelua, jos siis sitä itse kaipaa?
Jos poika taas on "emmä tiiä, aivan sama, ketä kiinnostaa"-vaiheessa, niin sitten tarvitsee apua myöhäiseen ja pitkittyneeseen murkkuikään mahdollisesti ja rajoja ja persiille potkintaa kans.
Ne ammattilaisten masennusavut tuppaa olemaan sellasta silkkihansikkain lällyttelyä ja loppuun asti ymmärtämistä, että jämäkkyyttä ja elämänohjenuoraa sieltä ei ole tarjota, ehkä poika hakee sitä nyt sinulta, jotain johtolankaa millä ottaa ote omaan elämään?
Laajempi mittakaava kehiin. Tupakanpoltto ei maata kaada, mutta tottakai kerrot sen terveysdiipadaapan lyhyesti ja mainitset rahanmenosta, että on sitten varoitettu.
Valehtelulla poika vaurioittaa välejä isäänsä ja niihin kenelle valehtelee (tyttöystävä?) joten kannattaa miettiä tarkasti mihin pyrkii toiminnallaan.
Kysy pojalta, että minkä asioiden pitäisi muuttua ja miten, että pojan elämä olisi kunnossa. Käske listata paperille.
Sen jälkeen käske lajitella että mitkä asiat listassa ovat sellaisia mille poika itse voi jotain, mitkä sellaisia mille vanhempansa ja/tai sinä voitte jotain ja mitkä ovat niitä joille ei kukaan voi mitään, vaan ovat mahdottomia muuttaa.
Paperille laittaminen on tärkeää, että asia konkretisoituu ja tuo kysymysmuotoilu on ratkaisukeskeinen, ei ongelmia kaiveleva ja synkeyttä nostattava.
Jos ilmenee että pojalla on ihan realistinen kuva itseestään ja tulevaisuudestaan, mutta että lukio ja vanhempien kanssa asuminen eivät vastaa omia tavoitteitaan, niin olisiko itsenäistyminen, eli omilleen muutto ja töihin meno joksikin aikaa hyvä juttu? Jos poika on järkevä, niin tuo voisi olla hyvä ratkaisu selvittää ajattelua, jos siis sitä itse kaipaa?
Jos poika taas on "emmä tiiä, aivan sama, ketä kiinnostaa"-vaiheessa, niin sitten tarvitsee apua myöhäiseen ja pitkittyneeseen murkkuikään mahdollisesti ja rajoja ja persiille potkintaa kans.
Ne ammattilaisten masennusavut tuppaa olemaan sellasta silkkihansikkain lällyttelyä ja loppuun asti ymmärtämistä, että jämäkkyyttä ja elämänohjenuoraa sieltä ei ole tarjota, ehkä poika hakee sitä nyt sinulta, jotain johtolankaa millä ottaa ote omaan elämään?
tietää, että mikä häntä vaivaa. Toisaalta taas kuulin juuri anopilta, että isänsä on ollut aivan samnlainen samassa iässä ja mennyt sitten iän myötä ohi, eli olisi jonkinlainen myöhäinen murrosikä ja isästä irtaantuminen käynnissä. Omahotja olikin todennut, että normaalia haastavampi tapaus, koska sosiaalisesti on erittäin avoin, on kavereita ja tyttökaveri, eli ei eristäydy omaan huoneeseen pelaamaanjne.
Ja noista muuttamisista ja koulunkäynneistä olen jutellut paljonkin, koittanut saada ymmärtämään, että se yksin asuminen maksaa, eikä pelkästään asuminen vaan kaikki muukin. Lukioon meni omasta tahdostaan, ei ole pakotettu. Yläasteella pärjäsi hienosti sen kummemmin lukematta.
kiitoksia kaikille vastanneille, kiva että saa edes jossain pohtia näitä asioita, kun en omille kavereille halua levitellä pojan asioita.
t.ap
Miksi noi isät aina pääsee niin helpolla? Siksi kun on näitä tuuraajia aina käytössä. Laita isä jonnekin kursseille tai jutteleen ammattilaisen kanssa jos ei muuten suju.
Noita isättömiä poikia on niin surkean paljon! Ja kuinka paljon pojat tartteekaan aktiivista, ymmärtäväistä, tukevaa ja kasvattavaa isää!