Mä en jaksa enää.

kerro

En jaksa enää yrittää ja ylläpitää kulisseja.

Kerro? Niin ja kyllähän niistä pois pääsee.

Mies juo ja murjottaa. Välillä on ihan ok, mutta juo paljon. Mun pitäisi olla aina iloinen ja harrastamassa seksiä kun herra vähän siihen viittaa. Sitten jos en halua niin mies murjottaa monta päivää ja valittaa, etten halua osallistua parisuhteen hoitoon.



Meillä on ollut pahoja vaikeuksia ennen. Niiden yli päästiin ja luulin, et kaikki on paremmin. Olen muille kehunut ja mentiin sitten naimisiinkin, vaikkei koskaan pitänyt mennä. Nyt ollaan oltu puoli vuotta naimisissa ja kaduttaa!



En jaksaisi käydä töissä, mutta on pakko. Jonkun on pakko meidät elättää. Olen vihainen itselleni, kun en jaksa olla lasten kanssa. He ovat liian paljon keskenään.



Tekisi mieli jättää koko mies ja muuttaa pois koko kaupungista. Mutta se tuntuu luovuttamiselta. Mitä muutkin siitä ajattelee? Minut on kasvatettu siihen, että ulospäin pitää näyttää hyvältä oli seinien sisäpuolella millainen helvetti tahansa.

Yritä saada hänet vaikka pariterapiaan jos ongelmista keskustelu ei muuten onnistu. Kauanko olette olleet yhdessä?



Vaikuttaa että myös miehellä on psyykkisiä ongelmia, jos täytyy joka päivä tintata ja murjottaa vaimolle (ilman sen kummempaa syytä).

Eli ei olla mitään lapsia enää.



Pariterapiaan mies ei suostu. Suuttuu vaan, jos sitä ehdottaa. Mä en millään jaksais sitä, että kun hän kuitenkin laittaa astiat koneeseen niin se on hänen panoksensa tähän kotiin ja mun pitäis olla tyytyväinen siihen ja sivuuttaa kaikki muu. Hänhän yrittää parhaansa.



Mä olen vähitellen tajunnut, että mies tarvitsisi oikeasti jotain terapiaa, hänellä oli vaikea lapsuus ja nuoruus. Mutta mä en enää jaksa sitä, että kaiken pitää mennä niin kuin hän haluaa. Hän saa loukata mua mielin määrin, mutta sitten kun mä avaan suuni ja sanon jotain vähänkin negatiivista niin se on niin väärin. Ja mies taatusti tietää, että juominen loukkaa mua, mutta se ei häntä estä.



Mä haluun pois tästä helvetistä.

Pariterapiaan voi mennä myös yksin jos mies ei suostu, selvitä asia ainakin itsellesi ammattilaisen avulla.



Ei itseään kannata uhrata tuollaisen möllin vuoksi, on kuitenkin vain yksi elämä. Joskus pitää ajatella itseäänkin (ja lapsia).



Jos tarvitsee lähteä niin lähde, voi olla vaikeaa mutta lopuksi tuskin kadut.

tee mitä teet mutta kunhan teet JOTAIN itsesi hyväksi, hae apua, mene terapiaan, eroa, tulet joka tapauksessa onnellisemmaksi kuin nyt olet.. ja lapset ovat kanssasi varmasti onnellisia missä vain kun voit paremmin ja ukkosi tuskin jaksaa olla kovin hyvä isäkään joten miksi suojelet ja odotat, tee elämällesi NYT jotain niin kiität myöhemmin etkä katkeroidu hukatuista vuosista,älä tyydy osaasi jossa kukaan ei ole enää onnellinen.. tsemppiä!